Rukouksia, viestejä ja luonnonmullistuksia

Marissa Widdison

kirkon lehdet

Vaikka nämä kaksi tyttöä puhuvat eri kieltä ja asuvat lähes 10 000 kilometrin päässä toisistaan, heille on yhteistä eräs erityinen asia: he kumpikin löysivät keinoja säilyttää myönteisen asenteen, kun luonnonmullistus iski heidän kotikaupunkiinsa. Katsopa näitä tosikertomuksia, joista toisen kertoo Honoka O. Japanista ja toisen Maggie W. Missourista Yhdysvalloista. Mikä auttoi heitä pysymään uskollisina ja myönteisinä silloin kun oli surullista ja pelottavaa?

Honoka

Minun nimeni on Honoka, ja minä asun Chiban prefektuurissa Japanissa. Minä tykkään leikkimisestä, naruhyppelystä ja piirtämisestä. Unelmani on olla jonakin päivänä kuvittaja.

Lempikertomukseni pyhissä kirjoituksissa on Lehin uni (ks. 1. Nefi 8). Minusta Alkeisyhdistys on hyvin tärkeä, koska voin oppia siellä paljon Jumalasta ja Jeesuksesta. Pidän sakramenttikokouksesta, koska voin tuntea tulevani puhtaaksi, kun nautin sakramentin, ja se tekee minut hyvin iloiseksi.

Olin koulussa, kun tapahtui suuri maanjäristys. Ensimmäiset ajatukseni olivat: ”Tämä on pelottavaa!” ja ”Onkohan meidän perheellä kaikki hyvin?” Rukoilin sydämessäni, että he olisivat turvassa ja että ihmisiä ei kuolisi. Myöhemmin sain tietää, ettei kukaan ystävistäni ollut loukkaantunut. Silloin tunsin, että Jumala oli suojellut meitä. Tiedän, että Jumala ja Jeesus elävät.

Maggie

Hei! Minä olen Maggie Joplinista Missourista. Eräänä iltana äiti näki uutisissa myrskyvaroituksia, ja me kaikki menimme kellariin. Kova, ujeltava tuuli pelotti minua. Olin huolissani ystävistäni ja eläimistämme. Myrskyn jälkeen olin kiitollinen siitä, että meidän perhe oli turvassa eikä talomme ollut kärsinyt paljon.

Tornado, joka kulki kaupunkimme läpi, tuhosi monia muita taloja ja liikeyrityksiä. Olin surullinen niiden vuoksi, jotka menettivät rakkaitaan. Vanhempani sekä isoveljeni ja -siskoni päättivät auttaa kaupunkimme raivaamisessa. Se sai minut ajattelemaan pyhien kirjoitusten kohtaa: ”Kun olette lähimmäistenne palveluksessa, olette pelkästään Jumalanne palveluksessa” (Moosia 2:17).

Minäkin halusin auttaa raivaamisessa, mutta äiti sanoi, ettei se ollut turvallista lapselle. Sitten tunsin, että Pyhä Henki antoi hienon ajatuksen, joka tekisi ihmiset iloisiksi. Tein 20 kiitoskorttia annettavaksi vapaaehtoistyöntekijöille. Käytin paljon aikaa, kun tein jokaisesta kortista erityisen, jotta ihmiset voisivat tuntea Hengen ja tietää, että he olivat hyvin tärkeitä kaupungillemme.

Opin, että vaikka ei voikaan palvella jollain tietyllä tavalla, voi aina keksiä muita tapoja palvella. Taivaallinen Isä siunaa meitä, kun me palvelemme Häntä ja lähimmäisiämme.

Maggien koti

Honokan koti