Sukupolvelta toiselle
Mitä teet sillä hengellisellä tiedolla, joka sinulle on annettu?
Jos olet lukenut Mormonin kirjan ensimmäisen jakeen, tiedät jo jotakin 17-vuotiaasta Juan Ordoñezista ja hänen 15-vuotiaasta sisarestaan Mayrasta, jotka kuuluvat Pachitolin seurakuntaan Patzicían vaarnassa Guatemalassa.
Juan, Mayra ja heidän seitsemän vanhempaa veljeään ja siskoaan ”[syntyivät] hyvistä vanhemmista”, jotka ovat opettaneet heille perheen tarvitsemia selviytymistaitoja, kuten perheen elinkeinoina olevan maanviljelyksen ja tortillanteon, sekä esivanhempiensa kielen, kaqchikelin.
Mutta ne eivät ole ainoita tapoja, joilla heidän perheensä muistuttaa Nefin perhettä. Juanilla ja Mayralla on vanhemmat, jotka ymmärtävät, että yhtä tärkeää kuin on välittää eteenpäin fyysisiä selviytymistaitoja, on välittää eteenpäin ”tietoa Jumalan hyvyydestä ja salaisuuksista” (1. Nefi 1:1).
Vaikka monilla nuorilla ei olekaan Lehin ja Sarian kaltaisia vanhempia, jotka välittäisivät heille evankeliumin (ks. lisäartikkeli sivulla 47), niin Juanin, Mayran ja muiden kohdalla, joilla on, kysymys kuuluu: Olemmeko me Nefin kaltaisia oppijoita, jotka kuuntelevat, soveltavat evankeliumin totuuksia elämäänsä ja välittävät niitä myös eteenpäin? Vai olemmeko me Lamanin ja Lemuelin kaltaisia, jotka kuulivat samat tiedot mutta eivät halunneet ottaa itse selville totuutta eivätkä voineet välittää sitä eteenpäin?
Kuinka se välitetään eteenpäin?
Juan ei muista, kuinka vanha hän oli alkaessaan työskennellä isänsä kanssa pelloilla. ”Lapset alkoivat tulla mukaani ollessaan pieniä”, Juanin isä Joel sanoo. ”He oppivat katselemalla ja sitten tekemällä sen, minkä pystyivät voimistaan ja kyvyistään riippuen.”
Mayra oppi tekemään tortilloja samalla tavalla, katselemalla äitiään ja sisariaan, kunnes hän oli riittävän vanha tulemaan mukaan ja auttamaan.
Mutta kyntäminen, kylväminen ja tortillojen tekeminen eivät ole ainoita asioita, jotka siirtyvät yhdeltä sukupolvelta seuraavalle. Leipoessaan ja muotoillessaan tortilloja Mayran äiti Carmela muovasi myös tyttärensä luonnetta. Maata muokatessaan, kylväessään ja viljellessään veli Ordoñez teki samoin Juanin sydämelle.
Kun perhe vietti aikaa yhdessä, lapset näkivät paitsi sen, kuinka heidän vanhempansa tekivät työtä, niin myös sen, kuinka he elivät. Ja kun tilaisuuksia tuli, niin työtä tehdessään heidän vanhempansa ottivat evankeliumin keskustelunaiheeksi.
Mutta aina ei tarkkaileminen – eikä edes tekeminenkään – riitä. Mormonin kirjan ensimmäisessä perheessä Laman ja Lemuel kuulivat isältään samat asiat kuin Nefi, ja hekin jopa menivät ja tekivät, mitä heidän isänsä pyysi. Heiltä kuitenkin puuttui jotakin tärkeää, jotakin, mitä Juanilla ja Mayralla on – halu oppia.
Kuinka paljon haluat sitä?
Juan ja Mayra asuvat Patzicíassa, kaqchikelinkielisessä yhteisössä muutaman tunnin ajomatkan päässä Guatemalan pääkaupungista Guatemalasta. Koska monet niistä ihmisistä, jotka ostavat heidän tortillojaan ja käyttävät heidän kyntöpalvelujaan, eivät puhu espanjaa, Juanin ja Mayran on tärkeää opetella kaqchikelia.
Kaikki eivät kuitenkaan ajattele samoin. Kaqchikelia ei opeteta kouluissa. Kieli on siirtynyt sukupolvelta toiselle satojen vuosien ajan. Jokaisessa seuraavassa sukupolvessa on kuitenkin monia, jotka eivät halua oppia sitä, tai heistä tuntuu, etteivät he tarvitse sitä.
Halu tietää on avain muuhunkin kuin vain kielen oppimiseen. Lehi halusi perheensä tietävän itse, että evankeliumi on totta, mutta kaikki hänen perheensä jäsenet eivät halunneet tietää (ks. 1. Nefi 8:12, 17–18). Sen lisäksi että Nefi kuunteli isäänsä ja teki, mitä tämä pyysi, hän halusi tietää itse (ks. 1. Nefi 10:17). Laman ja Lemuel, vaikka he olivatkin totelleet isäänsä, olivat tehneet sen vastahakoisesti (ks. 1. Nefi 2:11–12). Heitä ei kiinnostanut vaivautua ottamaan itse selville asioita, vaan he sanoivat: ”Ei Herra meille sellaisia ilmaise” (ks. 1. Nefi 15:8–9).
Älä katkaise ketjua
Lastensa varttuessa veli ja sisar Ordoñez miettivät usein, kuuntelisivatko heidän lapsensa. Olisivatko he kuuliaisia? Haluaisivatko he tietää niin kuin Nefi? Välittäisivätkö he evankeliumin eteenpäin omille lapsilleen?
On ehkä liian aikaista sanoa. Mutta veli ja sisar Ordoñezilla on syytä toivoa.
Heidän vanhemmat lapsensa ovat alkaneet välittää evankeliumin totuuksia eteenpäin. Ja myös nuoremmat lapset ymmärtävät, miten tärkeää on välittää evankeliumia edelleen. ”Joskus on vaikea ottaa neuvoja vastaan vanhemmiltaan”, Juan sanoo. ”Mutta olen kiitollinen heidän avustaan.”
”He eivät ole opettaneet minua vain keittämään papuja ja tekemään tortilloja”, Mayra sanoo. ”He ovat opettaneet minulle oikean tien – seurata Jumalaa.”