Katso ylös
Meidän kaikkien haasteena on olla katsomatta sivuille nähdäksemme, millaisena muut näkevät elämämme, ja sen sijaan katsoa ylös nähdäksemme, millaisina taivaallinen Isä näkee meidät.
Ollessani nuori mies minut kutsuttiin palvelemaan lähetystyössä Hampurissa Saksassa. Kielikoulussa – nykyisen lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksen edeltäjässä – yritin opetella uutta kieltä. Kun ensimmäinen ja sitten toinen viikko kuluivat, panin merkille, että muut piirissäni edistyivät paljon nopeammin kuin minä. Kun he edistyivät monimutkaisempiin käsitteisiin, minun die-, der- ja das-artikkelini olivat aivan sekaisin.
Aloin huolestua – ja lannistua. Kuinka voisin palvella menestyksellisesti lähetystyössä, ellen kykenisi kommunikoimaan ihmisten kanssa, joita minut oli kutsuttu opettamaan?
Rukoilin apua ja pyysin pappeuden siunausta, jotka rauhoittivat minua jonkin verran. Mutta avun etsimiseni ja kamppailuni jatkui, ja eräänä päivänä tunsin olevani kireämpi ja huolestuneempi kuin koskaan. Kun kävelimme toverini kanssa käytävää pitkin, pysähdyin pienen siivouskomeron eteen. Pyysin toveriani odottamaan hetken. Livahdin siihen pieneen komeroon ja polvistuin mopin päälle. Aloin pyytää taivaalliselta Isältä jonkinlaista helpotusta.
Herra vastasi siihen rukoukseen. Tunsin tämän ajatuksen tulevan mieleeni: ”En ole koskaan kutsunut sinua oppimaan saksaa täydellisesti. Kutsuin sinut ainoastaan palvelemaan koko sydämestäsi, mielestäsi ja voimastasi.”
Ajattelin heti: ”Siihen pystyn. Voin palvella koko sydämestäni, mielestäni ja voimastani. Jos se on sitä, mitä Herra on kutsunut minut tekemään, siihen pystyn.” Nousin ylös tuntien valtavaa helpotusta.
Siitä hetkestä mittatikkuni vaihtui. En enää mitannut edistymistäni ja menestymistäni vertaamalla niitä tovereihini tai muihin piirini jäseniin. Sen sijaan keskityin siihen, mitä Herra ajatteli tekemisistäni. Sen sijaan että olisin katsonut sivulle ja verrannut itseäni muihin, aloin tavallaan katsoa ylös tietääkseni, mitä Hän ajatteli ponnisteluistani.
En tainnut oppia kieltä paljoakaan nopeammin tai paljoakaan paremmin sen hetken jälkeen, mutta en enää kantanut samanlaisia huolia kuin aiemmin. Tiesin, mitä Herra halusi minun tekevän, ja minun vallassani oli tehdä se.
Aloin aamuisin kysyä neuvoa taivaalliselta Isältä kertomalla Hänelle, etten tiennyt, mitä päivä toisi mukanaan, mutta että tekisin aivan parhaani. ”Anna minun oppia se, mitä vain voin oppia”, rukoilin, ”mutta tapahtui mitä tahansa, aion antaa Sinulle tänään aivan parhaani.”
Iltaisin rukoilin jälleen raportoidakseni, mitä olin opiskellut ja mitä olin tehnyt. Kerroin taivaalliselle Isälleni niin vaikeuksistani kuin onnistumisistanikin. Olin alkanut kääntyä Hänen puoleensa – en muiden enkä edes itseni puoleen – saadakseni vahvistuksen edistymiselleni.
Se opetus, jonka sain pienessä siivouskomerossa yli 35 vuotta sitten, on pysynyt mielessäni koko elämäni ajan lukuisissa kirkon tehtävissä ja toimissa. Aina kun minua on pyydetty tekemään jotakin sellaista, missä odotukset näyttävät suuremmilta kuin kykyni, muistan tuon kokemuksen ja sanon itselleni: ”Hetkinen. Kuka kutsui sinut? Ketä palvelet? Ketä yrität miellyttää?”
Maailmassa, jossa nykyään elämme, on kaikenlaisia mittareita – useimmat niistä meidän ulkopuolellamme. Mielestäni sellaiset mittarit voivat olla erityisen julmia nuorille aikuisille. Opiskelet ja saat arvosanan, mutta siinä ei välttämättä oteta huomioon, mitä muuta koet muissa luokissasi tai perheessäsi tai elämäntilanteessasi. Joskus meitä arvioidaan sen perusteella, miltä näytämme tai millaisella autolla ajamme. Saatamme perustaa omanarvontuntomme siihen, kuinka moni ystävä kirjoittaa seinällemme yhteisöllisen median sivustoilla. Olemme huolissamme siitä, mitä muut ajattelevat henkilöstä, jonka kanssa seurustelemme, tai mitä ihmiset ajattelevat, jos menemme naimisiin ennen kuin saamme opiskelumme päätökseen. On helppoa langeta muiden miellyttämisen ansaan, mutta emme voi luottaa sellaisiin ulkoisiin mittareihin, sillä maailma voi olla liian hanakka sekä kehumaan että arvostelemaan.
Mielestäni meidän kaikkien haasteena – mutta ehkä etenkin nuorten aikuisten haasteena – on yrittää olla katsomatta sivuille nähdäksemme, millaisena muut näkevät elämämme, ja sen sijaan katsoa ylös nähdäksemme, millaisina taivaallinen Isä näkee meidät. Hän ei katso ulkoista olemusta vaan sydäntä (ks. 1. Sam. 16:7). Ja Hän tietää paremmin kuin kukaan muu, mitä kukin meistä tarvitsee.
