Valon ja todistuksen perinne
Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksella 24. tammikuuta 2012 pidetyn hartaustilaisuuden puheesta. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa web.byui.edu/devotionalsandspeeches.
Pitäkää huoli, että luotte antoisan ympäristön, jossa perheenne voi odottaa innolla erityisiä aikoja vuodesta, jolloin perinteet yhdistävät teitä suurenmoisena iankaikkisena perheyksikkönä.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on todella maailmanlaajuinen uskonto. On kuitenkin tärkeätä ymmärtää, ettei kirkosta olisi koskaan voinut tulla sitä, mitä se on tänä päivänä, ilman erään suurenmoisen kansakunnan, Amerikan yhdysvaltojen, syntyä. Herra valmisti uuden maan, joka vetäisi puoleensa maailman kansoja, jotka etsivät vapautta ja uskonnonvapautta. Tätä uutta maata siunattiin vahvoilla johtajilla, jotka kokivat velvollisuudekseen perustaa hallinnon, joka salli ihmisten palvella Jumalaa oman omantuntonsa mukaisesti.
Yhdysvaltojen perustajat uskoivat, että uskonto kuului olennaisena osana vahvan hallinnon perustamiseen. Monet maailman ihmisistä ovat kuitenkin unohtaneet uskonkäsitysten keskeisen merkityksen hallinnon menettelytapojen, lakien ja sääntöjen muodostamisessa. Monet amerikkalaiset eivät esimerkiksi ymmärrä, että perustajat uskoivat, että uskonnolla olisi yhtä tärkeä rooli meidän aikanamme kuin sillä oli heidän aikanaan. Perustajat eivät pitäneet uskontoa ja moraalisuutta älyllisenä harjoituksena – he julistivat määrätietoisesti, että se kuuluu olennaisena osana hyvään hallintoon ja ihmiskunnan onnellisuuteen.
Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington esitti tämän kannan jäähyväispuheessaan. Hän sanoi:
”Kaikille niille ominaisuuksille ja tavoille, jotka johtavat poliittiseen menestykseen, uskonto ja moraali ovat välttämätön tuki. – – Suhtautukaamme varoen siihen oletukseen, että moraali voidaan säilyttää ilman uskontoa. – – Sekä järki että kokemus estävät meitä otaksumasta, että kansallinen moraali voisi vallita ilman uskonnollista periaatetta.
On varsin totta, että hyve tai moraali on välttämätön alku kansan hallinnolle.”1
Yhdysvallat on luvattu maa, josta profetoitiin Mormonin kirjassa – paikka, jossa jumalallinen johdatus ohjasi innoitettuja miehiä luomaan tarvittavat olosuhteet Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautukselle. Juuri Amerikan yhdysvaltojen synty vei päätökseen suuren luopumuksen – aikakauden, jolloin maailmaa pimensi profeettojen ja ilmoitetun valon puute Ei ole sattumaa, että ensimmäisen näyn ihana aamu koitti vain muutamia vuosikymmeniä Yhdysvaltojen perustamisen jälkeen.
Ensimmäinen näky aloitti ilmoitetun totuuden tulvan. Tieto jumaluuden luonteesta palautettiin. Uudet käännetyt pyhät kirjoitukset antoivat toisen todisteen ja todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Pappeuden palautus antoi ihmiskunnalle uudelleen voiman ja valtuuden toimia Jumalan puolesta suorittamalla pappeuden toimituksia ja perustamalla Jeesuksen Kristuksen kirkon jälleen maan päälle. Meillä on siunaus olla palautetun kirkon jäseniä.
Hengellisen turvan suunnitelma
Yksi palautetun kirkon siunauksista on elävät profeetat. Presidentti Harold B. Leellä (1899–1973) oli kauniin selkeä ymmärrys asioiden tärkeysjärjestyksestä. Hän opetti: ”Suuri osa siitä, mitä teemme organisaation puitteissa [kirkossa], on siten rakennustelineitä pyrkiessämme rakentamaan ihmistä, emmekä saa erehtyä luulemaan rakennustelineitä sieluksi.”2
Presidentti Lee ei väheksynyt kirkon roolia miesten, naisten ja perheiden pelastamisessa. Sen sijaan hän opetti voimallisesti, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ytimenä ovat ihmiset, perheet ja kodit, joita kirkon toiminnat tukevat.3 Kirkko on siten se rakennusteline, jonka avulla rakennamme iankaikkisia perheitä.
