Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Vapahtajan kutsu palvella
Kaikki, jotka ovat opiskelleet matematiikkaa, tietävät, mikä on yhteinen nimittäjä. Myöhempien aikojen pyhillä on yhteinen nimittäjä, joka sitoo meidät yhteen. Tuo yhteinen nimittäjä on henkilökohtainen kutsu, jonka kukin meistä saa täyttääkseen tehtäviä Jumalan valtakunnassa täällä maan päällä.
Syyllistytkö koskaan nurinaan, kun sinulle esitetään kutsu johonkin tehtävään? Vai otatko kiitollisena vastaan jokaisen tilaisuuden palvella veljiäsi ja sisariasi tietäen, että taivaallinen Isämme siunaa niitä, jotka Hän kutsuu?
Toivoisin, ettemme unohtaisi arvossa pidettyjen palvelutilaisuuksiemme todellista tavoitetta. Tuo tavoite, tuo iankaikkinen päämäärä, on sama, josta Herra puhui ja joka on Kallisarvoisessa helmessä: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.”1
Muistakaamme aina, ettei jäsenyyden mantteli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa ole mukavuuden vaan pikemminkin vastuun viitta. Velvollisuutemme – sen lisäksi että teemme työtä oman pelastuksemme hyväksi – on johdattaa muita Jumalan selestiseen valtakuntaan.
Kun kuljemme auliisti Jumalan palvelemisen polkua, emme koskaan ole samassa asemassa kuin Shakespearen kardinaali Wolsey. Kun häneltä oli viety valta hänen palveltuaan kuningastaan koko elämänsä ajan, hän valitti murheellisena:
Jumalaa jos puoliks Niin oisin palvellut kuin kuningasta,
Hän ei mua vanhoillani syössyt ois
Näin alastonna vihamiesten käsiin.2
Millaista palvelemista taivas vaatii? ”Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä; ja alttiit ja kuuliaiset saavat syödä Siionin maan hyvyyttä näinä viimeisinä aikoina.”3
Pysähdyn, kun ajattelen presidentti John Taylorin (1808–1887) sanoja: ”Jos te ette pidä kunniassa kutsumustanne, Jumala pitää teitä vastuussa niistä, jotka olisitte voineet pelastaa, jos olisitte tehneet velvollisuutenne.”4
Jeesuksen elämä ja palvelutyö ihmisten keskuudessa on kuin hyvyyden loistava valonheitin. ”Minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee”5, Hän julisti tuodessaan voiman ramman raajoihin, näön sokean silmiin, kuulon kuuron korviin ja elämän kuolleeseen ruumiiseen.
Vertauksella laupiaasta samarialaisesta Mestari opetti meitä rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme.6 Vastauksellaan rikkaalle nuorukaiselle Hän opetti meitä riisumaan itsekkyytemme.7 Ruokkimalla viisituhatta Hän opetti meitä näkemään muiden tarpeet.8 Ja vuorisaarnassa Hän opetti meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa.9
Uudessa maailmassa ylösnoussut Herra julisti: ”Te tiedätte, mitä teidän on minun kirkossani tehtävä, sillä niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä; sillä mitä te olette nähneet minun tekevän, juuri sitä teidän tulee tehdä.”10
Me siunaamme muita, kun palvelemme Jeesus Nasaretilaisen varjossa – Hänen, joka kulki ympäri maata tehden hyvää.11 Jumala siunatkoon meitä niin että löydämme iloa taivaallisen Isämme palveluksessa palvellessamme Hänen lapsiaan maan päällä.
Tämän sanoman opettaminen
”[Herra] ei salli meidän epäonnistua, jos teemme oman osamme. Hän antaa meille tarpeen tullen kykyjä, jopa yli omien lahjojemme ja taitojemme. – – Se on yksi ihanimmista kokemuksista, mitä ihmisen osaksi voi tulla.” (Ks. Ezra Taft Benson julkaisussa Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 20.) Voit kertoa jonkin kokemuksen, jolloin olet tuntenut Herran lisäävän lahjojasi ja kykyjäsi, tai siitä, kun jollakulla tuntemallasi on ollut sellainen kokemus. Kehota perhettä kertomaan omista myönteisistä kokemuksistaan, kun he ovat vastanneet Vapahtajan kutsuun palvella.
Heinrich Hofmannin teos Kristus ja rikas nuorukainen, C. Harrison Conroy Co:n luvalla; valokuvakuvitus Matthew Reier © IRI
Valokuvakuvitus Wendy Bentley; kuvitus Beth M. Whittaker