Vahvistakaa uskoa samalla kun etsitte tietoa

Vanhin Quentin L. Cook

kahdentoista apostolin koorumista

Brigham Youngin yliopisto – Idahon hartaustilaisuudessa 14. maaliskuuta 2006 pidetystä puheesta.

Kuva

Elder Quentin L. Cook

Kirkon opissa usko ja tiedonhalu eivät ole ristiriidassa keskenään; ne sopivat yhteen ja täydentävät toisiaan. Kun puhun uskosta, puhun uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Usko ja tieto edellyttävät yhtä paljon työtä ja sitoutumista. Emme voi odottaa, että usko on elämämme keskipiste, jos käytämme kaiken voimamme tietoon, urheiluun, harrastuksiin, rahan hankkimiseen tai muihin pyrintöihin.

Saanen esittää viisi periaatetta, joiden uskon olevan välttämättömiä, kun asetatte uskon Herraan Jeesukseen Kristukseen elämänne keskipisteeksi etsiessänne uutterasti tietoa.

1. Ymmärtäkää, että kaikessa on todella vastakohtaisuutta. Tekemänne valinnat ovat ratkaisevia.

Olette siinä vaiheessa elämäänne, jolloin teillä on lukuisia vaihtoehtoja joihinkin tärkeimpiin valintoihin, mitä tulette ikinä tekemään. Nämä valinnat ovat avain tulevaisuuteenne ja onneenne.

Profeetta Lehi opetti hieman ennen kuolemaansa: ”Sillä on välttämätöntä, että kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11).

Hän jatkaa myöhemmin: ”Sen vuoksi ihmiset ovat vapaita lihan mukaisesti, ja heille on annettu kaikki, mikä on ihmiselle tarpeen. Ja he ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti, sillä hän pyrkii siihen, että kaikki ihmiset olisivat yhtä kurjia kuin hän itse.” (2. Nefi 2:27.)

Tiedämme, että taivaassa sodittiin pelastussuunnitelmasta, joten ei ole yllättävää, että tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella opetettuja uskonnollisia periaatteita vastaan hyökätään pahansuovasti ja raivokkaasti.

Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) antoi teille tämän lupauksen: ”Te olette nyt aikuiselämänne kynnyksellä. [Te] olette huolissanne opiskelusta. Olette huolissanne avioliitosta. Olette huolissanne monista asioista. Lupaan teille, ettei Jumala hylkää teitä, jos vaellatte Hänen polkujaan Hänen käskyjensä opastamina.”¹

2. Vahvistakaa todistustanne kaikkien tekemienne valintojen perustana.

Perusta jokaiselle tärkeälle päätökselle ja valinnalle, jonka teette, on todistuksenne Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliuminsa palautuksesta profeetta Joseph Smithin välityksellä. Mormonin kirja on olennainen osa tuota todistusta.

Kun minä olin 15-vuotias, tajusin, kuinka tärkeä todistus Mormonin kirjasta, Joseph Smithistä ja Vapahtajasta on ja kuinka se vaikuttaa valintoihimme.

Veljeni Joe oli 20-vuotias. Elettiin Korean sodan aikaa, ja vain yksi nuorukainen jokaisesta seurakunnasta voi lähteä lähetystyöhön. Muiden piti olla saatavilla valmiina kutsuttaviksi armeijaan. Alkuvuodesta eräs nuorukainen seurakunnastamme oli lähtenyt lähetystyöhön; veljeni syntymäpäivä oli syyskuussa, joten hän ei uskonut saavansa mahdollisuutta palvella lähetystyössä.

Vaarnanjohtajamme kutsui veljeni luokseen ja kertoi hänelle, että yksi seurakunnista ei ollut käyttänyt kiintiötään ja että hän saattaisi päästä lähtemään. Siihen aikaan lähetyssaarnaajat kutsuttiin 20-vuotiaina, ja veljeni oli juuri täyttänyt hakemuksen lääketieteelliseen tiedekuntaan. Hän oli hyvä oppilas. Isäni, joka ei ollut aktiivinen kirkossa, oli tehnyt taloudellisia järjestelyjä auttaakseen veljeäni lääketieteen opinnoissa ja oli pettynyt kuullessaan keskustelusta vaarnanjohtajan kanssa. Isäni neuvoi Joeta olemaan lähtemättä lähetystyöhön ja esitti, että tämä voisi tehdä enemmän hyvää lähtemällä opiskelemaan lääketiedettä.

