Meidän täytyy mennä temppeliin heti!
Mary Holmes Ewen, Kalifornia, USA
Kuvitus Bradley H. Clark
Eräänä sunnuntaiaamuna seurakunnalle esiteltiin äskettäin kastettu jäsen. Hänen nimensä oli Lydia. Hän valloitti sydämemme heti.
Lydia oli iäkäs, ja hän oli sokeutunut vuosia sairastamansa diabeteksen myötä. Hän oppi pian tuntemaan seurakunnan jäsenet heidän äänensä ja askeltensa perusteella. Hänellä oli tapana sanoa nimemme ja kätellä meitä, emmekä koskaan vihjanneetkaan hänen sokeuteensa.
Odotettuaan vaaditun vuoden ajan Lydia meni tapaamaan piispaa ja vaarnanjohtajaa saadakseen temppelisuosituksensa. Eräänä sunnuntaina Apuyhdistyksessä hän veti minut viereensä ja huudahti: ”Vaarnanjohtaja sanoi, että minun täytyy mennä temppeliin niin pian kuin mahdollista. Voitko viedä minut?”
Oli joulukuun ensimmäinen viikko – kiireistä aikaa meille kaikille. Yritin esittää tavanomaisia esteitä ja kysyin: ”Emmekö voisi odottaa tammikuuhun?”
”Ei, meidän täytyy mennä nyt!”
Joukko seurakuntaan kuuluvia naisia kävi temppelissä joka kuukausi, joten pyysin heitä tekemään matkan Lydian kanssa. Hekin olivat hyvin kiireisiä. Mutta silmät kyynelissä Lydia kertoi meille jälleen, että vaarnanjohtaja oli käskenyt häntä menemään temppeliin niin pian kuin mahdollista.
Siksi päätimme kaikki tehdä sen 240 kilometrin matkan seuraavalla viikolla. Matkalla sinne auto täyttyi kahdeksan naisen juttelusta ja ystävyydestä. Lydia riemuitsi suunnattomasti temppelikokemuksestaan ja saamastaan endaumentin siunauksesta.
Tammikuun ensimmäisellä viikolla Lydian kunto heikkeni ja hän joutui sairaalaan ensiapuun. Viikkoa myöhemmin hän oli poissa. Mutta Lydia poistui niiden iankaikkisten siunausten kera, jotka hän oli saanut temppelissä vain muutamaa viikkoa aiemmin.
Myöhemmin kerroin vaarnanjohtajalle matkastamme ja sanoin hänelle, kuinka vaikuttunut olin siitä, että hän oli saanut innoitusta kertoa Lydialle, että tämän täytyi mennä temppeliin heti.
”En oikeastaan tarkoittanut, että hänen täytyisi mennä heti”, hän vastasi. ”Kehotan aina uusia temppelisuosituksen haltijoita menemään temppeliin pian. En minä puhunut Lydialle, vaan Henki!”
Lydia opetti meitä kaikkia kuuntelemaan Henkeä ja toimimaan sen mukaan viipymättä. Olen kiitollinen hänen muistutuksestaan, että meidän tulee kuunnella hiljaista, vienoa ääntä.