Säilyttäkää usko hämmennyksen maailmassa

Piispa Gérald Caussé

ensimmäinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa

Meidän täytyy jatkuvasti ravita ja vahvistaa uskoamme vahvistaaksemme todistustamme ja suojautuaksemme erheeltä.

Synnyin Lounais-Ranskassa hyvistä vanhemmista (ks. 1. Nefi 1:1), jotka auttoivat minua pienestä pitäen saamaan uskon Jeesukseen Kristukseen ja todistuksen palautetusta evankeliumista. Toisaalta koulussa monet opettajistani ilmaisivat epäilyjä ja jopa vihamielisyyttä kaikkia uskonkäsityksiä kohtaan. Monessa tilanteessa kuulin omia uskonkäsityksiäni vähätteleviltä henkilöiltä Korihorin opetuksia:

”Katso, – – ne ovat teidän isienne mielettömiä perimätietoja. Kuinka te tiedätte niiden olevan varmasti totta?

Katso, te ette voi tietää asioista, joita ette näe.” (Alma 30:14–15.)

Kun olin 17-vuotias, aloitin lukiossa filosofian kurssit. Kerran opettaja sanoi luokalle: ”Täällä ei varmastikaan ole ketään, joka uskoo, että Aadam oli todella olemassa!” Sitten hän silmäili luokkaa inkvisiittorin katseella valmiina käymään kenen tahansa kimppuun, joka uskalsi myöntää uskovansa sellaiseen. Olin kauhuissani! Haluni olla uskollinen uskolleni oli kuitenkin vielä voimakkaampi. Vilkaisin ympärilleni ja näin, että olin ainoa noista 40 oppilaasta, joka kohotti kätensä. Yllättyneenä opettaja vaihtoi aihetta.

Kaikki kirkon jäsenet kohtaavat jossakin vaiheessa elämäänsä hetkiä, jotka koettelevat heidän todistuksensa vilpittömyyttä ja voimaa. Näiden uskonkoetustemme kohtaaminen rohkeasti auttaa meitä seisomaan lujina maailmassa, joka on lankeamassa yhä enemmän hämmennyksen syvyyksiin. Tämä hämmennys näkyy selkeästi siinä sanomien ryöpyssä, joka meitä ympäröi. Esimerkiksi internetin tulon myötä vastakkaisten mielipiteiden ja tietojen keskeytymätön vyöry tunkeutuu jokapäiväiseen elämäämme. Tästä ristiriitaisuudesta voi tulla hämmentävää ja lamaannuttavaa.

Kuinka me voimme erottaa totuuden erheestä? Kuinka me voimme välttyä tulemasta niiden kaltaisiksi, ”jotka ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät”? (OL 123:12.)

Meistä riippuu se, pysymmekö lujina todistuksessamme. Kun ajattelen menneisyyttäni, tajuan, että oman matkani onnistuminen on riippunut muutamista yksinkertaisista periaatteista, jotka ovat pitäneet minut oikealla tiellä. Näiden periaatteiden ansiosta olen kehittynyt hengellisesti, huolimatta pimeyden sumuista (ks. 1. Nefi 12:17) ja ansoista, jotka ympäröivät meitä kaikkia.

Etsikää jatkuvasti totuutta

Niille, jotka väittävät, että ”te ette voi tietää” (Alma 30:15), Herra on vastannut: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7.) Se on ihmeellinen lupaus.

Kristuksen opetuslapsilla on joka päivä hengellisen tiedon saamisen nälkä ja jano. Tämä henkilökohtainen toimintatapa pohjautuu tutkimiseen, pohtimiseen ja päivittäiseen rukoukseen. Sen ansiosta voimme noudattaa Joseph Smithin esimerkkiä. Hän ”[päätyi] siihen tulokseen, että joko [hänen] oli jäätävä pimeyteen ja ymmälle tai sitten – – pyydettävä Jumalalta” (JS–H 13).

Jumalan sanan tutkiminen suojelee meitä väärien oppien vaikutukselta. Herra on sanonut: ”Sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän; ja niiltä, jotka sanovat: meillä on tarpeeksi, heiltä otetaan pois sekin, mitä heillä on” (2. Nefi 28:30).

Hyväksykää vastaamattomat kysymykset

Totuutta etsiessämme meillä voi olla houkutus haluta ymmärtää kaikki heti. Jumalan äly on kuitenkin niin ääretöntä, että ”mahdotonta olisi ihmisen ymmärtää kaikkia hänen teitänsä” (MK Jaak. 4:8). Meidän täytyy hyväksyä se, että elämme jonkin aikaa vailla vastauksia kaikkiin kysymyksiimme. Nefin tavoin me tunnustamme uskollisesti, että Jumala ”rakastaa lapsiaan, mutta [emme] tiedä kaiken tarkoitusta” (1. Nefi 11:17).

Siitä huolimatta Herra antaa meille sen tiedon, joka on välttämätöntä pelastuksellemme ja korotuksellemme. Hän lupaa: ”Mitä sellaista pyydättekin Isältä minun nimessäni, mikä on teille tarpeen, se annetaan teille” (OL 88:64). Me saamme nämä vastaukset vähitellen, ”rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla” (2. Nefi 28:30) riippuen tarpeistamme ja kyvystämme ymmärtää.