Se oli perheessämme iso kiistakysymys. Sinä iltana veljeni ja minä puhuimme tuosta valinnasta. Hän oli viisi vuotta vanhempi, joten päätös oli ensisijaisesti hänen. Kun mietimme ratkaisua, tulimme seuraavaan johtopäätökseen: Jos Jeesus Kristus oli suuri ihminen mutta ei jumalallinen, jos Joseph Smith oli suurenmoinen opettaja mutta ei profeetta tai jos Mormonin kirjassa oli hienoja neuvoja mutta se ei ollut Jumalan sanaa, niin isä oli oikeassa – olisi parempi lähteä opiskelemaan lääketiedettä. Mutta jos Jeesus Kristus on jumalallinen, jos Joseph Smith on profeetta ja jos Mormonin kirja on Jumalan sanaa, niin olisi tärkeämpää ottaa kutsu vastaan ja saarnata evankeliumia.

Sinä iltana enemmän kuin koskaan aiemmin halusin tietää vastaukset noihin kysymyksiin. Olin aina uskonut Jeesuksen Kristuksen jumalallisuuteen. Uskoin Joseph Smithiin ja Mormonin kirjaan, mutta halusin vahvistuksen Herralta. Sinä iltana rukoillessani Henki todisti sielulleni Vapahtajasta ja Mormonin kirjan totuudellisuudesta ja että Joseph Smith oli profeetta. Veljeni sai saman todistuksen ja päätti palvella lähetystyössä. Palatessaan aikanaan lähetystyöstä veljeni lähti sitten opiskelemaan lääketiedettä. Kun minä täytin 20 vuotta, isäni iloitsi nähdessään minun lähtevän lähetystyöhön.

3. Etsikää tietoa uutterasti, viisaasti ja nöyrästi.

Tavoitellessamme sekä uskoa että tietoa meidän pitää pysyä nöyrinä. Jaakob opetti:

”Oi tuota Paholaisen viekasta suunnitelmaa! Oi ihmisten turhamaisuutta ja heikkoutta ja järjettömyyttä! Kun he ovat oppineita, he pitävät itseään viisaina eivätkä kuule Jumalan neuvoa, sillä he panevat sen syrjään luullen tietävänsä itse – –.

Mutta on hyvä olla oppinut, jos he kuulevat Jumalan neuvoja.” (2. Nefi 9:28–29.)

Yksi syy olla nöyrä tiedon suhteen on se, että suuri osa siitä on muuttuvaa. Veljeni Joe, kuten mainitsin, on lääkäri. Hän on nyt seitsemissäkymmenissä ja on joutunut osoittamaan uusintatutkinnoilla lääketieteellisen pätevyytensä omalla erikoisalueellaan kuusi kertaa. Hän mainitsi minulle nauraen, että kysymykset ovat samoja kuin ne, joita esitettiin yli 35 vuotta sitten, mutta vastaukset muuttuvat jatkuvasti. Tutkinnossa 35 vuotta sitten tyypillinen monivalintakysymys saattoi olla: Mikä on mahahaavan ensisijainen aiheuttaja? Vastaus olisi silloin liittynyt stressiin. Nykyään vastaus samaan kysymykseen olisi, että sen aiheuttavat bakteerit, jotka voivat elää ja kasvaa mahakudoksessa. Kuten näette, kysymykset eivät ole muuttuneet mutta monet vastauksista ovat. Se pitää paikkansa monilla tiedon aloilla.

Tämän esimerkin tarkoituksena ei ole vähentää omistautumistanne tiedon hankkimiseen; tieto on välttämätöntä. Tieto kaikilla alueilla on tärkeää. Me olemme erityisen onnekkaita, kun saamme elää aikana, jolloin käynnissä on teknologian vallankumous.

