Maailman Valo
”Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi” (1. Kor.15:22).
Erin seisoi temppeliaukiolla Salt Lake Cityssä katsellen luonnollisen kokoista seimiasetelmaa ja odotti musiikin ja kertomuksen alkamista. Jouluvalot tuikkivat kaikkialla hänen ympärillään. Mutta ei tuntunut joululta.
”Oletko kunnossa?” äiti kysyi häneltä.
Erin nyökkäsi, mutta hän ei ollut niin varma asiasta.
Vain muutama päivä sitten eräs poika Erinin luokalta oli kuollut auto-onnettomuudessa. Erin oli nähnyt monien ihmisten itkevän hautajaisissa, ja hän oli itsekin itkenyt paljon. Hän ei ollut tuntenut poikaa hyvin, mutta hän tiesi, että tämän perhe oli rakastanut poikaa yhtä paljon kuin hänen perheensä rakasti häntä. Häntä pelotti tietää, että jotakin sellaista saattoi tapahtua hänen ikäiselleen.
Nyt hän ei ollut innoissaan joulusta. Hän oli koko ajan huolissaan – hän pelkäsi mennä autoon, pelkäsi olla erossa vanhemmistaan, pelkäsi lähteä kotoaan, koska jotakin pahaa saattaisi tapahtua hänen poissa ollessaan. Kaikki temppeliaukion jouluvalotkaan eivät voineet pyyhkiä pois hänen sisällään vallitsevaa huolestuneisuutta. Kuinka hän voisi olla onnellinen maailmassa, jossa hän ei ollut aina turvassa?
”Se alkaa kohta”, isä sanoi. Hän osoitti seimiasetelmaa.
Kaiuttimista kuului särisevä ääni ja sitten puhetta. Musiikin soidessa valonheittimet kohdistivat valonsa patsaisiin, jotka esittivät paimenia, tietäjiä, Mariaa ja Joosefia. Erin kuunteli tuttua kertomusta. Jeesus-lapsi syntyi ja Hänet pantiin seimeen makaamaan. Enkelit lauloivat. Paimenet kumarsivat ja rukoilivat. Tietäjät iloitsivat.
Erin katsoi vanhempiensa kasvoja sekä seimiasetelman ympärille kerääntynyttä väkijoukkoa. Kaikki näyttivät onnellisilta. Mutta miksi kaikki olivat niin iloisia Jeesus-lapsesta, jos kerran Hänen syntymänsä ei voinut estää pahoja asioita tapahtumasta? Erin ei pitänyt siitä, että kysymys pyöri hänen mielessään. Hän halusi vain lakata pelkäämästä.
Kertomus päättyi ja kaiuttimesta kuului profeetan nauhoitettu ääni. Hän lausui todistuksensa ja luki Raamatusta pyhien kirjoitusten kohdan: ”Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi” (1. Kor.15:22).
Erinin sydän löi nopeammin. Hän sanoi sanat mielessään uudelleen yrittäen muistaa ne. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi.
Pyhien kirjoitusten kohdassa sanottiin, että kaikki kuolisivat – nuoret, vanhat – kaikki. Erin toki tiesi sen, mutta hän ei ollut aiemmin ajatellut sitä paljonkaan. Hän oli mielestään liian nuori ajattelemaan sellaisia asioita. Mutta hän ei ollut liian nuori saamaan todistusta totuudesta: Jeesuksen Kristuksen ansiosta kaikki eläisivät jälleen. Siksi paimenet ja tietäjät iloitsivat. He ymmärsivät, mitä Jeesus oli tullut tekemään maan päällä.
Erin käänsi katseensa pienestä tallista seimiasetelman takana olevan vierailukeskuksen ikkunaan. Rakennuksen sisällä valo loisti suureen Jeesus-patsaaseen, joka ojensi haavoitettuja käsiään. Erin ajatteli seimessä olevaa pienokaista ja sitä, kuinka tuosta pienokaisesta kasvoi Hän, jolla oli kaikki valta. Ja silti Jeesus päätti uhrata elämänsä hänenkin puolestaan. Jeesus oli syntynyt, jotta hän, Erin, voisi elää jälleen. Tapahtuipa mitä hyvänsä, Erin tuntisi turvaa Jeesuksen rakkaudesta.
Rauha ympäröi hänet. Hän ei oikein osannut selittää, miten se tapahtui, mutta hänen huolenaiheensa katosivat. Kun hän katsoi Jeesuksen Kristuksen patsasta, joka loisti kirkkaampana kuin jouluvalot, hän tuskin huomasi pimeää yötaivasta. Hän tunsi niin lämpimän toivon tunteen väräjävän sisällään.
Kuvitus Steve Kropp