Perheen talouden turvaaminen välttämällä huijausta
Toimittajan huomautus: Ensimmäinen presidenttikunta lähetti helmikuussa 2008 kirkon jäsenille kirjeen, jossa varoitettiin joutumasta huijatuksi sijoituksissa. Seuraavassa artikkelissa pohditaan muutamia tavallisia huijauksesta varoittavia merkkejä.
Nuori vastavalmistunut Marshall Romney tiesi hyvin vähän sijoittamisesta kiinnostuessaan rahamarkkinoista. Puhuttuaan työtovereittensa kanssa, jotka käärivät voittoja kulta- ja hopeasijoituksista, veli Romney päätti, että siinä oli hänelle sijoituskohde. Hän osti säkillisen kolikoita, sopi, että yhtiö, jolta hän kolikot oli ostanut, pitää ne säilössä, ja otti myöhemmin pankista lainaa ostaakseen lisää kolikoita.
Ikävä kyllä kolikoiden arvo lakkasi nousemasta ja alkoi laskea. Sen lisäksi, että veli Romney velkaantui, hän huomasi, että yhtiö, johon hän oli sijoittanut, oli kadonnut. Se oli käyttänyt asiakkaitaan hyväkseen myymällä kultasäkkejä, joita ei ollut olemassa ja jotka se tarjoutui kätevästi säilyttämään turvallisessa säilössään. Veli Romney oli huijauksen uhri.
Tämä yhtiö, kuten monet muutkin sijoituskeinottelusta hyötyvät, oli hyödyntänyt senaikaisia ylikuumentuneita markkinoita. Huijarit eivät kuitenkaan tyydy siihen.
Veli Romney, joka on nykyään Brigham Youngin yliopiston professori tutkimusalanaan huijaus, sanoi, että huijaustapaukset ovat yleistyneet ja ovat jatkuvana huolenaiheena jokaiselle, mukaan lukien kirkon jäsenet.
”Nykyään sijoitushuijauksia on kaikenlaisia ja kaikensuuruisia, mutta monilla on yhteisiä piirteitä, joiden tulisi herättää epäilyksiä”, hän sanoo.
Vaikka kaikkiin sijoituksiin sisältyy tietynasteinen riski, petostarkoituksessa suunnitellut hankkeet viestivät usein kiireisyyden tuntua, tarjoavat takuutuottoa pienellä riskillä tai suostuttelevat vetoamalla tunnettuihin suosittelijoihin.
Kiireisyyden tuntu
Tilaisuus, johon on tartuttava heti, on tyypillisesti selvä merkki huijauksesta. Henkilö, joka mahdollisuutta kaupittelee, saattaa yrittää taivutella sanomalla, että kysymyksessä on elämän tilaisuus tai että vain tietty määrä voi päästä siihen mukaan. Se, että päätös täytyy tehdä nopeasti, merkitsee kuitenkin sitä, että on vain hyvin vähän tai ei ollenkaan aikaa miettiä sitoumusta tai tarkistaa sijoituksen taustoja.
Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista tähdensi vuoden 1987 yleiskonferenssipuheessaan sitä, kuinka tärkeää on arvioida tarkoin taloudellisia päätöksiä.
”Ei ole olemassa toimivia äkkirikastumiskeinoja”, vanhin Ballard sanoi. ”Älkää uskoko varojanne muiden haltuun tutkimatta perusteellisesti ehdotettua sijoitusta. Kirkon jäsenet ovat menettäneet aivan liian paljon varojaan uskomalla niitä muiden haltuun. Minun mielestäni emme koskaan saavuta elämässämme tasapainoa, elleivät raha-asiamme ole varmasti hallinnassa.” (”Tasapainon säilyttäminen elämässä”, Valkeus, heinäkuu 1987, s. 11.)
Huijarit yrittävät luoda kiireisyyden tunnun saadakseen ihmiset sijoittamaan rahojaan ennen kuin erilaiset huolen ja huolestumisen aiheet saadaan ratkaistuiksi. On tärkeää varata aikaa päätöksen huolelliseen punnitsemiseen jokaiselta kannalta. Laadukas sijoitusmahdollisuus säilyy niin kauan, että vaihtoehtoja ehtii pohtia tarkoin.
Takuutuotto, pieni riski
Kukapa voisi torjua sijoitusmahdollisuutta, johon ei sisälly käytännössä lainkaan riskiä vaan takuutuotto? Se tuntuu miltei liian hyvältä ollakseen totta, ja Brian Sudweeksin, Brigham Youngin yliopiston liiketalouden apulaisprofessorin, mukaan se luultavasti onkin sitä.
”Kukaan ei voi luvata jatkuvaa korkeaa tuottoa, eikä ole olemassa äkkirikastumiskeinoja, jotka toimisivat jatkuvasti”, sanoo veli Sudweeks. ”Korkeat, takuuvarmat tuotot eivät ole koskaan taattuja tai korkeita.” Värvääjät luovat kuitenkin usein sellaista kuvaa vedoten haluun saada nopeaa tuottoa ja välitöntä voittoa.
Veli Sudweeks kehottaa mahdollisia sijoittajia noudattamaan kaikissa sijoituspäätöksissä kahta tärkeää periaatetta.
