Kunnes taasen kohdataan
Hän opetti minulle iankaikkisuuden taivaallista järjestystä
Julkaisusta Autobiography of Parley P. Pratt, s. 297–298.
Saatoin nyt rakastaa hengellä ja myös ymmärryksellä.
Yksityiskohta William Warner Majorin teoksesta Joseph Smith ystävineen, kirkon historian museon luvalla
Philadelphiassa minulla oli onni tavata jälleen kerran presidentti [Joseph] Smith ja viettää joitakin päiviä hänen ja muiden kanssa, myös niiden pyhien kanssa, jotka asuivat kaupungissa tai sen lähistöllä.
Noiden keskustelujen aikana hän opetti minulle suurenmoisia ja ihmeellisiä periaatteita Jumalasta ja iankaikkisuuden taivaallisesta järjestyksestä. Juuri siihen aikaan sain häneltä ensimmäisen ajatuksen iankaikkisesta perheorganisaatiosta ja sukupuolten iankaikkisesta liitosta noissa sanoin kuvaamattoman rakkaissa suhteissa, joita ketkään muut kuin erittäin älykkäät, jalostuneet ja puhdassydämiset eivät osaa arvostaa ja jotka ovat kaiken sen perusta, mitä kutsutaan todelliseksi onneksi.
Siihen asti olin oppinut arvostamaan sukulaisten välistä kiintymystä ja myötätuntoa pelkästään tähän kuolevaisuuteen liittyvänä asiana, sellaisena, josta sydän on täysin vieroitettava, jotta se olisi sovelias taivaalliseen tilaansa.
Juuri Joseph Smith opetti minua arvostamaan isän ja äidin, miehen ja vaimon, veljen ja sisaren, pojan ja tyttären välistä kiintymystä.
Häneltä opin, että rakas vaimoni voi kuulua minulle ajan ja koko iankaikkisuuden ja että se puhdas myötätunto ja kiintymys, joka teki meidät rakkaiksi toisillemme, oli peräisin jumalallisesta ikuisen rakkauden lähteestä. Häneltä opin, että me voimme säilyttää tämän kiintymyksen ja kasvaa ja kehittyä siinä koko iankaikkisuuden ja että loputtoman liittomme tuloksena saisimme jälkeläisiä, jotka olisivat lukemattomat kuin taivaan tähdet tai merenrannan hiekkajyvät.
Häneltä opin, mikä on Jumalan pojan todellinen arvo ja päämäärä, kun hänet on puettu iankaikkiseen pappeuteen lukemattomien jälkeläistensä patriarkkana ja valtiaana. Häneltä opin, että naisen korkein arvo on olla kuningattarena ja papittarena aviomiehelleen ja hallita aina ja ikuisesti lukemattomien ja yhä lisääntyvien jälkeläistensä kuningataräitinä.
Olin rakastanut ennenkin mutta en tiennyt, miksi. Mutta nyt rakastin puhtaasti, ylevän, korotetun tunteen voimalla, joka kohottaisi sieluni tämän alhaisen maailman hetkellisistä asioista ja avartaisi sen kuin valtamereksi. Tunsin, että Jumala on todella taivaallinen Isäni, että Jeesus on veljeni ja että rakas vaimoni on kuolematon, iankaikkinen kumppani, ystävällinen palveleva enkeli, joka on annettu minulle lohduksi ja kirkkauden kruunuksi aina ja ikuisesti. Sanalla sanoen saatoin nyt rakastaa hengellä ja myös ymmärryksellä.