Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Presidentti Monson kehottaa olemaan rohkea
Presidentti Thomas S. Monson
Kuvitus iStock/Thinkstock
Presidentti Thomas S. Monson on huomauttanut, että kuluu tuskin hetkeäkään niin, ettei meidän tarvitsisi tehdä jonkinlaista valintaa.
Hän on neuvonut, että tehdäksemme päätöksiä viisaasti tarvitsemme rohkeutta – ”rohkeutta sanoa ei, rohkeutta sanoa kyllä. Valinnat tosiaan ratkaisevat kohtalon.”1
Seuraavissa otteissa presidentti Monson muistuttaa myöhempien aikojen pyhiä siitä, että heillä täytyy olla rohkeutta puolustaa totuutta ja vanhurskautta, rohkeutta puolustaa sitä, mihin he uskovat, ja rohkeutta uhmata maailmaa, joka on hylkäämässä iankaikkiset arvot ja periaatteet.
Hän on sanonut: ”Meiltä jokaiselta kysytään alinomaa rohkeutta. Niin on aina ollut, ja niin on aina oleva.”2
Rohkeus tuo Jumalan hyväksynnän
”Me kaikki tunnemme pelkoa, koemme pilkkaa ja kohtaamme vastustusta. Olkoon meillä kaikilla rohkeutta uhmata joukon yksimielisyyttä, rohkeutta puolustaa periaatetta. Jumalalle on otollista rohkeus eikä periksi antaminen. Rohkeudesta tulee elävä ja puoleensa vetävä hyve, kun sitä ei pidetä ainoastaan valmiutena kuolla miehekkäästi vaan myös päättäväisyytenä elää kunnollisesti. Kun menemme eteenpäin pyrkien elämään siten kuin meidän pitäisi, me saamme varmasti apua Herralta ja voimme etsiä lohtua Hänen sanoistaan.”3
Pitäkää rohkeasti puolenne
”Mitä kestäminen tarkoittaa? Pidän tästä määritelmästä: pitää rohkeasti puolensa. Uskominen saattaa vaatia teiltä rohkeutta. Toisinaan tarvitsette rohkeutta ollaksenne kuuliaisia. Se on ehdottoman välttämätöntä teille kestääksenne siihen päivään asti, jolloin lähdette tästä kuolevaisuuden olemassaolosta.”4
Edustakaa totuutta rohkeasti
”Pyyntöni – – on, että teillä on rohkeutta edustaa lujina totuutta ja vanhurskautta. Koska yhteiskunnan nykysuuntaus on kaukana Herran meille antamista arvoista ja periaatteista, te joudutte melko varmasti puolustamaan sitä, mihin uskotte. Ellei todistuksenne juuria ole istutettu lujasti, teidän on vaikeaa pitää puolianne niiden pilkkaa vastaan, jotka kyseenalaistavat uskonne. Kun todistuksenne evankeliumista, Vapahtajasta ja taivaallisesta Isästämme on istutettu lujasti, se vaikuttaa kaikkeen, mitä teette koko elämänne aikana.”5
Me tarvitsemme hengellistä ja moraalista rohkeutta
”[Nykyisin] television, elokuvien ja muiden tiedotusvälineiden esittämät viestit ovat usein täysin päinvastaisia sille, mitä me haluamme lastemme omaksuvan ja pitävän arvossa. Meillä on velvollisuus, paitsi opettaa heitä olemaan lujia hengessä ja opissa, myös auttaa heitä pysymään sellaisina, riippumatta heidän mahdollisesti kohtaamistaan ulkopuolisista voimista. Tämä edellyttää meiltä paljon aikaa ja ponnistelua – ja voidaksemme auttaa muita me itse tarvitsemme hengellistä ja moraalista rohkeutta vastustaa sitä pahaa, jota me näemme joka puolella.”6
Olkaamme aina rohkeita
”Kun me elämme jokapäiväistä elämäämme, on miltei väistämätöntä, että uskoamme koetellaan. Joskus saatamme huomata olevamme muiden ympäröimänä ja olla silti vähemmistönä tai jopa yksin puolustamassa tietoa siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei ole. – –
Olkaamme aina rohkeita ja valmistautuneita puolustamaan sitä, mihin me uskomme, ja jos meidän täytyy tehdä se yksin, tehkäämme se rohkeasti, sen voiman vahvistamina, että todellisuudessa emme ole koskaan yksin, kun seisomme taivaallisen Isämme rinnalla.”7