Lähetyskentältä
Me ruokimme nälkäisiä
Suuriin tarpeisiin voitiin vastata pienillä keinoilla – sekä fyysisillä että hengellisillä.
Kuvitus Carolynn Vibbert
Joulukuussa 2004 palvelin kokoaikaisena lähetyssaarnaaja Linsissä São Paulossa Brasiliassa. Kaksi paikallista seurakuntaa päätti osallistua Brasilian vuotuiseen ”Natal sem Fome” (Joulu ilman nälkää) -ohjelmaan. Yhdessä monien muiden yhteisöjen kanssa – joihin kuului Brasilian armeijan sotilaita, postinkantajia ja muiden uskontokuntien jäseniä – kuljimme monien asuinalueiden läpi keräten ruokaa, joka annettaisiin myöhemmin kaupungin puutteenalaisille. Pidimme tätä myös suurenmoisena mahdollisuutena jakaa kampanjakortteja eli ”ystävyyskortteja”, kuten me niitä kutsuimme. Kortteja jaettiin noin 2 000 kappaletta.
Monet jäsenistä kertoivat, kuinka hyvältä heistä oli tuntunut, kun he palvelivat ja jakoivat joulun henkeä Brasilian kuuman auringon alla. Oli vaikuttava näky nähdä sotilaita jakamassa sellaisen kirkon kampanjakortteja, johon he eivät edes kuuluneet.
Viikkoa myöhemmin me saimme 127 pyyntöä Ilo maailmalle -joulu-DVD:stä, jossa Mormonien tabernaakkelikuoro esiintyi. Seuraavalla viikolla niitä tuli 22 lisää. Toverini ja minä aloimme opettaa näitä ihmisiä ja saimme mennä moniin koteihin tuon projektin seurauksena.
En koskaan unohda tuon erityisen projektin tuomaa iloa ja rakkautta, kun saimme olla mukana jakamassa evankeliumia ja lievittämässä nälkää monessa perheessä. Sekä hengellinen että fyysinen nälkä väheni.
Tiedän, että pienillä ja yksinkertaisilla keinoilla (kuten kampanjakortti) tapahtuu monia suuria ja ihmeellisiä asioita (kuten ihmisten sielujen pelastaminen). Tämä kokemus oli todisteena siitä, että joulunaikaan ja muina aikoina ympärillämme on monia tilaisuuksia saada aikaan näitä suuria ja ihmeellisiä tekoja.