En antanut periksi
Vuoden kuluttua siitä, kun minut oli kastettu vuonna 1963 Argentiinassa, minut kutsuttiin palvelemaan seurakunnan kirjurina. Eräänä päivänä käsiini osui muutamia tyhjiä perheryhmälomakkeita ja esivanhempien tauluja. Ilman mitään opastusta aloin täyttää lomakkeita äitini avulla. Hän muisti omien ja isäni esivanhempien nimet sekä tärkeät päivämäärät heidän elämästään aina neljänteen sukupolveen saakka. Hän muisti jopa muutamia ihmisiä viidennestä sukupolvesta ja yhden henkilön kuudennesta.
Tunsin halua jatkaa tutkimustani ja työskentelin varmentaakseni tiedot, jotka äitini oli minulle antanut. Kun sain tietää sukututkimustyön tarkoituksen, aloin heti lähettää temppeliin edesmenneiden rakkaitteni nimiä.
Vaikka minulla oli ollut menestystä äitini sukulinjan tutkimisessa, isäni puolella minulla oli vaikeuksia. Yrityksistäni huolimatta en kyennyt lähes 25 vuoteen vahvistamaan isänpuoleisen isoisäni syntymäaikaa. Hänen vihkitodistuksessaan ilmoitettiin hänen syntyneen Udinessa Italiassa, joten kirjoitin noin 30 kirjettä kyseiseen kaupunkiin ja sitä ympäröiviin kaupunkeihin. Yksikään vastauksista ei vahvistanut tietoa, jota etsin.
Vuonna 1988 Rosariossa avattiin sukututkimuskirjaston sivutoimipiste ja minut kutsuttiin sen hoitajaksi. Tuntui kuin olisin koskettanut taivasta, kun ulottuvilla oli kaikki se aineisto. Käytin tuntikausia lukemiseen ja tilasin mikrofilmeillä olevia aikakirjoja monista kaupungeista. Löysin isoisäni ja isoisäni isän täsmälliset nimet kansainvälisestä sukututkimushakemistosta (IGI). Kirjoitin italialaiseen kaupunkiin, jossa nämä kaksi miestä olivat syntyneet, ja pyysin heidän syntymätodistuksiaan. Seurakunnan pappi lähetti ne minulle, mutta aikakirjat osoittivat, etteivät miehet olleet minulle sukua.
Kirjoitin jälleen, ja tällä kertaa kysyin, oliko papilla mitään tietoa isoisästäni. Hän ohjasi minut ottamaan yhteyttä kaupunginkansliaan, joten kirjoitin kirjeen sinne. Sydämeni hypähti ilosta, kun sain sivun, joka sisälsi isovanhempieni, isovanhempieni vanhempien ja heidän vanhempiensa sekä monien muiden sukulaisten nimet ja tärkeät päivämäärät. Sivulta ilmeni myös, että isoisäni nimi oli muutettu hänen saavuttuaan Argentiinaan, ja se selitti epäselvyyden hänen tietojensa etsimisessä.
Kirjoitin jälleen kaupunginkansliaan ja pyysin lähettämään minulle sivun, jossa olisi heidän aiemmin lähettämiään tietoja edeltävät tiedot. He tekivät niin, ja siinä oli 27 muun ihmisen nimet. Hoidin temppelitoimitukset kaikkien näiden sukulaisten puolesta varmana siitä, että he todellakin olivat minun esivanhempiani.
Tämänkaltaisten suurenmoisten kokemusten ansiosta tunnen saaneeni runsaan korvauksen pyrkimyksistäni tehdä sukututkimustyötä. Vaikka toisinaan on ollut pettymyksiä, en ole antanut periksi. Voin nähdä, että taivaallinen Isä on todella johdattanut minua tutkimisessani.
Tiedän, että taivaallinen Isämme suo kaikille lapsilleen mahdollisuuden saada temppelitoimitukset joko nyt tai tuhatvuotisessa valtakunnassa. Mutta tiedän myös, että esivanhempamme, jotka ottavat evankeliumin vastaan henkimaailmassa, haluavat meidän tutkivan omaa sukuamme. Jos teemme parhaamme Herran työssä, Hän järjestää jonkin tavan.