Uutteran oppimisen voima
Opissa ja liitoissa Herra neuvoo: ”Ja niin, jokainen oppikoon” ja oppikoon ”kaikessa uutteruudessa”, sillä ellei hän opi, häntä ”ei lueta arvolliseksi pysymään” (OL 107:99–100).
Pyhissä kirjoituksissa on 144 viittausta oppimiseen. Pohdi joitakin niistä:
”Hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus” (Hepr. 5:8).
”Opi viisautta nuoruudessasi, niin, opi nuoruudessasi pitämään Jumalan käskyt” (Alma 37:35).
”[Oppikaa] olemaan viisaampia kuin me olemme olleet” (Morm. 9:31).
”Ota vastaan oppia minulta ja kuuntele minun sanojani” (OL 19:23).
”Etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118).
”[Sinun tulee] tutkia ja oppia ja perehtyä kaikkiin hyviin kirjoihin ja kieliin ja puhetapoihin ja kansoihin” (OL 90:15).
”[Pyrkikää] uutterasti oppimaan viisautta ja löytämään [totuus]” (OL 97:1).
Kun me harkitsemme näiden jumalallisten kehotusten sisältämää toimeksiantoa, on tärkeää miettiä, kuinka evankeliuminen oppiminen tapahtuu. Evankeliumin oppiminen edellyttää huolellista pohdintaa, tutkimista ja rukoilemista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokaisessa meistä on kaksi osaa: ruumis- ja henkipersoona. Koska me olemme hengellisiä olentoja, on välttämätöntä, että me opimme Hengen voimalla.
Oppiminen Hengen avulla
Profeetta Joseph Smith opetti: ”Kaikki, mitä Jumala ikinä on äärettömässä viisaudessaan nähnyt soveliaaksi ja asianmukaiseksi ilmoittaa meille, – – ilmoitetaan meidän hengellemme, aivan kuin meillä ei olisi ruumista lainkaan, ja ne ilmoitukset, jotka pelastavat henkemme, tulevat pelastamaan ruumiimmekin.”1
Opissa ja liitoissa Herra tähdentää edelleen jumalallista malliaan opettaa ja oppia:
”Miksi – – ette voi ymmärtää ja tietää, että se, joka ottaa sanan vastaan totuuden Hengen kautta, ottaa sen vastaan sellaisena kuin sitä saarnataan totuuden Hengen mukaan?
Sen tähden se, joka saarnaa, ja se, joka ottaa vastaan, ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdessä.” (OL 50:21–22.)
Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista tähdensi tämän mallin noudattamisesta koituvia siunauksia selittämällä, mitä ymmärtäminen ja rakentuminen tarkoittavat: ”Verbi ymmärtää viittaa siihen, mitä kuullaan. Sanoma on sama kaikille. Rakentuminen tarkoittaa sitä, mitä Pyhä Henki viestittää. Sanoma voi olla erilainen, kun Henki sovittaa sen kunkin yksilön tarpeisiin.”2
Kohdassa 2. Nefi 33:1 Nefi muistuttaa meitä eräästä toisesta seikasta Hengen avulla oppimisessa: ”Kun ihminen puhuu Pyhän Hengen voimalla, Pyhän Hengen voima vie sen ihmislasten sydämiin.” Se on voimallinen lupaus. Silti se täyttyy vain, jos me kutsumme Vapahtajan elämäämme.
Vapahtaja seisoo ovella ja kolkuttaa (ks. Ilm. 3:20). Pyhä Henki seisoo ovella ja kolkuttaa (ks. 2. Nefi 33:1–2). Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin käyttää tahdonvapauttamme ja kutsua Heidät sisään.
Uutteraan oppimiseen kutsuminen
Helmikuun 2007 maailmanlaajuisessa opettamista ja oppimista koskevassa johtajien koulutuskokouksessa presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, antoi erityisiä neuvoja siitä, kuinka me voimme edistää tällaista uutteraa oppimista. Haluaisin tehdä yhteenvedon muutamista asioista, joita opin oppimisesta presidentti Packerilta.
