Akkuja ja ankaraa vastatuulta
C. Lee Bendixsen, Idaho, USA
Kerran vuoroni päätyttyä Idaho Fallsin temppelissä tarjouduin viemään kaksi veljeä heidän autolleen, joka oli jäänyt tielle vähän Idaho Fallsin eteläpuolelle Idahossa Yhdysvalloissa. Eräs ystävällinen pariskunta oli pysähtynyt tuona purevan kylmänä joulukuun päivänä ja tuonut veli Thompsonin ja veli Clarkin loppumatkan temppeliin.
Veli Thompson oli vakuuttunut siitä, että hänen autonsa tarvitsi uuden akun. Vein hänet läheiseen huoltoliikkeeseen ostamaan akun, ja koska autossani oli työkaluja, lupauduin vaihtamaan akun.
Onneksi olin ottanut mukaani uudet käsineet ja talvitakkini. Nostin auton konepellin, valmistauduin poistamaan vanhan akun ja laittamaan sen tilalle uuden.
Jotta saisin akun vaihdetuksi, minun oli irrotettava ja siirrettävä joitakin autonosia, kuten tuulilasin pesunestesäiliö. Havaitsin pian, etteivät työkaluni sopineet kaikkiin pultteihin, eivätkä monet ruuvit hievahtaneetkaan. Käytin eri työkaluja ja kokeilin eri asentoja, mutta mikään ei liikahtanut. Ulkona oli noin 15 asteen pakkanen, ja ohikiitävät rekat saivat aikaan tuulenpuuskia, jotka olivat purevan kylmiä. Olin päätynyt kylmään, turhauttavaan umpikujaan.
Käännyin ainoan käytettävissä olevan avun puoleen. Rukoilin vilpittömästi selittäen tarpeeni taivaalliselle Isälle ja kysyen, voisiko Hän joko löysätä pultit ja ruuvit tai auttaa minua keksimään keinon tehdä se. Kun olin lopettanut rukoukseni, nappasin taas pihdit käteeni ja tartuin vastustelevaan ruuviin. Se oli jo löystynyt! Ääneti ja palavasti ilmaisin kiitokseni, irrotin ruuvin ja jatkoin työtäni.
Pian löysin syvemmältä autosta ärsyttävän, vastustelevan pultin. Jälleen täysin kyvyttömänä jatkamaan rukoilin entistä hartaammin apua ja tein sen kasvavan luottamuksen turvin. Tällä kertaa tunsin, että minun piti irrottaa joitakin syvemmällä olevia pultteja ensin ja kääntää sitten akun kiinnikettä, minkä teinkin. Vastusteleva pultti irtosi helposti. Muutamassa hetkessä nostin vanhan akun pois autosta.
Laskin uuden akun paikalleen ja kokosin turtunein sormin kaikki osat parhaani mukaan. Sitten kiinnitin uudelleen kaapelit. Veli Thompson käänsi virta-avainta ja hymyili leveästi, kun moottori käynnistyi. Suljin kiitollisena konepellin. Olin ollut ulkona noin tunnin ajan, ja sääreni ja jalkani olivat turrat, kun jäykästi kompuroin autooni.
Seurasin veli Thompsonia ja veli Clarkia kotiin varmistaakseni, että he pääsivät turvallisesti perille. Ajaessani autoni lämmitin tuntui ihanalta, ja sääreni ja jalkani lämpenivät hitaasti. Kiitin taivaallista Isääni ylenpalttisesti Hänen avustaan. Minuun teki vaikutuksen tieto siitä, että Hän oli vastannut näiden veljien rukoukseen lähettämällä minut palvelijakseen. Hän oli vastannut ihmeellisellä tavallaan heidän tarpeeseensa ja vahvistanut minun uskoani.