Minä kuulun erääseen oksaan Wingin perheen sukupuussa. Wingin perheen jäsenet omistavat yhä vanhimman Uudessa-Englannissa rakennetun talon, joka on pysynyt saman suvun omistuksessa. Sen nimi on Old Fort House, vanha linnake. Se oli Stephen Wingin ja hänen perheensä kotitalo, kun he olivat tulleet Amerikkaan noin vuonna 1635.
Talon keskiosa rakennettiin suomaan turvaa. Sen yli puoli metriä paksut seinät on tehty veistetyistä tammihirsistä, jotka on isketty maahan tyypillisen Uuden-Englannin kasarmirakennuksen tapaan. Siinä on kaksi erillistä seinää. Seinien väli on täytetty hiekkakivellä suojaksi nuolilta ja luodeilta. Linnake oli asuintalon keskus. Kun Wingin perhe kasvoi, alkuperäisen linnaketalon sivuille rakennettiin lisätilaa. Mutta linnake oli edelleen heidän turvansa, heidän turvapaikkansa.
Ehkä jokaisen meistä pitäisi harkita omaksi hengelliseksi turvaksemme sellaisten rakennelmien rakentamista, jotka olisivat vapaita maailman vaikutuksilta – paikkoja, joissa voisimme suojella perheenjäseniä ja opettaa heille, kuinka he voivat kohdata sellaisen maailman tarjoamia haasteita, joka alati uhkaa evankeliumin keskeisiä arvoja. Olen mieluummin optimistinen, joten toivon edelleen myönteistä muutosta maailmassa. Mutta olen myös realisti, joten teen varasuunnitelman siltä varalta, ettei myönteisiä muutoksia tapahtuisi. Minun hengellisen turvan varasuunnitelmani täytyy vastata kaikkeen siihen – sekä hyvään että pahaan – mitä eri tiedotusvälineet suoltavat. Minkä puoleen käännyn, kun haluan oppia rakentamaan sellaisen hengellisen turvan varasuunnitelman perhettäni varten? Minä käännyn kirkon puoleen – sen rakennustelineen puoleen, jonka avulla rakennan iankaikkisen perheen.
On kaksi pääsyytä, joiden vuoksi arvostan presidentti Leen vertausta kirkosta rakennustelineenä iankaikkisia perheitämme varten. Ensiksi, se auttaa minua ymmärtämään, mitä kirkko on. Toiseksi, ja se on yhtä tärkeää, minä ymmärrän, mitä kirkko ei ole.
Kirkkoa rakennustelineenä kuvaavat ehkäpä parhaiten sanat, jotka profeetta Joseph Smith lausui tehtävästään kirkon johtajana. Hän sanoi: ”Minä opetan heille oikeita periaatteita, ja he hallitsevat itse itseään.”4 Iankaikkiset periaatteet ovat se rakennusteline, jonka kirkko tarjoaa. Nuo iankaikkiset periaatteet ovat juurtuneet syvälle Jumalan valtakunnan oppeihin ja ne kuvastuvat Hänen iankaikkisesta onnensuunnitelmastaan. Me kirkon jäsenet kokoonnumme opettamaan ja oppimaan toisiltamme vanhurskauden periaatteita ja saamaan pelastavat toimitukset, jotta rakennusteline olisi tukeva ja vakaa, kun rakennamme omaa iankaikkista perhettämme.
Huomatkaa, ettei kirkon ole tarkoitus tehdä vanhempien työtä; sen sijaan se ohjaa vanhempien työtä. Kirkko tarjoaa iankaikkisen mallin. Iankaikkisen perheen rakentajina meille vakuutetaan lupauksin, että jos rakennamme tämän iankaikkisen mallin mukaisesti, meidän ponnistelumme voivat suoda haluamamme turvan ja varjeluksen rakkaillemme.
Meidän haasteenamme on käyttää kirkkoa rakennustelineenä niin, että rakennamme perheen, joka on hengellisesti yhtä vahva tai vahvempi kuin Old Fort House on lujatekoinen. Miten teemme sen?
