Ole aina valmisnäkemään vaivaa
Kun olin 15-vuotias, lähetyssaarnaajilla oli tapana käydä syömässä joidenkuiden naapuriemme luona. Isosiskoni näki heidän tulevan ja menevän joka päivä, ja hän kysyi heiltä, myivätkö he jotakin. He vastasivat, etteivät myyneet, ja siten he tutustuivat perheeseemme. Isäni, äitini, veljeni ja sisareni osallistuivat oppiaiheisiin, ja heidät kaikki kastettiin. Mutta minä en liittynyt kirkkoon. Siihen aikaan tutkin erästä toista kirkkoa, mutta etsintäni oli vilpitöntä.
Toukokuun kymmenes päivä on Meksikossa äitienpäivä. Sinä päivänä äiti kysyi minulta, rakastanko häntä. Vastasin: ”Kyllä, minä rakastan sinua.”
Hän lausui minulle todistuksensa ja pyysi minua menemään kasteelle. Päätin mennä kasteelle sinä päivänä. Seuraavana sunnuntaina minut konfirmoitiin ja sain Pyhän Hengen lahjan. Tuossa vaiheessa elämäni muuttui täysin. Aloin lukea kaikkea kirkkoa käsittelevää, mitä sain käsiini, erityisesti Joseph Smithin opetuksia. Minulla oli uskoa, ja kun tutkin, otin vastaan kirkon opetukset. Uskoni kasvoi sitä mukaa kun kasvoin evankeliumissa.
Vaivan näkeminen
Ennen kuin kerron sinulle kaksi tapausta elämästäni, haluaisin tuoda esiin jotakin, mistä minulla oli tapana puhua lähetyssaarnaajilleni, kun palvelin lähetysjohtajana. Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani ovat seuraavat presidentti Ezra Taft Bensonin (1899–1994) sanat: ”Olen usein sanonut, että yksi suurimmista lähetystyön salaisuuksista on työ! Jos lähetyssaarnaaja tekee työtä, hän saa Hengen; jos hän saa Hengen, hän opettaa Hengen kautta; ja jos hän opettaa Hengen kautta, hän koskettaa ihmisten sydäntä ja hän on onnellinen. Hän ei tunne koti-ikävää eikä huolta perheestään, sillä kaikki aika ja kyvyt ja harrastukset kohdistuvat palveluksen työhön. Työ, työ ja työ – sille ei ole olemassa tyydyttävää korviketta, ei varsinkaan lähetystyössä.”1
Espanjankielisessä Lähetystyöoppaassa, jota käytimme ennen opasta Saarnatkaa minun evankeliumiani sana työ oli käännetty vaivannäöksi. Vaivan näkemisen lisäksi sinun on keskitettävä siihen kaikki aikasi, kykysi ja kiinnostuksesi. Tämä keskittyminen on menestymiselle välttämätöntä. Ja jos olet onnellinen sen sijaan että olisit vihainen tai katkera, työsi johtaa hyviin tuloksiin.
Olen oppinut tämän kaavan omassa elämässäni. Aloitin työnteon suuressa öljy-yhtiössä pian sen jälkeen kun minut oli kastettu. Opin nämä työtä koskevat totuudet, ja ne johtivat etenemiseeni yhtiössä.
Harjoittelu tuo tilaisuuden
Yhdellä päälliköllä erityisesti oli paljon valtaa yhtiössä. Hän pyysi jokaista osastoa lähettämään kaksi työntekijää auttamaan häntä inventaarin tekemisessä. Ja hän sanoi, että ainoa vaatimus oli, että ne kaksi tietävät jotakin kirjanpidosta.
Olin opiskellut kauppakoulussa, ja minulla oli todistus kirjanpidon kursseistani. Osastoni johtaja sanoi: ”Mene kertomaan hänelle, että autat häntä inventaarissa ja että olet kirjanpitäjä.” Hän halusi nähdä miehen reaktion, koska olin niin nuori.
