Palvelemme kirkossa
Kotiopetuksen voima
Kirjoittaja asuu Arizonassa Yhdysvalloissa.
Kuinka voisimme olla kotiopettajina perheelle, joka ei edes päästänyt meitä ovesta sisään?
Olin saanut tehtäväkseni palvella kotiopettajana yhdessä veli Ericksonin kanssa, joka oli iäkäs seurakuntamme jäsen ja omistautunut kotiopettaja. Hän antoi minun sopia tapaamisista, eikä minulla ollut mitään tätä vastaan.
Yksi perheistämme, Wrightit (nimi on muutettu), ei ollut aktiivinen kirkossa. Kun soitin heille, veli Wright sanoi: ”Älä enää ikinä soita meille.”
Kerroin veli Ericksonille, mitä oli tapahtunut. Seuraavassa kuussa, kun hän pyysi minua jälleen soittamaan Wrighteille, muistutin häntä, ettei veli Wright halunnut meidän soittavan. Veli Erickson halusi kuitenkin ehdottomasti, että soittaisin, joten tein niin. Kun veli Wright vastasi puhelimeen, pyysin, ettei hän sulkisi puhelinta, ja kerroin, että kotiopetustoverini oli vaatinut minua soittamaan. Kysyin, voisimmeko suorittaa kotiopetuksen niin, että vain soittaisimme hänelle kuukausittain. Hän suostui siihen.
Siitä alkaen soitin Wrighteille joka kuukausi. Aina kun soitin, veli Wright sanoi: ”Saitpahan soitettua.” Sitten hän sulki puhelimen. Se sopi minulle, eikä veli Erickson pyytänyt enempää.
Mutta muutaman kuukauden kuluttua veli Erickson ehdotti, että paastoaisimme Wrightien puolesta. Suostuin siihen, joten eräänä sunnuntaina rukoilimme ja paastosimme löytääksemme keinon lähestyä veli Wrightia. Seuraavana aamuna, kun kuljin Wrightien talon ohi matkalla työpaikalleni, veli Wright oli tulossa ulos talosta. Näin hänen autonsa takarenkaan alla leluauton, joten pysähdyin ja huomautin siitä. