Naisten hengellinen vaikutus

Starla Awerkamp Butler

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

Ymmärrämmekö me hengellisen voimamme vahvuuden?

drawing of women with their arms around each other

Monet suurenmoiset, nöyrät naiset kirkossa palvelevat omistautuen tajuamatta sitä kauas kantavaa vaikutusta, joka heidän elämällään on – esimerkkinä ajallisesta palvelemisesta sekä myös hengellisen voiman perintönä. Yksi sellainen nainen on isoäitini Cherie Petersen. Hän on palvellut uskollisesti vaatimattomissa tehtävissä koko elämänsä ajan. Jos kysyisit asiaa häneltä, hän vakuuttaisi, ettei hänellä ole montakaan kykyä tarjottavanaan maailmalle. Kun olen saanut tietää hänen elämänsä kulusta, olen kuitenkin ymmärtänyt, kuinka paljon hänen hengellinen voimansa on vaikuttanut omaan elämääni.

Cherien vanhemmat lakkasivat käymästä kirkossa ja hankkivat avioeron hänen ollessaan pieni lapsi, joten hän varttui äitinsä Florencen kanssa, joka oli aina töissä. Florence oli ollut lapsena vieläkin enemmän laiminlyöty, sillä hän sai varttua sisäoppilaitoksessa sillä aikaa kun hänen äitinsä Georgia vietti maailmallista elämää. Kotikasvatuksensa puutteista huolimatta Cherie pysyi aktiivisena evankeliumissa ja kävi uskollisesti kirkossa isoäitinsä äidin Elizabethin perheen tai ystävien kanssa. Hän näki heidän perheissään sellaista, mitä halusi omaansa. Hän ei tiennyt tarkalleen, millainen perheen tulisi olla, mutta hän tiesi, millainen se ei saisi olla. Hän päätti lujasti, että hänen tuleva perheensä olisi erilainen.

Cherien aviomies – isoisäni Dell – sanoi minulle kerran: ”Saadakseen todistuksen täytyy haluta sitä. Cherie on aina halunnut saada todistuksen.” Vaikka heidän avioliittonsa varhaisvuodet olivat täynnä vaikeuksia, he päättivät lujasti pysyä vahvana perheenä. Avioliittonsa ensimmäisenä vuonna he olivat vähemmän aktiivisia Dellin työaikataulun vuoksi, mutta Cherie sai innoitusta aloittaa kirkossa käymisen saatuaan kutsun palvella Alkeisyhdistyksessä, ja pian Dell tuli hänen kanssaan kirkkoon ja sai tehtävän diakonien koorumin neuvojana. He ovat kumpikin olleet aktiivisia ja vahvoja kirkossa siitä lähtien. Cherien halu palvella ja päättäväisyys kasvattaa vahva perhe auttoivat äitiäni tulemaan siksi vahvaksi naiseksi, joka hän on. Äitini esimerkki on puolestaan auttanut minua määrittelemään oman elämäni suunnan etenkin nyt, kun olen perustamassa omaa perhettäni.

Naisina meillä voi olla syvällinen hengellinen vaikutus lähipiirissämme olevien elämässä. Todellakin Joseph Smith opetti, että meidän tarkoituksenamme ei ole ”vain köyhien auttaminen vaan sielujen pelastaminen”¹. Jeesus Kristus on kutsunut kirkkoonsa kuuluvia naisia tulemaan Hänen opetuslapsikseen ja olemaan hengellisesti vahvoja. Meidän hengellinen voimamme ja vaikutuksemme ovat elintärkeitä pelastuksen työn edistämisessä, ja meidän tulee etsiä tilaisuuksia vahvistaa hengellisesti lähipiiriimme kuuluvia. Kun teemme niin, meidän uskomme ja vanhurskautemme vaikutus ulottuu paljon pidemmälle kuin mitä voimme nähdä.

