Uskoa maailman äärissä
Ushuaia Argentiinassa on kenties maailman äärissä, mutta niille, jotka ovat ottaneet täällä evankeliumin vastaan, se on ollut uuden elämän alku.
Les Éclaireursin majakka kohoaa kuin vartiomies tähystyspaikallaan luodolla koleassa Beaglen kanaalissa. Majakka, jonka ranskankielinen nimi Les Éclaireurs tarkoittaa tiedustelijoita tai valaisijoita, lähettää syrjäisestä sijaintipaikastaan valonsäteen joka kymmenes sekunti.
Viisi merimailia (9 km) siitä pohjoiseen on Argentiinan eteläisin kaupunki Ushuaia, joka sijaitsee Tulimaan saariston kärjessä. 145 kilometriä siitä etelään on Kap Horn ja vielä siitä etelään jäinen Antarktis.
Niille, jotka ovat liittyneet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon täällä, mitä paikalliset sanovat maailman ääreksi, Les Éclaireurs toimii vertauskuvana palautetusta evankeliumista. Majakan tavoin evankeliumi on merkkivalo, joka on tuonut heidät maailman hengellisestä pimeydestä turvallisesti maihin uskon ja toveruuden rannoille.
Löysin vastauksia
Guillermo Javier Leiva muistaa vuoden 2007 avioeron tuoman tuskan. Hänen oli etsittävä oma asunto eikä hän voinut enää palata joka ilta kotiin nuoren poikansa Julianin luo. Hän tunsi itsensä tyhjäksi ja yksinäiseksi.
”Olin hyvin onneton”, hän sanoo, ”ja tuskan hetkinä etsin Jumalaa.”
Guillermo alkoi rukoilla vastauksia ja apua. ”Sanoin: ’Isä, en ole kelvollinen saamaan Sinua kotiini, mutta sanakin Sinulta riittää parantamaan minut.’”
Vastaus tuohon rukoukseen tuli vähän ajan kuluttua, kun kaksi solmioihin ja valkoisiin paitoihin pukeutunutta nuorukaista pysähtyi puhumaan hänen kanssaan hänen leikkiessään poikansa kanssa uuden asuntonsa edessä.
”Toinen heistä tervehti minua ja kysyi, onko minulla uskoa”, hän muistelee. ”Vastasin hänelle myöntävästi mutta sanoin, etten ollut paras mahdollinen kristitty. Sitten hän kysyi, lukisinko jonkin kirjan, jos hän jättäisi sen minulle. Sanoin tekeväni niin.”
Kun Guillermo alkoi lukea Alman luvusta 32 jakeita, jotka lähetyssaarnaajat olivat hänelle merkinneet, hän sanoo: ”Tunsin heti sielussani suurta iloa, jota en ollut tuntenut pitkään aikaan. Kirja kosketti sydäntäni. En pystynyt lopettamaan lukemista.”
Guillermo ei enää käynyt aiemmassa kirkossaan, mutta hän kertoi lähetyssaarnaajille, ettei hänellä ollut mitään aikomusta mennä uudelleen kasteelle. Siitä huolimatta hän oli iloinen heidän käynneistään ja heiltä saamistaan Mormonin kirjan lukutehtävistä.
Kun hän luki, hänen sielunsa suri yhdessä Nefin kanssa hänen saadessaan tietää, kuinka profeetta murehti ”kiusausten ja syntien tähden, jotka niin helposti kietoutuvat minuun” (2. Nefi 4:18). ”Tiesin, että minäkin olin tehnyt syntiä”, Guillermo sanoo, ”ja se tuntui minusta pahalta.”
Lukiessaan hän tunsi, että hänet pelastettiin pimeydestä ja epätoivosta ja tuotiin Jumalan kirkkauden valoon (ks. Alma 19:6).
Ja kun hän luki kasteenliitosta, joka esitettiin Mormonin vesien luona, hän tajusi, miten tärkeä oikealla pappeuden valtuudella suoritettu kaste on. ”Jos tunnistan, että siemen on hyvä, mitä minulla tosiaankaan ’on sitä vastaan, että [minut] kastetaan Herran nimeen’?” (Moosia 18:10), hän kysyi itseltään.
”Joka kerta lukiessani tunsin rauhaa ja löysin vastauksia”, Guillermo sanoo. ”Ymmärsin, että Mormonin kirja on se Jumalan sana, jota olin pyytänyt rukouksissani.”
