Palvelemme kirkossa
Tunsin Hänen rakkautensa palvelemisen kautta
Oli kaksi viikkoa jouluun ja tunsin ajankohdalle tyypillistä stressiä. Minun piti ostaa lahjoja, koristella kuusi ja viedä paketteja ihmisille.
Jo muutaman kuukauden ajan päivittäiset tehtäväni viiden pienen lapsen äitinä olivat tuntuneet ylivoimaisilta. En tuntenut olevani kirkossakaan kuin ulkonaisesti, kun jouduin kamppailemaan pienokaisteni kanssa kirkon penkillä. Kaipasin elämääni lisää Henkeä ja hengellisiä kokemuksia.
Suunnilleen siihen aikaan sisareni osti uuden talon naapuriosavaltiosta ja yritti saada paikat kuntoon jouluksi. Siinä olisi paljon työtä mille perheelle tahansa, mutta hänen perheelleen se olisi vieläkin vaikeampaa. Sisareni oli raskauden loppuvaiheessa oleva kahden pienen lapsen äiti, joka hoiti neliraajahalvaantunutta aviomiestään.
Kun ymmärsin, miten vaikeaa hänellä oli, soitin hänelle kuullakseni, kuinka asiat etenivät. Hän oli optimistinen muuton suhteen ja toivoi, että hänen uuden seurakuntansa jäsenet tukisivat häntä. Keskustelumme jälkeen suljin puhelimen toivotettuani hänelle parhainta vointia ja mietin, kuinka voisin olla avuksi 650 kilometrin päästä.
Sinä iltana mieleeni tuli jatkuvasti ajatus, että minun täytyisi olla paikalla auttamassa. Mutta kun katsoin kalenteriani, hylkäsin ajatuksen ja menin nukkumaan.
Seuraavana aamuna heräsin tuntien samaa innoitusta. Sillä kertaa tunne oli niin voimakas, etten voinut kieltää sitä. Soitin aviomiehelleni ja sanoin: ”Minun täytyy mennä auttamaan sisartani.” Hän vastasi epäröimättä: ”Olen ajatellut samaa asiaa.”
Soitin sisarelleni, kerroin hänelle suunnitelmistani ja varasin lennon samaksi iltapäiväksi. Pakkasin pian matkalaukkuni, annoin lapsilleni suukon hyvästiksi ja lähdin lentokentälle.
Kolmen seuraavan päivän ajan tyhjensin laatikoita, järjestelin huoneita ja autoin joulukuusen koristelussa. Kun useimmat laatikot oli tyhjennetty, istahdin sisareni ja hänen perheensä kanssa ihailemaan heidän kaunista kuustaan. Viisivuotias sisarentyttäreni, joka oli tyytyväinen siihen, että hänen perheensä oli valmiina jouluun, huudahti: ”Tästä tulee mahtava joulu!”
Kun lensin kotiin, tiesin, että antamalla osan ajastani tuon suloisen perheen hyväksi, olin tuntenut Hengen, mitä olin kaivannut. Se tuli, koska olin palvellut muita.
Joulunaikaan on helppo puhua palvelemisesta niin kauan kuin tuon palvelun suorittaminen sopii kalenteriimme eikä maksa paljon tai vie meitä omalta mukavuusalueeltamme. Mutta tunteaksemme todellista joulun henkeä meidän täytyy unohtaa itsemme ja auttaa muita. Sen tekeminen auttaa meitä ymmärtämään Vapahtajamme rakkauden meitä jokaista kohtaan.
Valokuvakuvitus Welden C. Andersen