Opetuslapsiksi kutsuttuja

Vanhin James E. Talmage (1862–1933) kahdentoista apostolin koorumista on kirjoittanut: ”Maailman suurin naisen ja naissukupuolen puolustaja on Jeesus Kristus.”² Ajatelkaa esimerkiksi, mitä Hän Uudessa testamentissa opetti kahdelle naispuoliselle opetuslapselleen, sisaruksille nimeltä Maria ja Martta. Kirjassa Tyttäriä minun valtakunnassani selitetään: ”Luukkaan evankeliumin luvussa 10 on kertomus siitä, kuinka Martta avasi kotinsa Jeesukselle. Hän palveli Herraa pitämällä huolta Herran ajallisista tarpeista, ja Maria istui Mestarin jalkojen juuressa imien itseensä Hänen opetuksiaan.

Aikana, jolloin naisten odotettiin yleensä huolehtivan vain ajallisesta palvelemisesta, Vapahtaja opetti Martalle ja Marialle, että naiset voivat osallistua Hänen työhönsä myös hengellisesti. Hän kutsui heitä tulemaan opetuslapsikseen ja osallisiksi pelastuksesta – siitä hyvästä osasta, jota ei koskaan otettaisi heiltä pois.”³

Martan tavoin me luulemme joskus virheellisesti, että naisten pääasiallinen tehtävä on ajallinen palveleminen, kuten ruoan valmistaminen, ompeleminen ja toisten puolesta siivoaminen. Tämä palvelu on arvokasta, kallisarvoista uhrautumista. Mutta vieläkin enemmän kuin Herra tarvitsee sisaria, jotka osaavat ommella ja laittaa ruokaa, Hän tarvitsee naisia, joilla on hengellistä voimaa ja joiden elämässä loistaa usko, vanhurskaus ja kristillinen rakkaus. Hän tietää, että meillä kullakin on paljon annettavaa. Jeesus Kristus kutsuu meitä kaikkia kehittämään omaa hengellistä voimaamme ja kykyämme saada ilmoitusta ja toimia sen mukaan, jotta auttaisimme viemään Hänen työtään eteenpäin. Apuyhdistyksen ylijohtaja Linda K. Burton on sanonut sisarille: ”Teidät on lähetetty maan päälle tällä ajan taloudenhoitokaudella sen vuoksi, keitä te olette ja mitä teitä on valmistettu tekemään! Huolimatta siitä, mitä Saatana yrittää taivuttaa meitä ajattelemaan siitä, keitä me olemme, todellisuudessa me olemme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia!”⁴

Herra tuntee meidät ja meidän olosuhteemme, ja Hänellä on työtä tehtäväksi jokaiselle meistä tämän maan päällä. Yksikään sisar ei tiedä liian vähän eikä yhdelläkään ole niin vähän kykyjä, etteikö hänellä voisi olla hengellistä voimaa saada aikaan hyvää ja tuoda muita Kristuksen luokse. Tämän jumalallisen voiman avulla meidän tehtävämme on tulla hengellisiksi johtajiksi kodissamme ja paikkakunnallamme. Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on julistanut: ”Jokaisella tämän kirkon sisarella, joka on tehnyt liittoja Herran kanssa, on jumalallinen tehtävä auttaa pelastamaan sieluja, johtaa maailman naisia, vahvistaa Siionin koteja ja rakentaa Jumalan valtakuntaa.”⁵

Meidän ei tarvitse olla korkeassa asemassa tai tehdä epätavallisia asioita auttaaksemme ympärillämme olevia tekemään valintoja, jotka johdattavat heidät lähemmäksi Jeesusta Kristusta – se on kaikkein tärkein velvollisuutemme. Olipa se suurinta tai pienintä, mitä teemme yhden tai kahden ihmisen elämässä, vaikka vain omassa perheessämme, sillä voi olla syvällinen vaikutus.

