Etsimistä Suomessa
Sisareni ja minä tunsimme tyhjyyttä, koska meillä ei ollut aavistustakaan, keitä Laurunen-nimiset esivanhempamme olivat. Tiesimme vain, että he olivat tulleet Suomesta Amerikkaan vuonna 1901. Niinpä elokuussa 2004 mieheni Charlie, sisareni Janice, sukulaiseni Sandy ja minä lähdimme matkalle etsimään esivanhempiamme.
Tehdessään tutkimustyötä matkaamme varten Sandy löysi kaksisivuisen selonteon, joka kertoi vuonna 1605 rakennetusta Laurusen maatalosta. Varhaisin maininta suvustamme oli vuodelta 1569 Kauhajoelta.
Päästyämme Suomeen vuokrasimme auton ja lähdimme varhain seuraavana aamuna pitkälle ajomatkalle Kauhajoelle. Meillä oli vaikeuksia löytää se, ja olimme jo luovuttamassa, kun Charlien silmiin osui pieni lentokenttä. Ajoimme sinne kysymään apua. Sandy näytti nuorukaiselle selontekomme, ja hän tarjoutui ystävällisesti viemään meidät kaupunginkirjastoon. Olen varma, ettemme olisi ikinä löytäneet itseksemme Kauhajokea, koska se oli hyvin piilotettu metsäisen valtatien varteen. Tuntui, että Herra johdatti meitä matkallamme.
Kirjastossa nuori nainen antoi meille kartan ympyröiden luterilaisen kirkon ja hautausmaan. Löysimme kirkon vaivatta. Pastorin ja muutamien toimistovirkailijoiden avustuksella tehdyn kahden tunnin etsimisen jälkeen yksi heistä soitti Laurunen-nimisille sukulaisillemme ja kertoi heidän saaneen vieraita Amerikasta. Sukulaisemme tulivat heti paikalle mukanaan sukuselvityksiä aina vuoteen 1550 asti.
Seurakunnan kanslistin toimiessa tulkkinamme kävelimme kautta kauniisti hoidetun hautausmaan. Sandy seisoi isoisänsä haudalla ensimmäistä kertaa. Myöhemmin hän näki valokuvan isoisästään ja piteli tämän viulua. Me kaikki olimme syvästi liikuttuneita siitä, että tyhjyys, jota olimme aiemmin tunteneet, oli nyt täyttymässä.
Sitten suomalaiset sukulaisemme veivät meidät perheen maatilalle, jota kaksisivuisessa selonteossamme kuvattiin. He kertoivat meille, että perheemme oli omistanut maata niin kauas kuin silmä kantoi. Perheen maatilalla oleva talo oli valtava, ja siinä oli asunut Laurusen sukua aina 1550-luvulta asti. Kun venäläiset sotilaat tulivat Kauhajoelle, he käyttivät maataloa sotilastukikohtana. He polttivat kirkon ja kaikki muut talot seudulla. Kaikki, myös meidän sukulaisemme, pakenivat metsiin turvaan. Venäläisten lähdettyä isoisämme johti sen uuden kirkon rakentamista, jonka olimme nähneet aiemmin. Lopulta maat kotitilan ympärillä jaettiin ja myytiin.
Vuonna 2005 Janice, Sandy ja minä palasimme Kauhajoelle käymään uudelleen äskettäin löytämiemme sukulaisten luona ja tekemään lisää sukututkimustyötä. Vuonna 2006 meillä oli ensimmäinen Laurusen suvun tapaaminen Amerikassa, ja 15 suomalaista sukulaistamme oli siellä mukana. Esivanhempiemme elämää juhlimassa oli 89 suvun jäsentä.
Mikä ilo onkaan ollut löytää niin rikas, kiehtova sukuhistoria ja tietää enemmän siitä, kuka minä olen ja missä ovat juureni. Sukututkimus on Herran työtä.