Rehellisyystesti
Kyse ei ollut matematiikan taitojemme eikä ystävyytemme testaamisesta vaan rehellisyytemme testaamisesta.
Patricia: Paras ystäväni Francini ja minä olemme ainoita kirkon jäseniä koulussamme Brasiliassa, ja usein huomaamme, että tekemillämme pienillä asioilla on suuri merkitys.
Eräs sellainen pieni asia tapahtui lauantaina matematiikankurssilla, jota kävimme yhdessä Francinin kanssa. Sinä nimenomaisena päivänä Francini oli poissa. Tunnilla meille palautettiin kokeet, jotka oli pidetty muutama päivä aiemmin. En kiinnittänyt paljonkaan huomiota siihen, että opettaja pani Francinin kokeen pulpetilleni ja pyysi minua antamaan kokeen Francinille.
Koska olimme jo Francinin kanssa keskustelleet siitä, kuinka luulimme kokeen menneen, yllätyin siitä, että hänen koenumeronsa oli parempi kuin olimme odottaneet. Katsoin hänen koettaan ja näin, että opettajalta oli jäänyt merkitsemättä yksi väärä vastaus vääräksi. Sen enempää miettimättä sanoin opettajalle, että Francinin koenumero oli liian hyvä.
En tajunnut, että koko luokka seurasi tilannetta. Heti kun olin puhunut, luokka alkoi arvostella minua sanoen, että oli väärin tehdä niin ystävälle ja että halusin vain oman koenumeroni olevan parempi kuin hänen.
Olin hämmentynyt ja järkyttynyt luokan suhtautumistavasta. Olin varma siitä, että olin tehnyt sen, mitä Francinikin olisi tehnyt. Joku kuitenkin sanoi, ettei kukaan voinut olla niin rehellinen, että huonontaisi omaa koenumeroaan. Kaikki ajattelivat, että olin pettänyt ystäväni. Yritin kertoa heille, että Francini olisi ollut rehellinen koenumerostaan ja että maailmassa oli yhä todella rehellisiä ihmisiä.
Paljon väittelyn jälkeen opettaja ja luokkalaisemme päättivät testata meitä. Opettaja sanoi pitävänsä Francinin koenumeron ennallaan ja että odottaisimme nähdäksemme hänen suhtautumisensa maanantaina.
En pitänyt ajatuksesta. Minusta Francinin testaaminen ei ollut reilua. Opettaja oli kuitenkin tehnyt päätöksensä, enkä minä voinut muuttaa sitä.
Sinä viikonloppuna olin huolissani siitä, mitä tapahtuisi, vaikka olinkin varma, että Francini tekisi sen, mikä on oikein. Rukoilin palavasti, että hän huomaisi virheen kokeessaan.
Matematiikantunnilla maanantaina koko luokka seurasi valppaana, kun Francini otti koepaperinsa.
Francini: Pian sen jälkeen kun oppitunti alkoi maanantaina, opettaja palautti minulle matematiikankokeeni. Olin panemassa sitä pois edes kunnolla katsomatta sitä, mutta sitten huomasin, että koenumeroni oli parempi kuin olin odottanut. Viittasin ja menin opettajanpöydän luo. Kysyin, oliko hän arvostellut kokeen oikein, ja hän vastasi tehneensä niin. Sitten näytin koettani ja sanoin: ”Mutta minä tein virheen.” Sillä hetkellä myös Patricia tuli opettajanpöydän luo ja kertoi opettajalle, että tämä oli jättänyt väärän vastauksen merkitsemättä myös hänen kokeeseensa eikä hän lauantaina kaiken sekaannuksen keskellä ollut huomannut sitä.
Luokkahuoneessa puhkesi heti puheensorina. Jotkut alkoivat supista, että Patricia oli kertonut minulle, mutta toiset hymyilivät noloina. Olin hämmentynyt kaikista eri reaktioista näihin tapahtumiin.
Myöhemmin Patricia selitti, mitä lauantaina oli tapahtunut. Yllätyin kuullessani, että olin joutunut testiin, joka ei liittynyt matematiikkaan, ja että luokkatoverini olivat suhtautuneet ystävääni sillä tavoin. Olin kuitenkin iloinen siitä, että olin ollut rehellinen ja että Patrician rukoukset olivat auttaneet minua panemaan merkille virheen kokeessani. Olen myös kiitollinen siitä, että ystäväni uskoi minuun.
Patricia ja Francini: Kumpikin meistä sai tästä kokemuksesta hienon opetuksen. Meillä on entistä vahvempi todistus siitä, kuinka tärkeä tehtävä myöhempien aikojen pyhillä on olla Jeesuksen Kristuksen todistajina ja esimerkkeinä Hänen periaatteistaan. Olemme kiitollisia Herralle Hänen evankeliumistaan, joka antaa meille tilaisuuden vaikuttaa.
Kuvitus Natalie Malan