Kun saavuin, päällikkö kysyi, mitä halusin. Vastasin: ”Aion auttaa teitä tekemään inventaarin.” Tein niin kuin esimieheni oli käskenyt ja kerroin olevani kirjanpitäjä. Mies nauroi.
Sitten hän sanoi: ”No, herra Kirjanpitäjä, tule istumaan tuoliini. Ota tämä laskin ja laske yhteen jokainen sarake niin nopeasti kuin kykenet.”
Aloitin yhdellä sormella hyvin hitaasti. Hän työnsi minut pois tuolista ja sanoi: ”Sinä et osaa mitään, joten saat rangaistuksen. Istut tuossa tuolissa minun edessäni kaksi viikkoa katsomassa, kuinka minä työskentelen.”
Siirryin toiseen tuoliin. Hän sanoi: ”Tarkkaile minua.” Hän alkoi naputella numeroita hyvin nopeasti eikä edes katsonut käsiään. Olin ällistynyt. Ajattelin, että hän laski leikkiä siitä, että minun pitäisi tarkkailla häntä kahden viikon ajan, mutta hän oli tosissaan.
Sinä ensimmäisenä päivänä istuin siellä kuusi tai seitsemän tuntia. Sinä iltana jäin töiden jälkeen odottamaan, että kaikki lähtisivät pois rakennuksesta. Sitten menin hänen toimistoonsa ja vaihdoin paperirullan laskimeen ja aloin harjoitella laskemalla yhteen samoja sarakkeita kuin hän. Tein töitä tuntikausia ja tulin yhä nopeammaksi. Kun minusta tuntui, että olin yhtä nopea tai nopeampi kuin hän, nukuin tunnin tai pari.
Seuraavana aamuna pesin vain kasvoni ja menin ulos etuovista, kun ne aikaisin aukenivat, ja sitten päällikön tultua kävelin taas sisään. Koputin hänen oveensa. Hän sanoi: ”Hyvä on, istu siihen ja katso, mitä minä teen.”
Kun hän alkoi naputella laskinta, hän vaikutti minusta hitaalta. Olin harjoitellut seitsemän tuntia yhteen menoon. Työnsin hänet lempeästi sivuun ja pyysin häntä istumaan tuoliini. Aloin laskea laskimella hyvin nopeasti. Hän oli ymmällään.
Hän kysyi: ”Mitä sinä teit?” Hän pakotti minut kertomaan. Hän sanoi: ”Koska olet oppinut tämän, teet tästä lähtien töitä minun kanssani ja minä aion opettaa sinulle kaiken, mitä tiedän.”
Vaihdoin osastoa. Muutaman vuoden kuluttua hän jäi pois työstä, ja minä kykenin ottamaan hänen paikkansa hänen suosituksestaan. Minä näin vaivaa ja keskityin ja olin onnellinen siinä, mitä tein. En ollut vihainen, vaikka hän oli ensin rangaissut minua.
Menestyksen salaisuus
Voit tehdä mitä tahansa hyvää. Sinun täytyy vain nähdä vaivaa, keskittyä ja olla onnellinen.
Yhtiö, jossa olin työssä, lopetettiin. Muutin pääkaupunkiin Méxicoon, ja koska pidin työnteosta, hain väliaikaista paikkaa eräästä kansainvälisestä oikolukupalveluja tarjoavasta yrityksestä. Minun haluttiin tekevän inventaari, mikä olikin jonkinlaista erikoisalaani. Tein inventaarin kahdessa viikossa. Minulle tarjottiin hyväpalkkaista pysyvää työpaikkaa, ja otin sen vastaan.
En osannut siinä vaiheessa englantia. Johtajamme, texasilainen mies, joka ei puhunut lainkaan espanjaa, sanoi esimiehelleni: ”Tämä poika tekee hyvää työtä. Jos hän osaisi englantia, maksaisimme enemmän. Lähettäisimme hänet New Yorkiin koulutukseen, ja hänestä voisi lopulta tulla päällikkö täällä.”