Kun hänet kastettiin maaliskuussa 2009, hän koki hengellisen uudestisyntymisen ja sai uutta toivoa tulevaisuuteen. ”Kaste oli mahdollisuus aloittaa alusta”, Guillermo sanoo. ”Olen muuttanut elämäni. Olen nyt hyvin onnellinen. Tiedän, että tämä on tosi Jeesuksen Kristuksen kirkko ja että Jumala vastaa rukouksiin, koska Hän vastasi tärkeimpään rukoukseen, mitä olen ikinä pitänyt.”
Me tarvitsimme kirkon
Kun Amanda Robledo oli lapsi, hän ei saanut mitään hengellistä lääkettä siihen fyysiseen kipuun, josta hän kärsi äitinsä kuoltua. Eikä hänen aviomiehensä Ricardo kyennyt löytämään vastauksia vilpittömiin uskonnollisiin kysymyksiinsä veljensä kuoleman jälkeen.
Yksi noista kysymyksistä oli: Onko maan päällä kirkkoa, joka noudattaa Jeesuksen Kristuksen opetuksia? Se, että he etsivät tuota kirkkoa ja vastauksia kysymyksiinsä, valmisti pohjimmiltaan heitä ottamaan vastaan palautetun evankeliumin.
Etsiessään he osallistuivat eri kirkkokuntien kokouksiin ja tutkivat erilaisia uskonkäsityksiä. He etsivät kirkkoa, joka ei ainoastaan noudattaisi Kristuksen opetuksia vaan myös vahvistaisi heidän perhettään.
”Se oli vaikeaa aikaa perheellemme”, Amanda muistelee, ”ja me tiesimme, että tarvitsemme kirkkoa auttamaan meitä.”
Robledot muuttivat 1990-luvun alussa neljän lapsensa kanssa Mendozasta Luoteis-Argentiinasta Ushuaiaan. Kun he tutustuivat kirkkoon kaksi vuotta myöhemmin, he havaitsivat heti, että kokoaikaisten lähetyssaarnaajien sekä hengessä että opetuksissa oli jotakin erilaista.
Amanda ei tiennyt paljonkaan myöhempien aikojen pyhistä. ”Ja se mitä olin kuullut, ei ollut hyvää”, hän sanoo. Mutta se, mitä hän, Ricardo ja heidän lapsensa oppivat, herätti heissä vastakaikua.
”Tunsin Hengen, kun lähetyssaarnaajat opettivat meitä”, sanoo heidän tyttärensä Bárbara, joka oli tuolloin 11-vuotias. ”Ja pidin siitä, kun he opettivat meille, että voisimme rukoilla yhdessä perheenä.”
Ricardo sanoo, että osallistuminen lähetystyökeskusteluihin, Mormonin kirjan lukeminen ja kirkossa käyminen ”antoivat meille kaikki vastaukset, joita etsimme – vastaukset, jotka koskivat kastetta, maanpäällistä elämää edeltävää elämää, Kristuksen jumalallisuutta, ihmisen kuolemattomuutta, evankeliumin toimituksia, avioliittoa ja perheen iankaikkista luonnetta”.
Robledoille palautetun evankeliumin kruunaava oppi oli saada tietää, että heidän perheensä voisi olla yhdessä ikuisesti.
”Minä koin kääntymykseni sillä hetkellä”, sanoo Ricardo, joka kastettiin vajaa kolme viikkoa ensimmäisen keskustelun jälkeen ja joka palvelee parhaillaan toisena neuvonantajana piirin johtokunnassa. ”Kärsin menettäessäni veljen 49-vuotiaana, mutta ymmärsin, että voisin saada hänet takaisin tekemällä temppelityön hänen puolestaan. Tämä lupaus antoi minulle rauhaa ja onnea.”
Amanda, joka kastettiin vähän myöhemmin heidän toisen poikansa kanssa, sanoo: ”Olin hyvin nuori, kun äitini kuoli. Ajattelin aina, että olin menettänyt hänet, ja se toi minulle paljon tuskaa. Mutta kun lähetyssaarnaajat kertoivat meille, että perhe voi olla yhdessä ikuisesti, se todella kosketti sydäntäni. On ihanaa ajatella, että näen hänet jälleen.”
Kun Ricardo ja Amanda oli vihitty Buenos Airesin temppelissä iankaikkiseen avioliittoon, heidän lapsensa sinetöitiin heihin. Ricardolle ja Amandalle on tuonut suurta iloa se, että heidät on sinetöity yhteen perheenä, että he ovat tehneet toimitustyön monien kuolleiden sukulaistensa puolesta ja että he ovat lähettäneet kolme lapsistaan kokoaikaiseen lähetystyöhön.
”Yksi suurimmista siunauksista, mitä olemme saaneet kirkon jäseninä”, Amanda sanoo, ”on se, että lapsemme ovat kuuliaisia Jumalalle.”
