Uskontoamme koskeviin kysymyksiin vastaaminen
Olin ollut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen vasta muutaman päivän, kun eräs satunnainen keskustelu muutamien ystävien kanssa kääntyi hiljattaiseen kääntymykseeni.
Jotkut olivat kiinnostuneita, jopa erittäin kiinnostuneita. Muutamat olivat välinpitämättömiä. Yksi ikäiseni nuori nainen kieltäytyi yksinkertaisesti ja ehdottomasti uskomasta, että olin kristitty.
Se oli ensimmäinen kokemukseni yrityksestä selittää uskonkäsityksiäni niille, jotka eivät olleet niistä samaa mieltä. Muistan tunteneeni itseni äärimmäisen turhautuneeksi, kun yritin puhua sellaiselle mielelle, joka oli niin tiukasti suljettu, ettei mikään perustelujen määrä kyennyt kankeamaan sitä auki.
Kirkon kasvaessa kirkkoa pidetään yhä enemmän silmällä kuten mitä tahansa suurta kirkkokuntaa, ja se johtaa yhä useampiin keskusteluihin kasvokkain tai verkossa jäsentemme ja niiden heidän sukulaistensa, ystäviensä ja tuttaviensa kesken, jotka eivät kuulu kirkkoomme.
Huomion kiinnittäminen joihinkin perusperiaatteisiin voi auttaa jäseniä vastaamaan kysymyksiin tai kommentteihin luottavaisemmin.
Eläkää uskontonne mukaan
Yksi suurista eduista, joka uskollisilla kirkon jäsenillä on, on se, että uskontomme kannustaa meitä ”elämään uskontomme mukaan”. Se, että ystävät ja tuttavat näkevät henkilön sanojen ja tekojen olevan yhteneviä, luo aitouden tunteen.
Jos myöhempien aikojen pyhän elämä on hänen paras saarnansa, niin myös keskustelumme pitäisi olla avointa ja aitoa ja se tulisi käydä ystävällisyyden hengessä silloinkin kun ihmiset esittävät asiattomia kysymyksiä tai omaksuvat kyynisen sävyn. Väitteemme, että olemme Jeesuksen Kristuksen seuraajia, on vakuuttavin silloin, kun tekomme ovat sopusoinnussa uskonkäsitystemme kanssa. On hetkiä, jolloin kysymyksiin tai jopa arvosteluun vastatessamme tarvitsemme paksunahkaisuutta. Saatamme tarvita myös huumorintajua.
BYU–Havaijin vuoden 2007 promootiossa vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista sanoi: ”Jos elätte evankeliumin periaatteiden mukaan [ettekä] vain tutki niitä, tuon tiedon erityisen yhdistelmän ansiosta voitte tuntea itsenne levollisiksi ja valmiiksi opettamaan sitä, minkä tiedätte todeksi – missä tahansa tilanteessa.”
Antakaa taustatietoa
Kun vastaamme kysymyksiin tai kommentteihin uskonnostamme, on tärkeää tuoda alusta asti esiin joitakin taustatietoja.
Sen sijaan että vain vastaisimme sarjaan satunnaisia kysymyksiä, saattaisi olla hyödyllistä käyttää ensimmäiset puoli minuuttia siihen, että luomme perustan. Se voi käydä niinkin yksinkertaisesti kuin selittämällä, että me pidämme Jeesusta Kristusta Vapahtajanamme ja hyväksymme Raamatun opetukset Hänen syntymästään, elämästään, palvelutyöstään, ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan. Me uskomme myös, että kristikunta luopui Jeesuksen Raamatussa opettamista totuuksista ja että Hänen perustamansa kirkko piti palauttaa.
Kirkon peruskäsitysten esittäminen tällä tavoin antaa viitepohjan, kun keskustelu kääntyy evankeliumin muihin aiheisiin.
Yhdistelkää tietoja ja periaatteita
Kun jäsenet kuuntelevat kysymyksiä, he voivat erottaa kysymyksen ytimessä olevan evankeliumin periaatteen ja yhdistää vastauksen jälleen Vapahtajaan.
Esimerkiksi: miksi me lähetämme lähetyssaarnaajia kristillisiin maihin? Koska omana aikanaan Jeesus lähetti sananviejiään kaksittain ”kaikkeen maailmaan”. Ja me teemme nykyään samoin. Miksi me emme hyväksy avoliittoa? Koska Jeesus ja Hänen apostolinsa opettivat avioliiton ja kaiken siihen liittyvän pyhyyttä.
Me emme tarvitse monimutkaisia maallisia perusteluja, kun ne periaatteet, joiden mukaan me yritämme elää, ovat peräisin Jumalan Pojalta.
Kertokaa henkilökohtaisista kokemuksista
Ystäviemme kysymyksiin vastaamisessa ei ole kyse ulkoa opeteltujen vastausten toistamisesta. Aidoista henkilökohtaisista kokemuksista kertominen voi kutsua Hengen todistamaan ja viedä sanoman kuulijan sydämeen.
Yksi uskonnostamme kertomisen suurimmista esteistä on se, että pelkäämme, ettei meillä ole vastauksia. Harva ihminen muissa kirkoissa on oman uskontonsa historian tai opin asiantuntija, ja tutkimukset osoittavat, että siihen nähden myöhempien aikojen pyhät tuntevat oman uskontonsa uskomattoman hyvin.
Kun joku kysyy kirkon opista tai historiasta jotakin, mitä emme tiedä, voimme aivan hyvin vastata: ”En tiedä.” Mutta me kaikki voimme kertoa henkilökohtaisia kokemuksia selittääksemme, mitä ajattelemme uskonnostamme.
Jos kerromme omia kokemuksiamme rukouksesta tai paastoamisesta tai tehokkaasta vuorovaikutuksesta perheemme kesken, noita kokemuksia ei voi kiistää. Ne ovat meidän, eikä kukaan ymmärrä niitä paremmin kuin me.
Ottakaa huomioon kuulijanne
Jotkut ihmiset eivät esitä jäsenelle kysymyksiä, koska he pelkäävät, että joutuvat kuuntelemaan puolen tunnin luennon. Jos he ohimennen esittävät kysymyksen, olkaa herkkiä vaistoamaan heidän kiinnostuksensa, mukavuusalueensa ja ymmärryksensä taso. Herkkävaistoisuutemme ilmaiseminen alusta pitäen voi saada kiinnostuneet tuntemaan olonsa rennoksi.
Ymmärtäkää, että sama keskustelu ei toimi jokaisen kohdalla, koska ihmisten taustat – uskonnollinen, maallinen tai muu – ovat erilaisia.
Kertokaa, mihin me uskomme
Kirkon jäsenillä on ennennäkemätön tilaisuus olla hyvään vaikuttavana voimana auttamalla selvittämään väärinkäsityksiä siitä, mitä me emme ole, ja lisäämään muiden ymmärrystä siitä, keitä me olemme ja mihin me uskomme.
Kun ihmiset saavat tietää enemmän myöhempien aikojen pyhien uskonkäsityksistä, he saattavat nähdä joitakin selkeitä eroja ja silti löytää odottamatonta yhteistä maaperää, jolle voi rakentaa parempia suhteita.
Henkilökohtaisista kokemuksista kertominen voi olla tehokkaampi tapa vastata kysymyksiin kuin ulkoa opeteltujen vastausten toistaminen.
Kun vastaat ystävien kysymyksiin, ole oma itsesi. Se millainen olet, on usein syy siihen, miksi he kysyvät sinulta jotakin.