”Ensiksi, olkaa selvillä, mihin sijoitatte ja keiden kanssa sijoitatte”, hän sanoo. ”Toiseksi, tehkää sijoituksenne ainoastaan hyvämaineisten toimijoiden ja sijoituspalveluyritysten kanssa.”
Usein huijaus jatkuu yksinkertaisesti siksi, että sijoittajat eivät tiedä, mihin he sijoittavat – he näkevät vain tuoton. Kun uudet sijoittajat investoivat rahojaan, ne käytetään edellisille sijoittajille maksamiseen, jolloin syntyy loputon rahansiirtelykierre ja lopulta romahdus.
Vanhin Joseph B. Wirthlin kahdentoista apostolin koorumista selitti yleiskonferenssipuheessaan vuonna 2004, että jäsenet jäävät joskus koukkuun ahneisiin tai itsekkäisiin kuvitelmiin, jotka saattavat johtaa harkitsemattomiin ja typeriin taloudellisiin toimiin.
”Veljet ja sisaret, karttakaa ahneutta”, hän sanoi. ”Se on yksi näiden myöhempien aikojen suurimmista koettelemuksista. Se luo himoja ja kaunaa. Usein se johtaa orjuuteen, murheeseen ja musertavaan, painostavaan velkaan.” (”Maallisia velkoja, taivaallisia velkoja”, Liahona, toukokuu 2004, s. 40.)
Tunnetut suosittelijat
Useimmat ihmiset lähtevät todennäköisemmin mukaan sijoitustoimintaan, jos he tietävät, että heidän sisarensa, kotiopettajansa, naapurinsa tai työtoverinsa on myös siinä mukana. Värvääjät käyttävät usein tällaisia esimerkkejä vedotakseen sijoittajiin ja rakentaakseen jonkinasteisen luottamuksen. Olkoon sitten totta tai ei, että nämä ystävät ja tuttavat ovat mukana, sijoittaja ei voi vastuuntuntoisesti alistua tähän toveripiirin painostuksen hioutuneempaan muotoon.
”Monet ihmiset eivät ymmärrä sijoittamisen oikeita periaatteita eivätkä halua käyttää aikaa asian tutkimiseen”, sanoo veli Romney. ”Sen sijaan he luottavat siihen, että joku toinen on tutkinut sitä. Kun he kuulevat tuntemiensa ihmisten nimiä, he olettavat automaattisesti, että asia on tutkittu.”
Lukemattomien huijaustapojen rinnalla on aivan yhtä monta tyyppiä huijareita. Vaikka sellaiset termit kuin huiputtaja ja huijari saattavat tuoda mieleen jonkin stereotyyppisen kuvan, ei sijoitushuijausten harjoittajilla ole mitään tiettyjä ominaisuuksia. Itse asiassa he saattavat olla aivan tavallisia tuttavia työpaikalta tai kirkosta, sukulaisia tai läheisiä ystäviä, ja voi olla, etteivät he edes tiedä, kuinka pahasti he ovat asiaan sekaantuneet.
”Kysykää itseltänne, oletteko kiinnostuneita pelkästään siksi, että joku, jonka tunnette, on mukana”, veli Romney sanoo. ”Jos niin on, kannattaa ehkä ottaa askel taaksepäin ja tutustua todella sijoituksen taustaan. Näyttipä lähde kuinka luotettavalta tahansa, ei mahdollisten sijoittajien pitäisi tehdä koskaan päätöstä pelkästään toisten neuvojen perusteella.”
Huijauksen välttäminen
Sijoitushuijauksen yleistyessä kirkon johtajat ovat antaneet neuvon välttää harkitsemattomia sijoituksia ja pysytellä velattomina.
”Kehotamme kansaamme jälleen välttämään ylimääräistä velkaantumista, olemaan varovaisia taloudellisissa toimissaan ja laittamaan vähän rahaa säästöön hätätilanteen varalta”, sanoi presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) yleiskonferenssipuheessa vuonna 2003. ”Varoitamme kansaamme äkkirikastumista lupaavista suunnitelmista ja muista asioista, jotka on lähes aina suunniteltu houkuttelemaan herkkäuskoisia loukkuun.” (”Kirkon tila”, Liahona, toukokuu 2003, s. 6.)
Helmikuussa 2008 ensimmäinen presidenttikunta lähetti yleis- ja paikallistason johtajille Yhdysvalloissa ja Kanadassa kirjeen, jossa kehotettiin varovaisuuteen raha-asioissa. He ilmaisivat huolestumisensa henkilöistä, jotka saattavat käyttää luottamussuhteita edistääkseen riskialttiita keinotteluja, ja tähdensivät yhteisesti hyväksyttyjä terveitä taloudellisia periaatteita riskien hallitsemiseksi: ”Ensiksi, välttäkää tarpeetonta velkaa, erityisesti kulutusvelkaa. Toiseksi, kysykää neuvoa pätevältä auktorisoidulta talousneuvojalta ennen kuin sijoitatte; ja kolmanneksi, olkaa viisaita.”
Kirkon englanninkielisellä Internet-sivulla ProvidentLiving.org on aineistoa perheen talouden perusasioista. Sivulla on talousasioita käsittelevä verkkokurssi, lainauksia kirkon johtajien puheista, oppimateriaalia sekä linkkejä muihin lähteisiin.