Kuinka siis ”katsomme ylös”? Tässä on joitakin periaatteita, jotka voivat auttaa.
Hyödynnä hengellistä voimaa
Voimme hyödyntää hengellistä voimaa, jota tarvitsemme päätöksenteossa, aloittamalla jokaisen päivän henkilökohtaisella rukouksella ja pyhien kirjoitusten tutkimisella. Tuohon rukoukseen voi sisältyä pyyntö olla vastaanottavainen Jumalan meitä varten laatimalle suunnitelmalle. Vaikka emme ehkä näekään koko suunnitelmaa, voimme pyytää, että olisimme vastaanottavaisia sille osalle suunnitelmaa, joka sinä päivänä tulee eteemme. Kun olemme vastaanottavaisia, näemme tulokset valinnoistamme seurata Häntä. Kykenemme toimimaan saamiemme vaikutelmien mukaan. Ja kykenemme tekemään vaikeita asioita ja tekemään oikeista syistä sen, mitä sitten vaaditaankin.
Ole uskollinen saamallesi johdatukselle
Voimme ”katsoa ylös” pysymällä uskollisina johdatukselle, jota olemme saaneet henkilökohtaisena ilmoituksena rakastavalta taivaalliselta Isältä. Joskus muut yrittävät saada meidät luopumaan toimimasta saamamme johdatuksen mukaan, ja vaikka heillä olisikin hyvät aikomukset, meidän pitää olla uskollisia sille, mitä olemme tunteneet.
Vaimollani ja minulla on tytär, joka palvelee kokoaikaisessa lähetystyössä Espanjassa. Tuo tytär vietti lukiovuotensa Uudessa-Seelannissa, kun palvelin siellä lähetysjohtajana. Kun hän täytti 21 vuotta, hän sanoi: ”Isä, äiti, minusta tuntuu, että minun pitää palvella lähetystyössä.” Olimme tietenkin tyytyväisiä tähän vanhurskaaseen päätökseen, mutta koska tiesimme, että hänelle oli ollut uhraus muuttaa pois ystäviensä ja sukulaistensa luota teinivuosinaan, sanoin hänelle: ”Olet jo palvellut lähetystyössä.”
Hän vastasi hymyillen: ”Ei, isä, sinä olet. Nyt minä haluan lähteä palvelemaan Herraa.”
”Hyvä on”, hymyilin. ”Palvele lähetystyössä. Noudata saamaasi kehotusta palvella.”
Nyt olen riemuissani siitä, että hän palvelee taivaallista Isäänsä ja Isän lapsia Espanjassa, ja sen lisäksi siitä, että hän myös noudattaa tuntemaansa kehotusta. Hän ei antanut edes minun – hyvää tarkoittavan isän – taivutella häntä tekemään mitään muuta kuin sen, minkä hän tunsi olevan oikein omassa elämässään ja taivaallisen Isän suunnitelmassa häntä varten.
Älä pelkää toimia
Niin tärkeää kuin onkin saada selville taivaallisen Isän suunnitelma elämäämme varten, me haluamme joskus niin kovasti tietää jokaisen yksityiskohdan alusta loppuun, että pelkäämme ryhtyä toimeen. Älä lankea tähän ansaan. Tee hyviä valintoja käyttäen parasta harkintakykyäsi ja mene elämässäsi eteenpäin. Meitä siunataan, kun me teemme valintoja. Älä pelkää tehdä valintoja siksi, että pelkäät tekeväsi virheitä. Älä pelkää kokeilla uusia asioita. Niin toimiessasi koet iloa matkasta.
Pysy paikoillasi
Kun perheemme asui Uudessa-Seelannissa, jouduimme toisinaan ymmälle niiden haasteiden runsaudesta, joita tutkijoilla, uusilla käännynnäisillä, lähetyssaarnaajilla ja muilla oli. Huomasimme usein rukoilevamme vastauksia – ja odottavamme, että saamme niitä nopeasti!
Me kaikki olemme avun tarpeessa. Ja joskus etsimämme ratkaisut todella tulevat nopeasti. Mutta toisinaan ne tulevat muulla tavoin kuin olimme toivoneet. Tai ne tulevat myöhemmin kuin odotimme. Ja toisinaan tuntuu, ettei niitä tule lainkaan.
Omaksu sellaisissa tilanteissa asenne ”pysy paikoillasi”, kunnes Herra lähettää apua, kestipä se kuinka kauan hyvänsä. Mutta se, että pysyt paikoillasi, ei tarkoita, että olisit jouten. Kuten mainitsin, älä pelkää toimia. Tee edelleen hyviä asioita. Pidä edelleen käskyt. Jatka rukoilemista ja tutkimista ja parhaasi tekemistä, kunnes saat lisäohjeita. Älä jätä paikkaasi. Oman aikataulunsa mukaan Herra antaa kaiken koitua parhaaksesi.
”Katsominen ylös” on siunannut elämääni yhä uudelleen tuosta kielikoulussa saamastani kokemuksesta alkaen. Kuten Mormon selittää kohdassa Hel. 3:27: ”Herra on armollinen kaikille, jotka vilpittömin sydämin huutavat avuksi hänen pyhää nimeään.” Olen tuntenut ja kokenut Hänen armeliaisuuttaan ja rakkauttaan. Tiedän, että me jokainen voimme kokea Hänen armeliaisuuttaan, kun uskomme Häneen ja käännymme Hänen puoleensa.
Valokuvakuvitus Matthew Reier