Tieto on ollut tärkeää aina, ja nykyään me olemme uuden, jännittävän ja merkittävän teknologian kynnyksellä. Tästä teknologian vallankumouksesta voi varmasti olla valtavasti hyötyä kirkolle ja kanssaihmisillenne. Tieto, olipa se vanhaa tai uutta, on tärkeää.

4. Noudattakaa profeetan neuvoja tehdessänne valintojanne.

Presidentti Hinckley sanoi maailmanlaajuisessa johtajien koulutuskokouksessa:

”Kenenkään ei tarvitse sanoa teille, että me elämme hyvin vaikeaa aikaa maailman historiassa. Tasovaatimukset laskevat kaikkialla. Mikään ei tunnu enää olevan pyhää.

– – En tiedä, että asiat olisivat olleet pahemmin Sodoman ja Gomorran aikaan. – – Isä varmaankin itkee katsellessaan alas tottelemattomia poikiaan ja tyttäriään.”

Myönteiselle johtajuudelleen luonteenomaisesti presidentti Hinckley jatkoi sanomalla:

”Emme saa antaa periksi. Emme saa lannistua. Emme saa milloinkaan antautua pahan voimille. – – Jos se merkitsee yksinjäämistä, meidän on jäätävä yksin.

Mutta me emme ole yksin.”²

Profeetat eivät puhu vain oman aikamme ihmisille. He antavat meille neuvoja, jotka siunaavat meitä ja lapsiamme tulevaisuudessa ja kautta iankaikkisuuksien.

Jos me seuraamme profeettaa, me voimme odottaa tulevaisuutta hyvin optimistisina.

5. Eläkää niin, että sovitus voi vaikuttaa täysimääräisenä elämässänne.

Huonojen valintojen selitteleminen ei ole tehokasta mutta parannuksen tekeminen on. Sovitus on erityisenä siunauksena niille, jotka tekevät parannuksen. Ilman sovitusta oikeudenmukaisuuden iankaikkinen periaate vaatisi rangaistuksen (ks. Alma 42:14). Sovituksen ansiosta armo voi voittaa niiden kohdalla, jotka ovat tehneet parannuksen, ja suoda heidän palata Jumalan eteen (ks. Alma 42:15).

Aloin ymmärtää ensimmäisen kerran sovituksen merkitystä, kun isoisäni oli kuolemaisillaan. Suoritettuani opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja ollessani opiskelemassa Kalifornian osavaltion juristitutkintoa varten äitini soitti ja sanoi, että jos halusin nähdä isoisäni vielä elossa, minun oli parasta tulla Utahiin. Isoisäni, joka oli 86-vuotias, oli hyvin sairas. Hän ilahtui kovin minun näkemisestäni ja lausui todistuksensa.

Hänellä oli kolme huolenaihetta:

Hän rakasti kymmentä lastaan hyvin paljon. He olivat kaikki hyviä ihmisiä. Hän halusi heidän kaikkien olevan temppelikelpoisia.
Hänen isänsä oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka olivat kantaneet Martinin käsikärrykomppaniaan kuuluvia Sweetwaterjoen yli. Isoisäni isä oli kuollut, kun isoisäni oli kolmivuotias, ja hän odotti kovasti näkevänsä isänsä ja toivoi, että hänen isänsä ja muut perheenjäsenet hyväksyisivät hänen elämänsä.
Lopuksi ja tärkeimpänä asiana hän kertoi minulle, kuinka kovasti hän odotti saavansa tavata Vapahtajan. Hän viittasi Vapahtajaan ”portin vartijana” kohdan 2. Nefi 9:41 mukaan. Hän kertoi minulle toivovansa, että hän oli tehnyt riittävästi parannusta ansaitakseen Vapahtajan armon.

Me kaikki olemme tehneet syntiä, ja vain sovituksen ansiosta me voimme saada armon ja elää Jumalan luona. Voin muistaa vielä tänäkin päivänä suuren rakkauden, jota isoisä tunsi Vapahtajaa kohtaan, ja sen, miten hän arvosti sovitusta.

Minäkin todistan Vapahtajan jumalallisuudesta ja sovituksen todellisuudesta ja toivon, että te harkitsette rukoillen merkityksellisiä valintoja, jotka ovat edessänne.