Pioneereja Ghanassa
Kun GayLynn Ribeira, taideopiskelija Brigham Youngin yliopistossa, kuuli hämmästyttäviä kertomuksia pioneeripyhistä Ghanassa, hän tiesi haluavansa maalata heidän muotokuviaan taidehistorian kandidaatin tutkintonsa kuvitusprojektiin. Syksyllä 2005 hän alkoi etsiä keinoa tehdä niin. Tuloksena oli apuraha, jonka ansiosta hän ja kolme muuta taideopiskelijaa – Jesse Bushnell, Emmalee Glauser Powell ja Angela Nelson – voivat viettää touko- ja kesäkuun 2006 Ghanassa. BYU:n henkilökuntaan kuuluva Richard Hull johti projektia. Nämä neljä opiskelijaa ja heidän ohjaajansa kokosivat kertomuksia ja kuvia paitsi pioneeripyhistä niin myös uudemmista jäsenistä. Runsas tietomäärä löysi tiensä kankaalle matkaa seuranneina kuukausina sekä BYU:ssa sijaitsevan B. F. Larsen -gallerian seinille lokakuussa 2007. Seuraavassa on joitakin heidän töitään.
1. Angela Nelsonin maalaus Seiso yksin – asiasi puolesta, Adjoa
”On hyvä olla jäsen, kun olemme kotona tai kansamme parissa”, sanoo Adjoa Amoa-Ampah, joka opiskelee lääkäriksi. ”Mutta todellinen myöhempien aikojen pyhiin kuuluva nainen voi kutsua itseään jäseneksi silloinkin kun hän on yksin. Kirkko ymmärretään joskus väärin, joten minulle on tärkeää olla esimerkki totuudesta.”
2. Emmalee Glauser Powellin maalaus Joseph William Billy Johnson – Herralle pyhitetty
”Hänestä huokui kiitollisuutta ja rakkautta”, kirjoitti taiteilija Cape Coastissa asuvasta veli Johnsonista. ”Hän opetti evankeliumia 14 vuoden ajan, ja yli tuhat ihmistä oli valmiina menemään kasteelle, kun lähetyssaarnaajat saapuivat vuonna 1978. Hän on mies, joka omistaa elämänsä ja sielunsa Jumalalle. Hän innoitti minua pyrkimään siihen, että teen Kristuksen kaltaisista rakkauden ja laupeuden ominaisuuksista osan olemustani.”
3. Jesse Bushnellin maalaus Bitner Johnson – patriarkan pojanpoika
Bitner Johnson, joka on saanut nimensä presidentti Gordon Bitner Hinckleyn mukaan, on Brigham Johnsonin poika ja Joseph William Billy Johnsonin pojanpoika.
4. GayLynn Ribeiran maalaus Busuan aamu
5. GayLynn Ribeiran maalaus Kasvattakaa lapsenne valossa ja totuudessa
Kumasissa asuvat piispa Kofi Sosu ja hänen vaimonsa Linda vahvistavat perhettään pitämällä säännöllisesti perherukouksen ja perheillan sekä tutkimalla pyhiä kirjoituksia.
6. Jesse Bushnellin maalaus Tri Emmanuel Kissi – “Hän nosti naisen ylös”
Vuonna 1983 myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan lääkäri Emmanuel Kissin luo tuli apua pyytämään rutiköyhä nainen vakavasti aliravitun lapsen kanssa. Tohtori Kissillä oli ruokatavaroita, joita kirkko oli lähettänyt hänelle aliravittujen hoitamiseen. Hän antoi naiselle maksutta riisiä, maissia, papuja ja ruokaöljyä. Nainen lankesi kiitollisena lääkärin jalkojen juureen. Tohtori Kissi nosti naisen kädestä ylös ja sanoi: ”Tämän ruoan on lähettänyt sinulle Jumala. Sinun täytyy kohdistaa kaikki kiitoksesi Hänelle.”
7. Angela Nelsonin maalaus Sisaria Siionissa, Emma Boateng
”Oli kuin olisimme löytäneet kauan kadoksissa olleen sisaren”, taiteilija Angela Nelson kirjoitti lähetystyössä palvelleesta Emma Boatengista. ”Hän oli oppaamme Kumasissa, ja hänessä oli yhä se lähetyssaarnaajan hehku. Emma opiskeli journalismia, kävi instituutissa, hänellä oli huolia ja toiveita seurustelun suhteen ja hän yritti pitää evankeliumin elämänsä keskipisteenä. Hän kävi läpi samoja kokemuksia kuin mekin nuorina naimattomina aikuisina.”
