Äitini esimerkki
Kuvitus Brian Call
Paiskasin lautasen astianpesukoneeseen ja itkin turhautuneena.
”Erin, voit mennä sinne allasjuhliin”, isä sanoi. ”Voit pitää hetken taukoa.”
”Ei tässä siitä ole kyse!” huusin rynnätessäni huoneesta.
Raivonpuuskani ei johtunut Adrianen allasjuhlista. Äiti ja nuorin siskoni Abby olivat keuhkokuumeessa. Isä ja minä olimme hoitaneet heitä kuluneen viikon ja yrittäneet saada asiat sujumaan normaalisti. Se tarkoitti ruoanlaittoa, siivousta, ruokaostoksia, pyykinpesua ja kahden muun siskoni kuljettamisia.
Kaikki nämä asiat vaimensivat mieltäni kalvavia huolia ja pelkoja. Olin huolissani perheestäni ja hermoilin sitä, että lähtisin pian opiskelemaan. Niinpä järjestin itselleni paljon tekemistä ja yritin olla välittämättä peloistani. Olin jopa suunnitellut jättäväni Adrianen juhlat väliin, mutta olin väsynyt, ja ajatus huolettomasta illasta ja yhdessäolosta ystävien kanssa altaalla sai tunteeni kuohumaan yli laidan. Räjähdin ja kohdistin turhautumiseni isään.
Itkin jonkin aikaa huoneessani. Sitten menin syyllisyyttä tuntien yläkertaan katsomaan, tarvitsivatko äiti tai Abby mitään. Äiti oli antamassa lääkettä kuumeiselle siskolleni. Äiti pystyi hädin tuskin hengittämään ja oli ollut vuoteenomana päiväkausia. Isä ja minä kehotimme häntä menemään takaisin sänkyyn. Sanoimme hänelle, että pitäisimme huolen Abbysta. Hän ei suostunut kuuntelemaan.
”Olen kunnossa. Menkää te kaksi nukkumaan”, hän sanoi. ”Abby tarvitsee minua.”
Yritin olla itkemättä katsellessani, kun äiti lohdutti 10-vuotiasta siskoani. Hän tarkisti Abbyn kuumeen, auttoi tämän vuoteeseen ja kömpi sitten Abbyn viereen ja otti tärisevän tytön syliinsä. Abby lakkasi valittamasta ja rauhoittui äidin hoivissa.
Äiti oli sairaampi kuin koskaan aiemmin. Keuhkokuume vei hänet viimein sairaalaan useiksi päiviksi. Silti keskellä koettelemustaan hän unohti itsensä. Sen sijaan että olisi valittanut omaa sairauttaan hän löysi keinon helpottaa tyttärensä tuskaa.
Olin suunnitellut esittäväni sinä iltana marttyyria jäämällä kotiin auttamaan. Sen sijaan tunteenpurkaukseni nolotti minua ja äidin toiminta teki minut nöyräksi. Katsellessani häntä tiesin, että hän tekisi mitä tahansa auttaakseen siskojani ja minua.
Tunsin sinä iltana hänen rakkautensa ja halusin noudattaa hänen esimerkkiään. Päätin osoittaa rakastamilleni ihmisille, että tulen aina olemaan paikalla, kun he tarvitsevat minua, vaatipa se millaisia henkilökohtaisia uhrauksia hyvänsä.