Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Löytäkää joulun henki uudelleen
Vuosia sitten ollessani nuori vanhin minua pyydettiin muiden mukana Salt Lake Cityssä olevaan sairaalaan antamaan siunauksia sairaille lapsille. Kun saavuimme sinne, huomasimme joulukuusen kirkkaine ja ystävällisine valoineen ja näimme sen oksien alla huolella paketoituja lahjoja. Kuljimme sitten käytävillä, joiden varrella oli pieniä poikia ja tyttöjä – jotkut käsi tai jalka kipsattuna, toiset jonkin sellaisen taudin vaivaamina, jota ei ehkä kovin helposti parannettaisi – tervehtimässä meitä hymyilevin kasvoin.
Eräs pieni, vakavasti sairas poika kysyi minulta: ”Mikä sinun nimesi on?”
Kerroin hänelle nimeni, ja hän kysyi: ”Voisitko sinä antaa minulle siunauksen?”
Siunaus annettiin, ja kun olimme lähdössä hänen vuoteensa ääreltä, hän sanoi: ”Kiitoksia oikein paljon.”
Muutaman askeleen kuljettuamme kuulin hänen sitten sanovan: ”Ai, veli Monson, hyvää joulua sinulle.” Silloin hänen kasvoilleen välähti loistava hymy.
Sillä pojalla oli joulun henki. Joulun henki on jotakin, mitä toivon meillä kaikilla olevan sydämessämme ja elämässämme, ei vain tänä tiettynä aikana vaan myös läpi vuoden.
Kun meillä on joulun henki, me muistamme Häntä, jonka syntymäjuhlaa me vietämme tähän aikaan vuodesta. ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11.)
Meidän aikanamme joulunvietossa on lahjojen antamisen hengellä suuri rooli. Meidän kannattaisi ehkä kysyä itseltämme: ”Mitä lahjoja Herra haluaisi minun antavan Hänelle tai muille tänä tärkeänä aikana vuodesta?”
Saanen sanoa, että meidän taivaallinen Isämme haluaisi jokaisen meistä antavan Hänelle ja Hänen Pojalleen kuuliaisuuden lahjan. Minusta tuntuu myös, että Hän pyytäisi meitä jakamaan omastamme eikä olemaan itsekkäitä tai ahneita tai riidanhaluisia, kuten Hänen kallisarvoinen Poikansa esittää Mormonin kirjassa:
”Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille, että se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka – – yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.
Katso, minun oppini ei ole yllyttää ihmisten sydämiä vihaisina toisiaan vastaan, vaan minun oppini on, että sellaisen on loputtava.” (3. Nefi 11:29–30.)
Tällä suurenmoisella aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella mahdollisuutemme rakastaa ja uhrata aikaamme ovat todellakin rajattomat, mutta se on myös katoavaa. Tänäkin päivänä on sydämiä ilahdutettavana, ystävällisiä sanoja lausuttavana, tekoja tehtävänä ja sieluja pelastettavana.
Joku, joka tiedosti hyvin joulun hengen, on kirjoittanut:
Minä olen joulun henki.
Tulen köyhään kotiin ja saan kalpeakasvoisten lasten silmät suuriksi iloisesta ihmetyksestä.
Saan saiturin tiukan nyrkin hellittämään otteensa ja maalaan samalla kirkkaan läikän hänen sieluunsa.
Saan vanhukset nuortumaan jälleen ja nauramaan entiseen iloiseen tapaansa.
Pidän romanttisuuden elävänä lapsuusajan muistoissa ja elävöitän unta taiasta kudotuin unikuvin.
Saan innokkaat jalat kiipeämään pimeissä portaikoissa kukkuraisten korien kera ja jättämään jälkeensä sydämiä täynnä ihmetystä maailman hyvyydestä.
Saan tuhlaajapojan jättämään hetkeksi hurjat, tuhlailevat tapansa ja osoittamaan huolissaan olevalle läheiselleen jonkin pienen eleen, joka saa ilon kyyneleet vuotamaan – kyyneleet, jotka pesevät pois murheen syvät juonteet.
Tulen pimeisiin vankityrmiin ja muistutan parkkiintuneita miehiä siitä, miten asiat olisivat voineet olla, ja osoitan kohti tulevia hyviä aikoja.
Saavun lempeästi tuskan hiljaiseen, valkeaan tyyssijaan, ja huulet, liian heikkoina puhumaan, värisevät vain sanatonta, paljonpuhuvaa kiitollisuutta.
Tuhansin tavoin saan väsyneen maailman kohottamaan katseensa Jumalan kasvoihin ja unohtamaan pieneksi hetkeksi vähäpätöiset ja kurjat asiat.
Minä olen joulun henki.1
Toivon, että jokainen meistä löytää uudelleen joulun hengen – Kristuksen Hengen.
Tämän sanoman opettaminen
Kun kerrot perheelle presidentti Monsonin sanomasta, voit korostaa hänen esittämäänsä kysymystä siitä, millaisia lahjoja Herra haluaisi meidän antavan Hänelle tai muille tänä aikana. Kehota perheenjäseniä kirjoittamaan muistiin ajatuksiaan ja ideoitaan (tai pieniä lapsia piirtämään kuva) siitä, kuinka he voisivat ”löytää uudelleen joulun hengen – Kristuksen hengen”.
Heinrich Hofmannin teos Kristus ja rikas nuorukainen, C. Harrison Conroy Co:n luvalla