Perheiltaideoita
Tässä numerossa on artikkeleita ja toimintoja, joita voidaan käyttää perheillassa. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.
”Tunnistakaamme Jumalan käsi päivittäisissä siunauksissamme”, s. 24: Voisit lukea Herran rukouksen (ks. Matt. 6:9–13) ja pyytää perhettäsi miettimään, mitä heidän mielestään tarkoittaa pyyntö ”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Tee sitten yhteenveto artikkelin ensimmäisestä osasta, missä vanhin Christofferson käsittelee ”jokapäiväistä leipää”. Voisit lisätä oman todistuksesi, että Jeesus Kristus on elämän leipä.
”George Albert Smith – hän eli siten kuin opetti”, s. 32: Presidentti George Albert Smith ”uskoi, että jos meillä on todella todistus Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, se ilmenee elämässämme”. Käy artikkeli läpi perheesi kanssa. Sitten voisit kysyä perheenjäseniltä, mitä he oppivat presidentti Smithin esimerkin perusteella muiden ystävällisestä kohtelemisesta. Kysy, kuinka he voivat osoittaa enemmän ystävällisyyttä.
”Katso ylös”, s. 42: Voisit kertoa kokemuksen, joka vanhin Cookilla oli nuorena lähetyssaarnaajana, ja sitten esittää artikkelin muut osat pääpiirteittäin. Kysy perheenjäseniltä, kuinka he voivat keskittyä siihen, mitä taivaallinen Isä ajattelee heistä, eikä siihen, mitä muut ajattelevat heistä. Voisit lopuksi lukea kohdan 1. Sam. 16:7.
”Pitäkää liitot”, s. 48: Jos joku perheestänne valmistautuu palvelemaan lähetystyössä, haluat ehkä lukea artikkelin kokonaan ja valmistaa luettelon vanhin Hollandin mainitsemista tärkeistä kohdista. Tähdennä lausuntoa ”Avain tähän työhön on liittojemme pitämisessä”. Kertaa, mikä liitto on, ja kysy lapsilta, kuinka he voivat valmistautua nyt tekemään liittoja.
”Hän sua kuulee”, s. 69: Voisitte laulaa laulun ”Lapsen rukous” (Lasten laulukirja, s. 6–7). Lue sisar Wixomin kokemus rukouksesta ja kannusta perheenjäseniä kertomaan omia kokemuksiaan henkilökohtaisesta rukouksesta. Voisit kysyä: ”Muistatteko jonkin tilanteen, jolloin rukoileminen on lohduttanut teitä?” Lausu lopuksi oma todistuksesi rukouksesta.
Hauska toiminta, iankaikkinen sanoma
Teini-ikäisenä osallistuin haluttomana perheiltaan. Ajattelin, että minulla oli parempaakin tekemistä.
Eräänä maanantai-iltana, muutaman vaikean perheillan jälkeen, äiti pyyhki keittiön pöydän ja laski meidän jokaisen eteen pienen kirsikkapiirakan. Etsin innokkaasti katseellani haarukoita – mutta niitä ei ollut! Äiti selitti, että edessä oli piirakansyöntikilpailu, mutta emme saisi käyttää ruokailuvälineitä emmekä käsiämme. Voittaja saisi oikeuden kerskailla.
Söimme niin nopeasti kuin pystyimme. Pian kirsikkapiirakkaa oli ympäri pöytää ja kasvojamme ja jopa hiuksissamme. En muista, kuka voitti, mutta muistan nauraneeni hillittömästi ja nauttineeni todella perheestäni. Sinä iltana en täysin ymmärtänyt, mutta nyt arvostan sitä, kuinka mukavaa oli, että oli turvallinen ja rakastava paikka, jota kutsua kodiksi, ja ihmisiä, jotka huolehtivat minusta.
Olen varma, että meillä oli sinä iltana laulu ja oppiaihe ja että äidiltä kului paljon aikaa valmistelemiseen ja jälkisiivoukseen. Olen kuitenkin kiitollinen toiminnasta, joka opetti perheen tärkeydestä sanoman, jota tarvitsin – silloin ja aina sen jälkeenkin.
Heather Mockler Teuscher, Kalifornia, USA