Meidän tehtävämme on erottaa kysymykset, jotka ovat todella välttämättömiä iankaikkiselle edistymisellemme, niistä kysymyksistä, jotka johtuvat älyllisestä uteliaisuudesta, todisteiden tarpeesta tai halusta saada henkilökohtaista tyydytystä.

Tavoitelkaa Hengen todistusta

Jokainen meistä saattaa kokea henkilökohtaisia epäilyksen hetkiä. Nämä epäilykset eivät juurikaan vähene järkiperäisiä selityksiä etsimällä. Esimerkiksi jotkin tieteelliset tai arkeologiset löydöt vahvistavat kenties todistustamme pyhistä kirjoituksista, mutta hengellistä tietoa ei voi osoittaa oikeaksi loogisin tai fyysisin todistein.

Tieto totuudesta perustuu Hengen todistukseen. Kuten apostoli Paavali on sanonut: ”Vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on” (1. Kor. 2:11).

Meille on annettu vakuutus, että ”Henki puhuu totta eikä valehtele” (MK Jaak. 4:13). Hengellä voi olla meihin vielä voimakkaampi vaikutus kuin fyysisillä aisteillamme. Apostoli Pietarille, joka oli juuri julistanut uskonsa, Jeesus vastasi: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.” (Matt. 16:17.) Eiväthän kuitenkaan monet Kristuksen aikalaisistakaan tunnistaneet Häntä, vaikka näkivät Hänet omin silmin!

Tutkikaa profeettojen ja apostolien sanoja

Keskustelin äskettäin erään toisen kirkon korkean virkamiehen kanssa. Koska hän halusi ratkaista, olemmeko me kristillinen kirkko, hän ehdotti väittelyn järjestämistä kummankin uskontomme opillisten asiantuntijoiden kesken.

Kristuksen opin voima ja totuus eivät kuitenkaan perustu asiantuntijoiden väittelyyn vaan Hänen valittujen opetuslastensa pyhiin todistuksiin. Profeetta Joseph Smith on julistanut: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen.”¹

Luopumuksen monien pitkien vuosisatojen aikana maailmasta ei puuttunut asiantuntijoita, mutta se oli menettänyt Kristuksen todistajat. Sen johdosta ihmisten järkeily korvasi jumalallisen ilmoituksen voiman.

Kun meitä vaivaa jokin asia, ensimmäisen reaktiomme täytyy olla se, että tutkimme pyhiä kirjoituksia ja elävien profeettojen sanoja. Heidän kirjoituksensa ovat johtotähtiä, jotka eivät voi pettää meitä: ”Sen vuoksi me tutkimme profeettoja, ja meillä on monia ilmoituksia ja profetian henki; ja kaikki nämä todistukset saatuamme me saamme toivon, ja uskostamme tulee järkähtämätön” (MK Jaak. 4:6).

Ravitkaa uskoanne

Me emme saa todistusta, ennen kuin uskoamme on koeteltu (ks. Et. 12:6). Uskolla on voima avata meille tieto iankaikkisista totuuksista. Kun usko otetaan täysin käyttöön, tiedosta tulee ehdotonta ja täydellistä varmuutta. Moroni kirjoitti Jeredin veljestä, että ”sen tiedon tähden, joka tällä miehellä oli, häntä ei voitu estää näkemästä väliverhon tuolle puolen; – – eikä hänellä ollut enää uskoa, sillä hän tiesi, mitään epäilemättä” (Et. 3:19).

Meidän täytyy jatkuvasti ravita ja vahvistaa uskoamme vahvistaaksemme todistustamme ja suojautuaksemme erheeltä. Aluksi meillä pitää olla puhdas sydän ja suurta nöyryyttä. Jaakob varoitti nefiläisiä niiden ylpeydestä, jotka, ”kun he ovat oppineita, – – pitävät itseään viisaina eivätkä kuule Jumalan neuvoa, sillä he panevat sen syrjään luullen tietävänsä itse” (2. Nefi 9:28).

Seuraavaksi meidän täytyy tehdä tekoja. Apostoli Jaakob opetti, että usko vaikuttaa tekojen kanssa, ”teoissa usko [tulee] todeksi” (Jaak. 2:22). Me emme voi toivoa saavamme henkilökohtaista ilmoitusta, ellemme käyttäydy Kristuksen uskollisten opetuslasten tavoin. Jumalan kanssa solmimiemme liittojen kunnioittaminen tekee meistä kelvollisia saamaan kumppaniksemme Pyhän Hengen, joka valaisee ymmärryksemme ja saa henkemme kukoistamaan.

Todistan näiden periaatteiden olevan totta. Tiedän kokemuksesta, että kun me käytämme niitä elämässämme, ne varmistavat varjeltumisemme hämmentävässä ja sekavassa maailmassa. Niiden suojissa on ihmeellinen lupaus: ”Ja uutteruutenne ja uskonne ja kärsivällisyytenne ansiosta ravitessanne sanaa, jotta se juurtuisi teissä, katso, lopulta te saatte poimia sen hedelmää, joka on mitä kallisarvoisinta – –; ja te saatte kestitä itseänne tällä hedelmällä kylliksenne, niin ettei teidän ole nälkä eikä jano” (Alma 32:42).