Kun esimieheni kertoi sen minulle, kysyin: ”Eikö minun tarvitse muuta kuin oppia englantia?”
Olin siinä vaiheessa naimisissa. Vaimoni puhui englantia, koska hän on syntynyt kirkon siirtokunnassa Meksikossa. Kun ensimmäisen kerran yritin puhua muutaman sanan englantia, joku käski minun lakata yrittämästä. Se ei ollut minun lahjani.
Nyt minua kuitenkin motivoivat ajatukset työasemani kohenemisesta ja sellaisista mahdollisuuksista kuin matkustaminen New Yorkiin. Menin kielikouluun ja kerroin siellä, että halusin oppia puhumaan englantia mahdollisimman nopeasti.
Siellä kysyttiin: ”Kuinka paljon osaatte?”
Vastasin: ”En sanaakaan. En osaa sanoa edes ’hyvää huomenta’.”
Siellä sanottiin: ”Meillä on intensiivikurssi: kaksi viikkoa, 16 tuntia päivässä. Kahdeksan tuntia täällä opettajien kanssa ja kahdeksan tuntia kotona ääninauhojen kanssa. Hinta on tuhat dollaria.”
Sanoin: ”Se sopii minulle. Pyydän lomani nyt, ja voin opiskella 16 tuntia päivässä kahden viikon ajan.”
Menin esimieheni luo ja sanoin: ”Aion opetella englannin kielen kahdessa viikossa, eikä se maksa teille kuin tuhat dollaria.” Hän nauroi ja sanoi: ”Se ei ole mahdollista. Minulta oppimiseen meni kaksi vuotta.”
Sanoin esimiehelleni: ”Pyydä johtajaa antamaan minulle kahden viikon loma ja maksamaan kurssi. Jos en niiden kahden viikon jälkeen osaa puhua hänelle englanniksi, voit vähentää kurssin hinnan palkastani.”
Hän antoi luvan.
Menin kurssille. Opettaja vaihtui aina 45 minuutin välein kahdeksan tunnin ajan. He takoivat takomistaan sanastoa, lauseita ja keskustelua.
Kahdeksan tunnin kurssipäivän jälkeen menin kadulle etsimään englantia puhuvia turisteja, joiden kanssa voisin puhua. Sitten kuuntelin vielä kahdeksan tuntia ääninauhoja.
Tärkein syyni osallistua kurssille ei ollut oppia englantia. Tosiasiassa halusin tulla päälliköksi ja päästä New York Cityyn. Koska olin erittäin motivoitunut, englannin oppiminen ei ollut minulle vaikeaa. Nautin joka sekunnista.
Kun olin opiskellut kaikki 224 tuntia, kykenin kommunikoimaan englanniksi jotenkuten. Tiesin, että testinä oli johtajani kanssa kommunikoiminen. Jos en kykenisi siihen, joutuisin maksamaan takaisin tuhat dollaria. Niinpä laadin suunnitelman. Puhuisin hänelle kaikesta, mitä olin oppinut. Kun tulin hänen toimistoonsa, puhuin puhumistani 20 minuutin ajan antamatta hänen sanoa sanaakaan. Hän sanoi: ”Tuo riittää. Lähettäkää hänet New Yorkiin.” Ja minä lähdin New Yorkiin!
Oppimiskokemus
Voin sanoa sinulle, että jos haluat onnistua jossakin, sinun on keskityttävä, nähtävä vaivaa ja oltava onnellinen siinä, mitä teet. Tämä asenne voi tuoda ulottuvillesi kaiken. Voit oppia paljon ja saavuttaa jokaisen kelvollisen tavoitteen. Nauti siitä, mitä teet, vaikka se olisi vaikeaa. Tee niin lähetystyössä ja elämäsi joka saralla. Niin kuin presidentti Benson sanoi: ”Työ, työ ja työ.”
Kuvitus John Zamudio