Kaiken alku
Marcelino Tossen uskoi Jumalaan, luki Raamattua ja nautti uskonnosta puhumisesta, joten kun kokoaikaiset lähetyssaarnaajat koputtivat hänen asuntonsa oveen eräänä lämpimänä tammikuun päivänä vuonna 1992, hän kutsui heidät sisään. Tuo päätös muutti hänen elämänsä.
”Vanhin Zanni ja vanhin Halls toimivat Hengen vaikutelmien mukaan”, Marcelino muistelee. Ennen kuin tuo ensimmäinen keskustelu oli edes päättynyt, vanhimmat sanoivat hänelle, että hänet kastettaisiin kirkkoon, ja kertoivat jopa täsmällisen päivän, jolloin hänet kastettaisiin.
”En minä ole menossa kasteelle”, Marcelino vastusteli. ”Haluan vain puhua kanssanne.”
Lähetyssaarnaajat antoivat hänelle Mormonin kirjan ja pyysivät häntä lukemaan muutamia jakeita ja rukoilemaan sinä iltana heidän sanomastaan. Hän teki niin mutta ei tuntenut mitään.
Seuraavan keskustelun aikana vanhin Zanni kuitenkin kysyi häneltä: ”Sopisiko, jos rukoilisimme, niin että voit kysyä taivaalliselta Isältä, ovatko sinulle opettamamme asiat totta?”
Marcelino sanoo, että kun hän rukoili, ”sydämeni alkoi palaa kiihkeänä sisimmässäni. Mitään siihen verrattavaa minulle ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut. En kyennyt edes lopettamaan rukoustani, vaan nousin polviltani.”
Vanhin Zanni kysyi Marcelinolta, oliko tämä tuntenut mitään rukouksensa aikana. Kun Marcelino vastasi kieltävästi, lähetyssaarnaaja sanoi: ”Minä tunsin Hengen hyvin voimakkaana. On outoa, ettet sinä tuntenut mitään.”
Marcelino kertoo, että myönnettyään, mitä oli tuntenut, ”vanhimmat lukivat Oppia ja liittoja ja kertoivat minulle, että kun Herra haluaa meidän tietävän, onko jokin oikein, Hän lähettää rauhansa tai saa sydämemme palamaan sisällämme [ks. OL 6:23; 9:8]. Tuo päivä oli minulle käännekohta.”
Siitä lähtien Henki teki työtä hänen kanssaan ja todisti totuudesta lukuisin hengellisin kokemuksin. ”Tunsin sen palamisen taas, kun olin yksin asunnossani”, Marcelino sanoo. ”Kun aukaisin ikkunan, näin vanhimmat läheisessä kadunkulmassa opettamassa ihmisille kirkosta. Tunsin sen, milloin he olivat lähellä, ja aloin suhtautua vakavasti siihen, mitä he minulle opettivat.”
Marcelino otettiin lämpimästi vastaan, kun hän alkoi käydä kirkossa. Hänet kastettiin vähän myöhemmin, 22. huhtikuuta – juuri sinä päivänä, jonka lähetyssaarnaajat olivat nimenneet kolme kuukautta aiemmin. Tällä hetkellä, palveltuaan yhdeksän vuotta Ushuaian piirin johtajana, hän palvelee toisena neuvonantajana Buenos Airesin pohjoisen lähetyskentän hallituksessa.
”Kun luemme, että Herra lähettää sanansa maan ääriin [ks. OL 112:4], se tarkoittaa Ushuaiaa”, veli Tossen sanoo. ”Ushuaia on maan ääri. Mutta sellaisille kuin minä, jotka ovat löytäneet evankeliumin täällä, se on kaiken alku. Täältä löytyy maailman ääressä oleva majakka. Mutta täältä minä olen löytänyt uskon ja Herran majakan.”
Mormonin kirjan avulla Jumala ”vastasi tärkeimpään rukoukseen, mitä olen ikinä pitänyt”, sanoo Guillermo Leiva (yllä keskellä), joka palvelee seurakunnanjohtajana Ushuaiassa. Yllä oikealla: Les Éclaireursin majakka ja valokuvia Ushuaiasta.
Oikealla: Kun Amanda ja Ricardo Robledo (tyttäriensä Bárbaran ja Irenen kanssa) saivat tietää, että heidän perheensä voisi olla yhdessä ikuisesti, se oli kruunaava oppi, joka auttoi heitä ottamaan vastaan palautetun evankeliumin.
Ushuaia on kenties maailman äärissä, mutta sellaisille kuin Marcelino Tossen, jotka ovat ottaneet täällä evankeliumin vastaan, ”se on kaiken alku”.
Valokuvat Michael R. Morris; kartta © iStockphoto.com