Perinteiden tärkeys
Minä uskon, että perheen perinteet ovat kuin veistettyjä tammihirsiä, jotka iskettiin maahan Old Fort Housea rakennettaessa. Pitäkää perheen perinteiden – juhlaperinteiden, syntymäpäivä-, sunnuntai- ja päivällisperinteiden – kunnioittamista sekä uusien keksimistä erittäin tärkeänä asiana koko elämänne ajan. Kunnioittakaa niitä, kirjoittakaa niitä muistiin ja huolehtikaa siitä, että noudatatte niitä. Tutkimukset osoittavat, että syynä siihen, miksi nuoret liittyvät jengeihin, on perinne ja rituaali, joka liittyy yhteenkuuluvuuteen jonkin itseään suuremman kanssa. Juuri sitä perheen tulisi olla. Pitäkää huoli, että luotte antoisan ympäristön, jossa perheenne voi odottaa innolla erityisiä aikoja vuodesta, jolloin perinteet yhdistävät teitä suurenmoisena iankaikkisena perheyksikkönä.
Ymmärtäkää, ettei se ole yksinkertainen eikä helppo ratkaisu. Aivan kuten Roomaa ei rakennettu päivässä, ei rakenneta perheen perinteitäkään. Perheen perinteet voivat tarjota perustavaa ja pysyvää tukea, mutta niiden ympärille pitää rakentaa paljon muuta. Ehkä perheen perinteet toimivat vain silloin kun ne antavat oman roolin jokaiselle perheenjäsenelle ja kun niiden rakentamiseksi ponnistellaan yhdessä. Se tarkoittaa, että perheenjäsenten pitää viettää aikaa yhdessä ja oppia tekemään työtä yhdessä. Mitä perheisiin tulee, ei ole olemassa laatuaikaa ilman tiettyä aikamäärää.
Kun ajattelette työpaikan hankkimista, miettikää esimerkiksi sitä, kuinka paljon aikaa työ teiltä vaatii päivittäin. Onko työ sitä, että teette 14-tuntisia työpäiviä ettekä pääse kotiin, ennen kuin lapset ovat nukkumassa? En tarkoita, että sellaiset työtilaisuudet olisivat mahdottomia, mutta jos valitsette sellaisen, teidän täytyy löytää luovia tapoja pysyä yhteydessä perheenne kanssa. Kirkon rakennusteline auttaa muistuttamaan teitä asioiden iankaikkisesta tärkeysjärjestyksestänne.
Omaksi urakseni valitsin vähittäismyyntialan. Meidän liikkeemme olivat avoinna kuutena päivänä viikossa aamukymmenestä iltakymmeneen. Tavallinen työpäiväni kesti ainakin kymmenen tuntia, joskus 12 tai 15. Minun täytyi olla todella tarkka, että minulla oli aikaa lapsilleni, ja uskon, että jatkuva kirkon näkeminen rakennustelineenä muistutti minua asioiden iankaikkisesta tärkeysjärjestyksestäni.
Annoin esimerkiksi kaikkien lasteni työskennellä osa-aikaisesti liikkeissämme. Vanhimmalla tyttärelläni oli tapana tulla päivittämään myyntilukemat niin, että myyntitulokseni oli aina ajan tasalla ja saatoin tehdä vuosikohtaisia vertailuja. Poikani työskenteli kesällä ostoreskontran parissa. Opetin nuorimmalle tyttärelleni, kuinka kassakonetta käytetään, jotta hän saattoi toimia osa-aikaisena kassanhoitajana. Se antoi meille tilaisuuden nähdä toisiamme päiväsaikaan, syödä yhdessä lounasta monena päivänä viikossa ja viettää kallisarvoista kahdenkeskistä aikaa yhdessä. Parasta yhteistä aikaa oli päivittäinen edestakainen työmatka.
Rakennusteline työelämäämme varten
Minä uskon myös, että kirkko voi tarjota rakennustelineen työelämäämme varten. Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet edustamme Vapahtajaa ja Hänen kirkkoaan. Meille ei riitä, että olemme yhtä hyviä kuin joku muu jostakin toisesta kirkosta. Presidentti George Albert Smith (1870–1951) opetti tämän läksyn sanoessaan:
”Kuluneen vuoden aikana minulla on ollut etuoikeus tavata muutamia kirkkoomme kuulumattomia miehiä, jotka asuvat tässä yhteisössä [Salt Lake Cityssä], ja keskustella heidän kanssaan evankeliumista. Yksi miehistä on asunut täällä 20 vuotta, elää moitteetonta elämää, on hyvä kansalainen ja erinomainen liikemies ja suhtautuu ystävällisesti jäseniimme. Hän kertoi minulle, että hän on – – tullut siihen tulokseen, että olemme yhtä hyviä kuin naapurimme, jotka kuuluvat muihin kirkkoihin. Hän ei nähnyt meissä mitään eroa.
