Evankeliumin klassikoita
Oppikaa velvollisuutenne
Joseph B. Wirthlin syntyi 11. kesäkuuta 1917 Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa. Hänet hyväksyttiin kahdentoista apostolin koorumiin vuonna 1986. Seuraava ote on puheesta, jonka hän piti yleiskonferenssissa 5. lokakuuta 1980 kuuluessaan seitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin. Koko teksti englanninkielisenä on marraskuun 1980 Ensign-lehdessä osoitteessa ensign.lds.org.
Velvollisuus muistuttaa meitä siitä, että olemme kaiken sen taloudenhoitajia, mitä Luojamme on meille uskonut.
Useimmat meistä tekevät kyllä sen, mitä meidän pitäisi tehdä, kun se ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä haluamme tehdä, mutta tarvitaan itsekuria ja kypsyyttä tehdä se, mitä meidän pitäisi, haluammepa sitä tai emme. Velvollisuus on liian usein sitä, mitä odottaa muilta, eikä sitä, mitä itse tekee. Se, mitä ihmiset ajattelevat ja uskovat ja suunnittelevat, on kaikki hyvin tärkeää, mutta tärkeintä on se, mitä he tekevät. Velvollisuus kehottaa hylkäämään itsekkyyden ja pyrkimään siihen, mikä on kaikkien parhaaksi.
Meidän on aina pidettävä mielessämme velvollisuuden meille antama muistutus siitä, että olemme kaiken sen taloudenhoitajia, mitä Luojamme on meille uskonut. Kun me hyväksymme velvollisuutemme mielellämme ja uskollisina, me saamme onnea. Ne, joille onni on elämän päätavoite, pettyvät ennemmin tai myöhemmin, sillä onni on pikemminkin sivutuote kuin itse päämäärä. Onni on seurausta velvollisuuden tekemisestä ja siitä tiedosta, että elämämme on sopusoinnussa Jumalan ja Hänen käskyjensä kanssa. – –
Jokainen maailmanhistorian merkkihenkilö on tuntenut velvollisuutensa, ja jokaisella on ollut palava halu täyttää se. Vapahtajalla oli kaiken käsittävä velvollisuudentunne. Vaikka Häneltä vaadittiin sellaista, mikä ylitti ihmiskykyjen rajat, Hän alistui Isänsä tahtoon ja täytti jumalallisen velvollisuutensa sovittamalla ihmiskunnan synnit.
Joseph Smith pysyi uskollisena kutsumukselleen ja täytti velvollisuutensa, vaikka joutui kestämään ankaraa vainoa ja tekemään suuria henkilökohtaisia uhrauksia. Hän pysyi lujana, hän kesti ja saattoi päätökseen Jeesuksen Kristuksen tosi evankeliumin palauttamisen. – –
Presidentti Spencer W. Kimball [1895–1985] on hyväksynyt tehtäväkseen viedä evankeliumin maan ääriin. Hän pyrkii tekemään velvollisuutensa uskollisesti ja on mainio esimerkki meille kaikessa siinä, mitä hän tekee levittääkseen rakkauden evankeliumia. Sen seurauksena meillä on maailmanlaajuinen kirkko, ja myöhempiä aikoja koskeva profetia on käynyt toteen.
Nämä suurenmoiset miehet – – olisivat voineet valita helpomman polun kuin sen, minne velvollisuus johti. Mutta he eivät tehneet sitä. Varmastikaan heidän velvollisuutensa ei aina johtanut henkilökohtaiseen hyvinvointiin tai huolettomaan mukavuuteen. Heidän velvollisuutensa vaati usein suuria uhrauksia ja henkilökohtaisia vastoinkäymisiä, mutta siitä huolimatta he valitsivat velvollisuuden ja täyttivät sen.
Elämä tuo tullessaan monia velvollisuuksia – jotkin rutiininomaisia, toiset merkityksellisempiä ja tärkeämpiä. Erottamaton osa velvollisuutta on olla hyvä esimerkki ja ottaa vaarin joka tilaisuudesta tukea toisia tällä raskaalla elämän tiellä. Sen voi tehdä rohkaisevalla sanalla, kohteliaisuudella, kädenpuristuksella – osoittamalla millä tahansa tavalla, että välittää. Ja meidän on pidettävä mielessä, että oppiessamme velvollisuutemme hyvin täällä me myös valmistaudumme iankaikkisiin velvollisuuksiimme. – –
Jeesus Kristus, mestariopettaja, tähdentää elävästi ja kauniisti velvollisuuksiemme täyttämisen ehdotonta välttämättömyyttä niin kotona, kirkossa, päivittäisessä työssämme kuin myös rakkaassa maassamme – –. Hän on julistanut:
”Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää.
Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä.
Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?
Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan.
Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle. Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu.
Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle, ilman perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle.” (Luuk. 6:43–49.)
”Älkää väsykö tekemään hyvää” (OL 64:33), veljeni ja sisareni. Velvollisuutensa täyttäminen on yksi Herran tosi opetuslasten ja Jumalan lasten tuntomerkki. Olkaa urhoollisia velvollisuudessanne. Pysykää tahdissa. Älkää laiminlyökö tärkeintä tehtäväänne eli toisen asemanne säilyttämistä. Olkaa uskollisia velvollisuudellenne, sillä se vie teidät Jumalan luo.
Todistan teille vakaasti ja vilpittömästi, että tämä on ainoa tapa tulla onnelliseksi ja auttaa valtakuntaa kasvamaan ja kukoistamaan.
Valokuvakuvitus Craig Dimond