2012
Katso viimeistä sivua
Elokuu 2012


Katso viimeistä sivua

Natalija Štšerbakova, Ukraina; kirjoittanut Pavlina Ubijko

Kun liityin kirkkoon, halusin innokkaasti päästä osallistumaan sukututkimustyöhön. Aloin käydä paikallisissa arkistoissa etsimässä julkisista rekistereistä tietoja esivanhemmistani.

Työ toi tyydytystä, mutta se ei aina ollut helppoa. Vanha käsiala oli usein vaikealukuista, ja jotkin kirjoista olivat homeisia, mikä pahensi astmaani. Jatkoin silti tutkimista parhaani mukaan.

Kerran olin tutkimassa isoisäni tietoja etsien hänen syntymäaikaansa. Löysin 1 500-sivuisen kirjan, josta saattaisi olla apua. Mutta mitä jos siinä ei olisi tarvitsemaani vastausta? Kammosin ajatusta, että joutuisin käymään läpi muita suuria, pölyisiä kirjoja.

Aloin silmäillä kirjan sisältöä toivoen, että jokin tuttu nimi sattuisi silmiini. Äkkiä luulin kuulevani jonkun sanovan: ”Viimeinen sivu.” Katselin ympärilleni, mutta ei näyttänyt siltä, että kukaan oli puhunut minulle. Jatkoin ja luin lisää useita sivuja. Sitten kuulin samat sanat uudelleen: ”Viimeinen sivu.” Hieman epäröiden päätin tarkistaa viimeisen sivun. Löysin tekstin, joka sinne yleensä on kirjoitettu: yhteenvedon syntyneistä lapsista sekä sivujen kokonaismäärän. Ihan varmuuden vuoksi tarkistin viimeistä edellisen sivun, mutta en löytänyt sieltä mitään hyödyllistä, joten käänsin takaisin sille sivulle, jota olin lukenut aiemmin.

Pian ajatukseni keskeytyivät jälleen kerran hiljaiseen mutta sinnikkääseen ääneen: ”Viimeinen sivu!” Päätin katsoa viimeistä sivua uudelleen ja lukea nyt jo tutun tekstin muutamaan kertaan.

Silloin huomasin jotakin, mikä minulta oli jäänyt aiemmin huomaamatta: takakannen sisäpuolelle oli kiinnitetty ylimääräinen sivu. Kun luin sivun poikki käsin kirjoitettua tekstiä, näin lasten nimiä, ja lapset olivat syntyneet joulukuun loppupuolella. Sieltä tunnistin isoisäni nimen ja näin, että siinä oli tieto hänen syntymä- ja ristimäpäivästään ja -paikastaan. Olin ällistynyt mutta täynnä kiitollisuutta siitä, että minut oli johdatettu tarvitsemieni tietojen luo.

Sukututkimus voi olla toisinaan haasteellista, mutta tiedän, että Jumala ohjaa ja auttaa meitä pyrkimyksissämme.

Tulosta