Ensiksi, presidentti Packer opetti, että uutteruus oppijana tarkoittaa sitä, että me haluamme oppia. Me osoitamme tämän halun, kun me otamme vastaan opetusta ja kun meitä voidaan opettaa niin, ettemme loukkaannu siitä. Kun me pahastumme ohjeista ja ojennuksesta, me loukkaamme Henkeä ja rajoitamme mahdollisuuksiamme kasvuun ja edistymiseen.
Toiseksi, meidän pitää rukoilla – etenkin yksityiskohtaisesti. Rukoile ääneen ja itseksesi itsesi ja opettajasi puolesta. Opettaja ei ehkä sano kaikkea aivan oikein. Hän saattaa olla heikko ja tehoton sanoissa ja ilmaisutaidossa. Mutta Pyhä Henki ei ole, ja jokainen meistä voi rukoilla itsemme ja opettajan puolesta: ”Oi Isä, opettaja ei tiedä, millaista taakkaa ja kuormaa minä tällä hetkellä kannan. Auta häntä opettamaan suoraan minua.” Kun alat tehdä niin oppijana, alat saada vastauksia.
Kolmanneksi, ja tämä on hyvin merkittävää: kuuntele. Presidentti Packer kannustaa meitä kuuntelemaan etenkin niitä, joilla on kokemusta: ”Opin jo varhain, että kannattaa todella kuunnella vanhempien ihmisten kokemuksia. – – Muistan, kuinka LeGrand Richards kahdentoista koorumista ei kävellyt yhtä nopeasti kuin muut veljet, ja odotin aina avatakseni hänelle oven ja kävelin takaisin rakennukseen hänen kanssaan. Eräänä päivänä yksi veljistä sanoi: ’Sinä olet niin ystävällinen, kun pidät huolta veli Richardsista.’ Ja minä ajattelin: ’Sinä et tiedä itsekästä motiiviani’ – kun me kävelimme takaisin, minä vain kuuntelin häntä. Minä tiesin, että hän muisti Wilford Woodruffin ja hän puhuisi.”3
Kuuntele lisäksi paitsi sitä, mitä sanotaan, myös sitä, mitä ei sanota: Pyhän Hengen sanattomia kuiskauksia. Kummatkin ovat tärkeitä. Toivottavasti olet aina herkkä sille, mitä opettaja ei sano. Jos olet, Pyhä Henki räätälöi sanoman omiin tarpeisiisi.
Neljänneksi, kun kuuntelet, on tärkeää sisäistää oppimasi. Ota kuulemasi varteen ja tee siitä sitten omasi kirjoittamalla se muistiin ja laajentamalla sitä. Jos haluat todella varmistaa, että olet sisäistänyt sen, etsi joku, jolle voit opettaa sen. Yleisesti ottaen et ole todella oppinut sitä, mitä halusit oppia, ennen kuin voit pukea sen sanoiksi. Pyri sisäistämään oppimasi; se on sen arvoista.
Valmistautuminen oppimaan
Sen lisäksi mitä luokassa teemme, voimme tehdä paljon edistääksemme uutteraa oppimista jo ennen kuin tulemme luokkaan.
Presidentti Packer neuvoi: ”[Nouse] vuoteesta varhain – – ja [pohdi] asioita sitten aamulla, kun mieli on kirkas. Juuri silloin tulevat ajatukset.”4 Tiedän, että se on totta. Kun me nousemme varhain tutkimaan, rukoilemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan, saamme ilmoitusta.
Saavu myös ajoissa kokouksiisi, erityisesti sakramenttikokoukseen, joka on yksi hengellisimmistä kokouksista kirkossa. Kun tulet, ole kunnioittava. Avaa itsesi ilmoitukselle. Tule ja kuuntele alkumusiikkia. Älä etsi ketään puhekumppaniksi. Tule uutterana oppijana ja valmistaudu ottamaan vastaan ilmoitusta.