8. Emmalee Glauser Powellin maalaus Piispa Kofi Sosu ja hänen isänsä – isän ja pojan anteeksianto
Kofi halusi palata kotiin lähetystyönsä jälkeen, mutta hänen isänsä oli kieltänyt hänet. Hänellä oli tunne, että hänen pitäisi silti mennä. Kun hän saapui, hänen isänsä näki hänet ja sanoi: ”Seis.” Niinpä hän seisahtui.
”Kuka sinä olet?” hänen isänsä kysyi.
”Minä olen sinun poikasi.”
”Minun poikani?”
”Niin, sinun poikasi Kofi.” Sen sanottuaan hän näki kyynelten virtaavan isänsä poskia pitkin. Hänen isänsä nousi ja halasi häntä.
”Voi poikani, poikani. Minä olen niin pahoillani. Tiedän, että teit oikein. Olen hyväksynyt sinut pojakseni.”
9. Emmalee Glauserin maalaus William ja Charlotte Acquah – yksi sydän ja yksi mieli
William ja Charlotte (jotka ovat olleet jäseniä 30 vuoden ajan) ovat kasvaneet yhteen evankeliumissa monien vastoinkäymisten ja ilon vuosien myötä. Kaiken sen ansiosta he ovat saavuttamassa ykseyden Jumalan ja toistensa kanssa. He pitävät toisiaan kädestä osoittaakseen rakkauttaan toisiaan kohtaan – sen William oppi lähetyssaarnaaja-aviopareilta, jotka opettivat häntä rukoilemaan ja tietämään, että hän on Jumalan lapsi.
10. Jesse Bushnellin maalaus Kasteranta
Tällä rauhallisella rannalla on kastettu satoja ghanalaisia.
11. Jesse Bushnellin maalaus Theodora Acquah – tytär kolmannessa polvessa
Theodora on myöhempien aikojen pyhien kolmatta sukupolvea Cape Coastissa isoäitinsä uskon ansiosta. Isoäiti liittyi kirkkoon ja opetti evankeliumia lapsilleen ja lastenlapsilleen. Uutena myöhempien aikojen pyhänä isoäiti otti tehtäväkseen lakaista kokoustilan, hakea ämpäreillä vettä lattian pesemiseen ja huolehtia siitä, että ennen kokousten alkua kirkossa oli siistiä.
12. Angela Nelsonin maalaus Niin varma on perustus, Kakun perhe
”Kun veli ja sisar Kaku kutsuivat meidät kotiinsa Cape Coastissa, tuntui kuin olisin astunut omaan kotiini Utahissa”, kirjoitti taiteilija Angela Nelson. ”Eniten pidin siitä, kun päivällishälinän jälkeen kaikki lapset kokoontuivat vanhempiensa ympärille pyhät kirjoitukset avoinna. En koskaan unohda aikaani tämän perheen luona ja sitä, kun seurasin, miten lapset odottivat vanhemmiltaan opastusta ja heidän vanhempansa etsivät vastauksia pyhistä kirjoituksista.”
13. Richard Hullin maalaus Hannah
Tästä muotokuvasta, joka esittää Hannah Bafuhia, Kumasissa asuvaa myöhempien aikojen pyhää, taiteilija sanoi: ”Yritin vangita hänen säteilevän, eloisan persoonallisuutensa.”
14. Angela Nelsonin maalaus Päivällistä valmistamassa, Emma Boateng
”Oli kuin olisi katsellut tanssia, niin täydellisessä yhteistyössä he toimivat”, kirjoitti Angela Nelson kuvatessaan, kuinka Boatengin perhe valmisti perusruokaa fufua maniokinjuurista. ”Toinen kohotti sauvan korkealle ja iski sen lujaa alas ja toinen puolestaan kokosi nopeasti maniokin keoksi juuri ennen kuin toinen taas iski. Rytmiä on myös heidän elämässään ja uutteruutta käskyjen pitämisessä. Täällä aikaa mitataan ihmissuhteina, ystävien ja perheen auttamisena, ei hankittuina tavaroina. Näen heissä vakaata päättäväisyyttä olla vankkumattomia – etenkin todistuksessaan.”