Palvelemme kirkossa
Johtamista Herran tavalla
Kun palvelemme ja johdamme siten kuin Herra on opastanut, niin kirkon tehtävästämme riippumatta me sekä olemme siunaukseksi että saamme siunauksia.
Kun veli Jones ja hänen poikansa saivat tehtäväkseen toimia Williamsin perheen kotiopettajina, he alkoivat käydä perheen luona kuukausittain. Noilla käynneillä perheen tytär Kim huomasi, että he välittävät hänestä. Hänellä oli monia kysymyksiä evankeliumista, ja hän nautti keskusteluista näiden kotiopettajien kanssa.
Eräänä kesänä, kun Kim yritti saada selville, onko hänellä todistus, veli Jonesia ja erästä toista Melkisedekin pappeuden haltijaa pyydettiin osallistumaan Nuorten Naisten leirille. Kim kertoi myöhemmin, kuinka paljon hänelle merkitsi se, että hänen kotiopettajansa oli siellä. Hän sanoi perheelleen, että hän oli saanut todistuksen siitä, että Vapahtaja rakastaa häntä, kun veli Jones ja toinen pappeudenhaltija antoivat leirillä hänelle pappeuden siunauksen hänen pyytäessään sitä.
Williamsin perheen kotiopettajat olivat sanan todellisimmassa merkityksessä perheen ystäviä. Heidän vaikutuksensa oli tärkeä Kimille, hänen vanhemmilleen – ja Herralle.
Johtaminen ja kirkon tehtävät
Nykyajan maailmassa on tavallista mitata ihmisen henkilökohtaista kasvua yhä vastuunalaisemmilla työtehtävillä tai palkankorotuksilla, jotka ovat merkki lisääntyvistä henkilökohtaisista saavutuksista. Pidämme usein näkyvää vastuuasemaa osoituksena siitä, että ihminen on tärkeä vaikuttaja. Ei ole siis yllättävää, että monien on vaikea tietää, kuinka he voivat mitata kasvuaan hengellisissä asioissa.
Olen kuullut monien myöhempien aikojen pyhien asettavan kyseenalaiseksi oman asemansa, koska heitä ei ole kutsuttu kirkossa johtotehtäviin. Mutta ovatko johtotehtävät edistymisemme oikea mittari?
Itse asiassa johtaminen ei edellytä kirkon tehtävää. Joillakuilla on muihin kohottava ja kannustava vaikutus, mikä on todellista johtamista, vaikkei heillä ole mitään kirkon tehtävää tai asemaa. Opin ja liittojen luvussa 121 on joitakin tärkeitä opetuksia johtamisesta:
”Olemme oppineet murheellisesta kokemuksesta, että melkein kaikkien ihmisten luonnon ja taipumuksen mukaista on, että niin pian kuin he saavat vähän valtaa, kuten he kuvittelevat, he alkavat heti käyttää valtaa väärin.
Sen tähden monet ovat kutsuttuja mutta harvat valittuja.
Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella,
ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla, joka avartaa sielua suuresti vailla teeskentelyä ja vailla vilppiä.” (Jakeet 39–42.)
On tavallista sekoittaa johtajuus ihmisten käskyttämiseen. Se voi johtaa vääränlaiseen vallankäyttöön. Ei ole oikein sanoa: ”Sinun on tehtävä niin kuin minä sanon, koska minä (jolla on pappeus tai jonka pappeus on kutsunut) sanoin niin.” Luvun 121 eräs tärkeä opetus on, ettei todellinen johtaja anna määräyksiä ja odota, että niitä noudatetaan vain hänen asemansa vuoksi. Pappeuden johtajuudessa on pikemminkin kyse kutsumisesta. Ystävällinen kutsu, joka perustuu puhtaaseen tietoon ja vilpittömään rakkauteen, motivoi aina enemmän kuin ”koska minä sanoin niin”.
On totta, että johtajat, joilla on taipumusta määräilemiseen, voivat saada paljon aikaan. Mutta he eivät johda tavalla, jonka Herra on ilmoittanut. Eivätkä he edistä kykyä toimia itsenäisesti eivätkä luottamusta, joiden pitäisi vallita heidän johdettaviensa keskuudessa.
Todellinen johtaminen
Huomatkaa, ettei jakeissa 41 ja 42 ole mainittu kirkon tehtävää tai auktoriteettiasemaa yhtenä oikeista tavoista käyttää valtaa tai vaikutusvaltaa. Sen sijaan todellinen johtaja käyttää valtaa ja vaikutusvaltaa taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä, vilpittömällä rakkaudella, ystävällisyydellä ja puhtaalla tiedolla. Näitä todellisen johtajuuden ominaisuuksia voivat osoittaa kaikki tehtävästä tai asemasta riippumatta.
Johtamistehtävät ovat paljolti kuin polkupyörän apupyörät. Apupyörien avulla lapsi voi oppia pysymään tasapainossa ja ajamaan itseensä luottaen. Johtamistehtävä antaa henkilölle tilaisuuden oppia rakastamaan, olemaan kärsivällinen ja taivuttelemaan puhtaalla tiedolla ja ystävällisyydellä. Hän voi oppia myös, että mikä tahansa käytöksen pakottamisyritys johtaa Hengen vetäytymiseen ja tehokkuuden vähenemiseen.
Kun meidät on vapautettu, me huomaamme, olemmeko kasvaneet ja oppineet palvellessamme tehtävässämme. Olemmeko oppineet rakastamaan ja palvelemaan muita, vaikkei tehtävä ole siihen usuttamassa? Olemmeko oppineet palvelemaan hyvää aikaansaavalla voimalla yksinkertaisesti sen johdosta, millaisia meistä on tullut?
Herra kutsuu meitä eri tehtäviin koko elämämme ajan. Hän tuntee sydämemme. Hän kutsuu meitä, kun Hän tarvitsee erityisiä kykyjämme, tietämystämme tai herkkyyttämme Hengelle. Hän kutsuu meitä sen mukaan, kuinka halukkaita olemme kuulemaan Hänen ääntään ja rakastamaan niin kuin Hän rakastaa.
Kun me opimme olemaan hyvää aikaansaava voima Herran tavalla, me opimme kohottamaan muita yksinkertaisesti siksi, että se on meille luontaista. Kirkon tehtävät eivät ole tärkein syy hyvään vaikutukseemme. Silti kun meitä pyydetään, me palvelemme hyvin niissä tehtävissä, joita saamme kirkossa.
Palvelemmepa sitten pyhäkoulussa tai nuorten ohjelmissa, kotiopettajina tai kotikäyntiopettajina tai jopa piispana tai Apuyhdistyksen johtajana, niin se, kuinka palvelemme muita, on osoitus rakkaudestamme Vapahtajaan. Kun palvelemme ja johdamme siten kuin Herra on opastanut, niin kirkon tehtävästämme riippumatta me sekä olemme siunaukseksi että saamme siunauksia.
Valokuvakuvituksen kopiointi kielletty