Kotimme, perheemme
Kuinka autamme lapsia rakastamaan Mormonin kirjaa
Havaitsimme nämä keinot hyödyllisiksi opettaessamme lapsiamme Mormonin kirjaa käyttäen.
Kun vaimoni ja minä kasvatimme perhettämme, halusimme todella juurruttaa viiteen lapseemme rakkauden Mormonin kirjaa kohtaan. Puuseppien lailla opimme, että erilaiset työvälineet olisivat paitsi hyödyllisiä myös välttämättömiä opettaessamme lapsiamme rakastamaan pyhiä kirjoituksia. Opimme myös ymmärtämään, että se, että meillä oli eri välineitä tai menetelmiä lastemme opettamiseen, oli eri asia kuin se, että osaisimme käyttää niitä.
Lisäksi tiesimme, että meidän oli opittava, kuinka opetamme lapsiamme soveltamaan Mormonin kirjaa elämäänsä ja näkemään sen tärkeyden maailmassa, jossa he elävät. Kykymme käyttää eri keinoja auttaaksemme lapsiamme riippui ennen muuta siitä, miten hyvin me itse ymmärsimme pyhiä kirjoituksia, millainen todistus meillä oli niiden totuudesta ja miten innoissamme olimme niistä.
Näin opetimme pienempiä lapsia
Koska pyhien kirjoitusten kieli on hieman epätavallista ja lapsen sanavarasto on rajallinen, voi olla haasteellista opettaa lapsia rakastamaan Mormonin kirjaa. Kun lapsemme olivat pieniä, heidän keskittymiskykynsä oli vähäinen ja niin oli pyhien kirjoitusten tutkimisaikammekin. Käytimme usein perheen pyhien kirjoitusten tutkimiseen pyhien kirjoitusten kertomuksista tehtyjä kuvakirjoja.
Käytin pyhien kirjoitusten kertomuksia usein iltasatuina tähdentääkseni periaatteita, joita lapsemme lukivat ja oppivat pyhiä kirjoituksia tutkiessamme. Myöhempinä vuosina tyttäreni kertoi, kuinka vaikuttavaa se oli. Hän sanoi: ”Kertomuksista, joita kerrottiin yhä uudelleen, taisi tulla suosikkejamme. Sinä istuit vuoteemme vierellä ja kerroit kertomuksia pyhistä kirjoituksista. Me rakastimme niitä ja pyysimme saada kuulla niitä yhä uudelleen, koska jo silloin pieninä tunsimme niihin sisältyvän sanoman hengen ja tiesimme, että ihmiset, joista kerroit meille, olivat urheita ja uskollisia. Me halusimme olla heidän kaltaisiaan.”
Räätälöimme oppiaiheet perheemme tarpeisiin
Lastemme kasvaessa luimme tietenkin suoraan Mormonin kirjaa ja muita pyhiä kirjoituksia. Yritimme lukea pyhiä kirjoituksia uskollisesti joka aamu, vaikka osa lapsista oli kääriytynyt peittoihin ja oli silmät puoliummessa. Siitä huolimatta he kertovat nykyään, että he kuuntelivat, painoivat asioita mieleen ja kylvivät siemeniä tulevaisuuden varalle.
Tähdensimme pyhiä kirjoituksia myös perheilloissa. Otimme esimerkiksi usein mukaan sellaisia toimintoja kuin pyhien kirjoitusten arvausleikki: joku perheenjäsenistä näytteli jonkin kertomuksen pyhistä kirjoituksista ja muut perheenjäsenet yrittivät arvata, mikä kertomus oli kyseessä. Lapsemme pitivät myös kovasti leikistä ”Kuka minä olen?”, jossa annoimme heille joukon vihjeitä, kunnes he keksivät, ketä Mormonin kirjan henkilöä tarkoitimme. Kun lapsemme kasvoivat, he osallistuivat oppiaiheiden valmistamiseen ja pitämiseen.
Kun räätälöimme perheiltojamme perheemme senhetkisiin tarpeisiin, käytimme periaatteiden opettamisessa apuna Mormonin kirjan kertomuksia ja oivalluksia. Laadimme esimerkiksi oppiaiheita moraalisuudesta ja pornografian välttämisestä niiden neuvojen pohjalta, jotka Alma antoi pojalleen Koriantonille luvussa Alma 39. Hyvä oppiaihe siitä, kuinka meidän tulee välttää kehomme merkitsemistä tatuoinnein, syntyi kertomuksesta amlisilaisista luvussa Alma 3.
Olen valmistanut oppiaiheita oikeanlaisesta suhtautumistavasta sisarusten väliseen kilpailuun Nefin (ks. 1. Nefi 7:20–21; 16:4–5), Jaakobin (ks. 2. Nefi 2:1–3) ja Koriantonin (ks. Alma 39:1, 10) elämän pohjalta. Vakavoittava kertomus Almasta ja Amulekista kohdassa Alma 14:12–28 opettaa kärsivällisyyttä kärsimyksissä. Yksi tärkeä periaate, jonka opimme näistä ja monista muista aiheista, oli varmistua siitä, että käsittelimme niitä lastemme kanssa ennen kuin niistä oli tullut todellinen huolenaihe tai ongelma heidän elämässään.
Esitimme kysymyksiä
Sen lisäksi että luimme pyhiä kirjoituksia lastemme kanssa, ymmärsimme, että oli tärkeää esittää kysymyksiä, jotka auttaisivat lapsiamme huomaamaan lukemansa merkityksen. Näiden kysymysten vaikeusaste riippui heidän iästään, mutta tärkeää oli opettaa heitä etsimään näkemyksiä ja sovelluksia ja auttaa heitä ymmärtämään, kuinka paljon Mormonin kirjasta voi löytää.
Kysyin esimerkiksi, miksi heidän mielestään Nefi sanoo, että hän oli nähnyt monia ahdinkoja elinpäiviensä aikana, ja heti seuraavalla rivillä sanoo jotakin, mikä tuntuu ristiriitaiselta: että hän oli ollut ”Herran suuressa suosiossa” (ks. 1. Nefi 1:1). Keskustellessamme lapsemme huomasivat, että samalla kun Herra vapautti Nefin tämän ahdingoista, Hän antoi Nefille myös enemmän ymmärrystä salaisuuksistaan (ks. 1. Nefi 1:1, 20).
Lapset ja nuoret oppivat parhaiten, kun me autamme heitä löytämään totuuksia itse. Silloin he tuntevat innoitusta rakastaa ja käyttää Mormonin kirjaa koko elämänsä ajan ja tuntevat kykenevänsä auttamaan muita tekemään samoin.
Lapsemme oppivat, että me tiedämme Mormonin kirjan sisältävän todellisia kertomuksia todellisista ihmisistä. He oppivat näkemään mitä me näimme, tietämään mitä me tiesimme ja tuntemaan samoja tunteita kuin me tunsimme Mormonin kirjaa kohtaan. Se on vahvistanut heidän todistustaan, auttanut heitä rakastamaan Mormonin kirjaa ja johtanut siihen, että he pyrkivät toimimaan samoin omien lastensa kanssa.
Käytimme usein Mormonin kirjan kertomuksia iltasatuina.
Kuvitus Beth M. Whittaker