Voimme myös lisäksi päättää hyväksyä vastuun oppimisestamme riippumatta siitä, kuinka hyvin opettaja tai puhuja osaa opettaa. Useita vuosia sitten presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) huomautti: ”Todistuskokoukset kuuluvat [kirkon] parhaisiin kokouksiin koko kuukauden aikana, jos teillä on henki. Jos pitkästytte todistuskokouksessa, se johtuu teistä eikä muista ihmisistä. Voitte nousta ylös todistamaan, ja se on teistä kuukauden paras kokous, mutta jos istutte siellä laskemassa kielioppivirheitä ja nauramassa miehelle, joka ei osaa puhua kovin hyvin, te pitkästytte. – – Älkää unohtako sitä! Teidän on taisteltava todistuksesta. On taisteltava jatkuvasti!”5
Siinäpä erittäin voimallinen havainto.
Mahdollisuuksien täysi hyödyntäminen
Ennen kaikkea pidä pintasi. Presidentti Packer painotti sitä voimakkaasti haastattelussaan. Älä anna periksi. Ole sitkeä oppimisessa. Hyödynnä täysin monet oppimismahdollisuutesi.
Monta vuotta sitten, palvellessaan kahdentoista apostolin koorumin apulaisena, vanhin Marion D. Hanks puhui oppimismahdollisuuksiemme hyödyntämisen tuomasta voimasta. Vanhin Hanks kertoi Louis Agassizista, maineikkaasta luonnontieteilijästä, jonka luokse tuli tuntematon, vanhahko naimaton nainen. Nainen väitti, ettei hänellä ollut koskaan ollut mahdollisuuksia oppia. Vastauksessaan tri Agassiz pyysi naista pohtimaan oppimismahdollisuuksia, joita hänellä jo oli:
”’Mitä te teette?’ tri Agassiz kysyi.
’Minä kuorin perunoita ja silppuan sipulia.’
Luennoitsija kysyi: ’Missä istutte suorittaessanne näitä mielenkiintoisia kotitaloustöitä?’
’Keittiönportaiden alimmalla rappusella.’
’Missä jalkanne lepäävät?’
’Lasitetulla tiilellä.’
’Mikä on lasitettu tiili?’
’En osaa sanoa.’”
Agassiz kysyi: ”’Kuinka kauan olette istunut siellä?’
’Viisitoista vuotta’, nainen vastasi.
’Hyvä rouva, tässä on käyntikorttini’, tri Agassiz sanoi. ’Kirjoittaisitteko minulle ystävällisesti kirjeen lasitetusta tiilestä?’”
Nainen suhtautui pyyntöön vakavasti. Hän luki kaiken, mitä saattoi löytää tiilestä ja kaakelista, ja lähetti sitten tohtori Agassizille 36-sivuisen selvityksen aiheesta.
Vanhin Hanks jatkoi:
”Hän sai kirjeen tri Agassizilta: ’Rakas hyvä rouva, tämä on paras artikkeli, minkä olen koskaan nähnyt tästä aiheesta. Jos muutatte ystävällisesti kolme tähdellä merkittyä sanaa, julkaisen sen ja maksan teille palkkion.’
Vähän myöhemmin kirjeessä tuli sata puntaa, ja kirjeen alareunaan oli kirjoitettu lyijykynällä: ’Mitä on tiilien alla?’ Nainen oli oppinut ajan arvon ja vastasi yhdellä sanalla: ’Muurahaisia.’ Tri Agassiz kirjoitti takaisin ja pyysi: ’Kertokaa minulle muurahaisista.’ – –
Luettuaan paljon, tehtyään monia mikroskooppitutkimuksia ja tutkittuaan asiaa perusteellisesti nainen ryhtyi kirjoittamaan tri Agassizille, ja tekstiä syntyi 360 sivua. Tri Agassiz julkaisi kirjan ja lähetti rahat naiselle, joka meni käymään saamillaan rahoilla kaikissa unelmiensa maissa.”6
Siinä, että pyrkii oppimaan uutterasti eikä tyydy keskinkertaisuuteen, on jotakin hyvin olennaista.
Meistä voi tulla parempia oppijoita, ja olemalla parempia oppijoita meistä tulee parempia opettajia. Haluan seurata Vapahtajan, mestariopettajan, esimerkkiä. Mutta mikä teki Hänestä mestariopettajan? Hän oli ensin oppija. Herra siunatkoon meitä jokaista, kun seuraamme Häntä ja tulemme paremmiksi oppijoiksi.