Haluan sanoa teille, veljeni ja sisareni, etten ottanut sitä kohteliaisuutena. Jos Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ei tee minusta parempaa ihmistä, niin en ole kehittynyt siten kuin minun pitäisi, ja jos naapurimme, jotka eivät ole tämän kirkon jäseniä, voivat elää keskuudessamme vuodesta toiseen näkemättä mitään todisteita siitä, mitä hyötyä Jumalan käskyjen pitämisestä elämässämme koituu, niin Israelissa tarvitaan uudistumista.”5
Kirkon temppelikelpoisen jäsenen tulisi aina erottua muista, kuuluipa hän mihin ammattiryhmään hyvänsä. Uskaltakaa olla erilaisia. Älkää koskaan pelätkö loukkaavanne muita, kun elätte kirkon tasovaatimusten mukaan. Lupaan teille, että kun elätte temppelisuosituksen tasovaatimusten mukaan, se on teille siunaukseksi eikä se ole teille koskaan haitaksi, olittepa millaisessa tilanteessa hyvänsä.
Heijastakaa Vapahtajan valoa
Kun luen ja katselen uutisia päivittäin, olen järkyttynyt niistä vaikeuksista, joita luomme itsellemme. Kun ajat ja tilanteet muuttuvat ja tulevat monimutkaisemmiksi, tuntuu olevan yhä harvempia ihmisiä, jotka kykenevät kantamaan vastuun myönteisen muutoksen johtamisesta. Esitän teille, jotka olette johtajia ja tulevia johtajia, haasteen tajuta, että maailma muuttuu nopeasti. Tarvitaan pikaisesti johtajia, jotka ovat kykeneviä ja tarpeeksi rohkeita vastaamaan meitä tänä päivänä kohtaaviin valtaviin haasteisiin.
Vahvan juutalaiskristillisen perinteen moraalinen perusta tuntuu olevan rapautumassa Yhdysvalloissa ja muissa kansakunnissa. Tämä perinne pohjautui oikeudenmukaisuuteen, myötätuntoon ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Se ei perustunut lakeihin ja järjestyssääntöihin vaan jokaisessa hyvässä ja kunnollisessa kansalaisessa olevaan Kristuksen valoon.
Niiden ihmisten lukumäärä, jotka hyväksyvät nämä uskonkäsitykset ja arvot, on hupenemassa, mutta te ja minä pysymme uskollisina. Me olemme tehneet Vapahtajan kanssa liiton, että me edustamme Häntä. Edustamalla Jeesusta Kristusta ja heijastamalla Kristuksen valoa omassa elämässämme me voimme auttaa monia veljiämme ja sisariamme muistamaan omat juutalaiskristilliset tapansa ja perinteensä.
Meidän täytyy olla rohkeita julistuksissamme ja todistuksessamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta. Me haluamme muiden tietävän, että me uskomme, että Hän on koko ihmiskunnan historian keskushahmo. Hänen elämänsä ja opetuksensa ovat Raamatun ja muiden pyhinä pitämiemme kirjojen keskeinen sanoma. Vanha testamentti luo näyttämön Kristuksen palvelutyölle kuolevaisuudessa. Uusi testamentti kuvaa Hänen palvelutyötään kuolevaisuudessa. Mormonin kirja antaa meille toisen todistuksen Hänen palvelutyöstään kuolevaisuudessa. Hän tuli maan päälle julistamaan evankeliumiaan, joka on perustana koko ihmiskunnalle, niin että kaikki Jumalan lapset voisivat saada tietää Hänestä ja Hänen opetuksistaan. Sitten Hän antoi henkensä ollakseen Vapahtajamme ja Lunastajamme. Voimme pelastua vain Jeesuksen Kristuksen kautta. Siksi me uskomme, että Hän on koko ihmiskunnan historian keskushahmo. Iankaikkinen kohtalomme on ikuisesti Hänen käsissään. On suurenmoinen asia uskoa Häneen ja hyväksyä Hänet Vapahtajaksemme, Herraksemme ja Mestariksemme.
Muistakaa kaikki, mitä kirkko on tehnyt, tekee ja voi tehdä teidän ja perheenne hyväksi. Muistakaa myös, ettei tämä ole mikä tahansa kirkko, vaan Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko.
Valokuvakuvitus John Luke © IRI
Kuvitus Dan Burr
Del Parsonin teos Herra Jeesus Kristus, © 1983 IRI; valokuvakuvitus © IRI