Joulurukous, johon vastattiin
”Herra muistaa myös vanhurskaiden rukoukset, jotka hänelle on esitetty heidän puolestaan” (Mormon 5:21).
Peggy heräsi jouluaamuna. Hän oli innoissaan, koska hän saisi kivan uuden lelun ja söisi maukkaan jouluaterian. Mutta hän katsoi ympärilleen ja tiesi, että tänä vuonna olisi erilaista. Vaikka hänen isänsä teki kovasti töitä, hänen perheessään oli niukasti rahaa.
Ei näkynyt jälkeäkään tulevasta jouluateriasta. Vihannestarjottimet olivat tyhjiä eikä jääkaapissa ollut ruokaa.
Peggy ja hänen veljensä Malcolm menivät vanhempiensa makuuhuoneen ovelle ja näkivät heidät polvistuneina vuoteensa ääreen. He kuuntelivat hiljaa, kun äiti ja isä rukoilivat, että taivaallinen Isä auttaisi perhettä saamaan ruokaa.
”Tule”, Peggy sanoi Malcolmille. ”Mennään ulos.”
Peggy ja Malcolm menivät ulos ja keräsivät saniaisia, joita kasvoi puutarhan lähellä. Ehkä tänä vuonna ei olisi leluja, mutta he voisivat silti saada kodin tuntumaan jouluiselta.
Heistä tuntui paremmalta, kun he olivat koristelleet talon vihreillä saniaisilla, mutta vieläkään ei näkynyt jälkeäkään ruoasta.
”Herra pitää huolen”, äiti sanoi. ”Katetaan nyt pöytä valmiiksi.”
Isä laittoi lautaset pöydälle samalla kun äiti laittoi esiin haarukat ja lusikat.
Lapset katselivat toisiaan hämmennys silmissään. Pöytä oli valmiina, mutta ruokaa ei ollut vieläkään. Aamiaisaika meni pian ohi ja lounasaika lähestyi. Peggyn vatsa kurni nälästä. Hän mietti, kuinka hänen perheensä saisi ruokaa.
Kello tuli 12, sitten 12.30, sitten 12.45. Ei vieläkään mitään. Sitten Peggy kuuli ovelta koputuksen.
Hän säntäsi avaamaan oven ja yllättyi nähdessään Kirkin perheen seisovan ovella. Heillä oli kinkkua, leipää, kanaa, salaatteja ja makeisia. Peggy ei voinut uskoa silmiään.
”Olimme juuri käymässä jouluaterialle, kun ajattelimme teitä”, veli Kirk sanoi. ”Toivomme, että teillä on käyttöä tälle ruoalle.”
Isä pudisti veli Kirkin kättä ja äiti alkoi asetella ruokaa keittiön pöydälle. Peggy oli vieläkin tyrmistynyt. Hän katsoi silmät suurina äitiä ja isää, mutta he näyttivät siltä kuin olisivat odottaneet näin tapahtuvan.
Peggy tiesi, että hän oli ollut oikeassa tuntiessaan niin aamulla. Tämä joulu oli erilainen. Tämä oli joulu, jolloin hän sai tietää, että taivaallinen Isä kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Ja se oli paras lahja, mitä hän olisi voinut saada.
Kuvitus Brad Teare