Naisia pelastuksen työssä

Rakastetussa kirkon laulussa sanotaan: ”On enkelten tehtävä naisille suotu, Sen riemuiten täytämme kutsumuksen.”⁶ Meillä on paljon annettavaa rakastamiemme ihmisten elämässä. Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on kertonut, kuinka kahden naisen hengellinen voima vaikutti hänen elämäänsä:

”Kun olin pieni, isäni ei ollut kirkon jäsen ja äidistäni oli tullut vähemmän aktiivinen. – – Joitakin kuukausia 8-vuotispäiväni jälkeen isoäiti Whittle tuli toiselta puolen maata käymään luonamme. Isoäiti oli huolissaan siitä, ettei minua eikä isoveljeäni ollut kastettu. En tiedä, mitä hän sanoi vanhemmilleni tästä, mutta sen tiedän, että yhtenä aamuna hän vei veljeni ja minut puistoon ja kertoi meille ajatuksiaan siitä, miksi oli tärkeää saada kaste ja käydä säännöllisesti kirkon kokouksissa. En muista tarkkaan, mitä kaikkea hän sanoi, mutta jotenkin hänen sanansa koskettivat sydäntäni, ja pian veljeni ja minut kastettiin. – –

Isoäiti osoitti juuri sopivasti rohkeutta ja kunnioitusta auttaakseen isäämme ymmärtämään, miten tärkeää oli, että hän vei meidät autolla kirkkoon kokouksiimme. Hän auttoi meitä tuntemaan kaikin sopivin tavoin, että me tarvitsemme evankeliumia elämässämme.”⁷

Toinen hengellisen voiman lähde oli vanhin Scottin vaimo Jeanene. Seurustellessaan he alkoivat jutella tulevaisuudesta. Jeanene, joka oli varttunut vahvassa lähetystyöhenkisessä kodissa, ilmaisi haluavansa solmia avioliiton temppelissä kotiin palanneen lähetyssaarnaajan kanssa. Se teki suuren vaikutuksen vanhin Scottiin, joka ei kovin paljon ollut ajatellut palvelevansa lähetystyössä. ”Menin kotiin enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Olin hereillä koko yön. – – Monien rukousten jälkeen tein päätöksen mennä tapaamaan piispaani ja panna alulle lähetystyöhakemukseni.”⁸ Vanhin Scott sanoi, että vaikka Jeanene antoikin hänelle tarvittavaa ohjausta ja innoitusta, hän ”ei koskaan pyytänyt minua palvelemaan lähetystyössä hänen vuoksensa. Hän rakasti minua tarpeeksi kertoakseen minulle vakaumuksestaan ja antoi sitten minulle tilaisuuden ratkaista oman elämäni suunta. Me kumpikin palvelimme lähetystyössä, ja myöhemmin meidät sinetöitiin temppelissä. Jeanenen rohkeus ja sitoutuminen uskoonsa ovat vaikuttaneet ratkaisevasti yhteiselämäämme. Olen varma, ettemme olisi kokeneet sitä onnea, josta nautimme, ilman hänen lujaa uskoaan periaatteeseen asettaa Herran palveleminen etusijalle. Hän on suurenmoinen, vanhurskas esimerkki!”⁹

Juuri näiden enkelimäisten naisten hengellinen vaikutus elämässä auttoi tätä yhtä nuorta miestä – vanhin Scottia – tekemään elämänsä tärkeimpiä päätöksiä: menemään kasteelle, palvelemaan lähetystyössä ja solmimaan avioliiton temppelissä.

Me voimme auttaa toisia tekemään hyviä valintoja omalla esimerkillämme, teoillamme, sanoillamme ja henkilökohtaisella vanhurskaudella. Sisar Carole M. Stephens, ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, julistaa: ”Me olemme liiton tyttäriä Herran valtakunnassa, ja meillä on tilaisuus olla välineitä Hänen käsissään. – – Osallistumme päivittäin pelastuksen työhön pienin ja yksinkertaisin tavoin – huolehtimalla toisistamme, vahvistamalla ja opettamalla toisiamme.”¹⁰ Kun turvaamme Henkeen ja kuljemme eteenpäin ponnistellen vilpittömästi ja nöyrästi auttaessamme lähipiirissämme olevia tulemaan lähemmäksi Kristusta, saamme ohjausta siinä, mitä voimme tehdä, ja meille annetaan voimaa tehdä se. Me myös tunnemme iloa tuodessamme Herran lapsia Hänen luokseen.

