Lue Mormonin kirjaa
Jewelene Carter, Virginia, USA
Meidän olisi pitänyt olla täynnä iloa, mutta sydämemme oli raskas ja kätemme tyhjät. Debra Caelia Carter saapui laskettuna aikana 26. huhtikuuta 2010, mutta hän syntyi kuolleena.
Kun kävelimme kotiimme, kannoin pientä vaaleanpunaista peittoa, jossa olimme pidelleet Debraa sylissämme sairaalassa. Kun istuuduin sohvalle täysin murtuneena, kaksivuotias poikamme tuli tyhjän peiton luo ja kuiskasi: ”Hei, vauvasisko. Minä rakastan sinua.”
Kyyneleet valuivat poskilleni, ja käänsin pääni poispäin. Kun tein niin, näin sanat Friend-lehden julisteessa, joka oli seinällä: ”Meidän taivaallinen Isämme on vain rukouksen päässä, ja Pyhä Henki on kuiskausetäisyydellä.”1
Aloin vuodattaa sydämeni tunteita Jumalalle äänettömässä, palavassa rukouksessa. Kun tein niin, tunsin Pyhän Hengen kuiskaavan: ”Lue taas Mormonin kirjaa.” Olin juuri saanut sen luettua, mutta tunne oli voimakas ja vaikutelma selkeä.
Heräsin varhain seuraavana aamuna ja aloin lukea Mormonin kirjaa. Merkitsin värikynillä ja tusseilla jokaisen kohdan, jossa kerrottiin uskosta, rukouksesta, toivosta, Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksista, evankeliumin saarnaamisesta ja Herran äänen kuuntelemisesta. Tiesin, että minun täytyi toimia samoin kuin Nefi, Enos, Moroni ja muut Mormonin kirjan profeetat olivat toimineet kärsiessään koettelemuksia. Ja minun oli tehtävä se tuntemalla Vapahtajaa kohtaan samaa rakkautta, joka oli täyttänyt heidän elämänsä vaikeina aikoina.
Näiden päivittäisten, henkilökohtaisten pyhien kirjoitusten tutkimishetkien aikana tunsin Herran rakastavien käsivarsien ympäröivän minut ja tunsin Hänen kaikkien puolesta antamansa sovitusuhrin voiman. Henki puhui minulle, rauha valtasi minut ja sain vastauksia palaviin rukouksiini. Tehdessäni surutyötä lukemieni sanojen pohtiminen antoi minulle voimaa.
Eräänä päivänä Henki täytti minut ilolla lukiessani nämä sanat:
”Minä rakastan pieniä lapsia täydellisellä rakkaudella, ja he ovat kaikki yhdenvertaisia ja pelastuksesta osallisia. – –
Pienet lapset – – ovat kaikki eläviä [Jumalassa] hänen armonsa tähden. – –
Sillä katso, kaikki pienet lapset ovat eläviä Kristuksessa.” ( Moroni 8:17, 19, 22, kursivointi lisätty.)
Minusta tuntui kuin voisin nähdä tyttäreni elossa Kristuksessa – hymyilevänä, onnellisena ja Hänen sylissään. Siitä hetkestä lähtien tunsin, että minulla oli voimaa kestää, ja tunsin, että sielussani syttyi uusi toivo, joka koski perhettäni. Tiesin, että jos me pitäisimme tiukasti kiinni sovituksesta, pyhistä kirjoituksista, elävien profeettojen sanoista ja toisistamme temppeliliittojemme avulla, yhdistyisimme jälleen perheenä iankaikkisesti.
Minä rakastan Mormonin kirjaa, joka todistaa selkeästi Jeesuksesta Kristuksesta – siitä, mitä Hän teki ja tekee hyväksemme ja mitä meidän on tehtävä ollaksemme Hänen kaltaisiaan. Mormonin kirja tuo valoa elämääni ja täyttää sydämeni toivolla Kristukseen.