Valitsin hyvän osan
Jeanette Mahaffey, Missouri, USA
Kun valmistauduin tyttäreni häihin, mieleni oli niin täysin kiinni hääsuunnitelmissa, että ajattelin harvoin muuta kuin muistilistaani. Yhtenä aamuna katsoin pitkää tehtäväluetteloani. Edistyin, mutta minun piti vielä siivota joitakin paikkoja perusteellisesti. Olin lykännyt keittiön kaihtimien puhdistamista, joten päätin käydä käsiksi siihen.
Kun kiipesin työtasolle rätteineni, harjoineni ja pesuaineineni, näin, että siitä tulisi likaista puuhaa. Työskennellessäni ajatukseni kulkeutuivat kertomukseen Martasta ja Mariasta, sisaruksista, jotka olivat toivottaneet Vapahtajan tervetulleeksi kotiinsa. Kun Martalla ”oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan”, Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa ”ja kuunteli hänen puhettaan”. Martta pyysi, että Jeesus käskisi hänen sisartaan auttamaan askareissa, mutta Vapahtaja sanoi hänelle, että ”Maria on valinnut hyvän osan”. (Ks. Luuk. 10:38–42.)
”Tänään minun on vain oltava Martta”, ajattelin. Totuus oli, että olin ollut Martta useita viikkoja, kädet täynnä arkisia askareita ja häävalmisteluja.
Ajatukseni harhailivat jälleen, ja yritin muistaa, milloin kaihtimeni oli viimeksi puhdistettu niin perusteellisesti. Ajattelin kahta tyttöä, jotka olivat tulleet auttamaan minua valmistautumaan erääseen kotonani pidettyyn tilaisuuteen kaksi vuotta aiemmin. Yhdessä he olivat hanganneet keittiöni puhtaaksi lattiasta kattoon, myös kaihtimet. Tuo muisto toi mieleeni heidän äitinsä, vanhan ystävän, jonka kanssa en ollut jutellut vuosiin.
Siinä samassa otin puhelimen ja valitsin hänen numeronsa kertoakseni hänelle tyttäreni häistä. En odottanut hänen vastaavan, koska hän on opettaja, mutta satuin soittamaan hänen suunnittelutuntinsa aikana. Seuraava tunti kului nauraessamme, itkiessämme ja kertoessamme elämästämme. Hän oli kokenut äskettäin vaikean avioeron ja oli tuntenut olevansa yksin ja hylätty. Kun juttelimme, mielialamme kohosi ja sydämemme sai lohdun.
Hämmästelin tapaa, jolla Herra pystyi työskentelemään kauttani silloinkin kun tein jotakin niin arkipäiväistä kuin puhdistin kaihtimia. Vielä enemmän hämmästelin sitä totuutta, että Hän tuntee meidät jokaisen ja rakastaa meitä niin paljon, että lähettää avun juuri sillä hetkellä kun tarvitsemme sitä.
Sinä iltana ruksasin hymyillen luettelostani kohdan ”puhdista keittiön kaihtimet”. Vaikka koin tyydytyksen tunnetta tehtävän suorittamisesta, koin suurempaa kiitollisuuden tunnetta tietäessäni, että olin ollut väline Herran käsissä. Hän oli osoittanut minulle, kuinka voisin olla Maria, joka valitsi ”hyvän osan”, samalla kun olin Martta, jolla oli ”kädet täynnä” askareita.