Hengelliseksi vaikuttajaksi tuleminen

Kun tiedämme tehtävämme, saatamme kysyä kuin opetuslapset muinoin: ”Mitä meidän pitää tehdä?” (Ap. t. 2:37), jotta olisimme hengellisiä vaikuttajia. Äskettäisessä yleiskonferenssissa sisar Burton kehotti sisaria kuvittelemaan ”mahdollisia hengellisiä ’työhön etsitään’ -kylttejä, jotka liittyvät pelastuksen työhön:

Työhön etsitään: äitejä ja isiä kasvattamaan lapsiaan valossa ja totuudessa
Työhön etsitään: tyttäriä – –, sisaria – –, tätejä – –, serkkuja, isovanhempia ja todellisia ystäviä palvelemaan opastajina ja tarjoamaan auttavia käsiä liittopolun varrella.
Työhön etsitään: niitä, jotka kuuntelevat Pyhän Hengen kuiskauksia ja toimivat saamiensa vaikutelmien mukaan
Työhön etsitään: niitä, jotka elävät evankeliumin mukaan päivittäin pienin ja yksinkertaisin tavoin
Työhön etsitään: sukututkimus- ja temppelityöntekijöitä yhdistämään perheitä iankaikkisesti
Työhön etsitään: lähetyssaarnaajia ja jäseniä levittämään ’hyvää uutista’ – Jeesuksen Kristuksen evankeliumia
Työhön etsitään: pelastajia etsimään niitä, jotka ovat eksyneet
Työhön etsitään: liittojen pitäjiä puolustamaan lujina sitä, mikä on totta ja oikein
Työhön etsitään: Herran Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia.”¹¹

Ne eivät ole uusia asioita, mutta kun etsimme tilaisuuksia osallistua pelastuksen työhön, kehitämme kykyämme auttaa lähipiirissämme olevia. Vanhin Ballard on sanonut: ”Tässä maailmassa ei ole mitään yhtä henkilökohtaista, yhtä hoivaavaa tai yhtä elämää muuttavaa kuin vanhurskaan naisen vaikutus.”¹² Kun kehitämme hengellistä voimaamme henkilökohtaisen rukouksen ja pyhien kirjoitusten tutkimisen, horjumattoman kuuliaisuuden ja uskollisen liittojemme pitämisen avulla, meistä tulee sellaisia vaikuttajia.

Kauemmas kuin mitä voimme nähdä

Presidentti Brigham Young (1801–1877) on sanonut: ”Voitteko kertoa sen hyvän määrää, jota Israelin äidit ja tyttäret kykenevät tekemään? Se on mahdotonta. Ja se hyvä, jota he tekevät, seuraa heitä iankaikkisesti.”¹³

Minun isoäitini vanhurskaat päätökset ovat vaikuttaneet hänen jälkeläisiinsä enemmän kuin hän saattoi nähdä nuorena naisena. Sukuni naisten hengellinen vaikutus ulottuu kuitenkin vieläkin kauemmas. Cherie sai paljon omasta hengellisestä voimastaan tarkkailemalla oman isoäitinsä äitiä (minun isoäitini isoäitiä) Elizabethia. Elizabethin esimerkki uskosta ja todistuksesta ulottui kahden epäaktiivisen sukupolven yli ja auttoi hänen tyttärentyttärensä tytärtä Cherietä katkaisemaan rikkonaisten perheiden ketjun ja palaamaan kirkkoon.

Kun meistä tulee hengellinen voima lähipiirillemme, meidän vaikutuksemme ulottuu kauemmas kuin voimme nähdä. Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on sanonut: ”Kutsumme kirkon naisia puolustamaan yhdessä vanhurskautta. Heidän on aloitettava omista kodeistaan. He voivat opettaa sitä luokissaan. He voivat puhua siitä asuinpaikkakunnillaan. – –

Näen tässä yhden kirkkaasti loistavan toivon aiheen maailmalle, joka marssii kohti omaa tuhoaan.”¹⁴

Kun täytämme tämän käskyn, Herran työ menee eteenpäin sekä meitä ympäröivässä maailmassa että – mikä tärkeintä – perheemme ja rakastamiemme ihmisten elämässä.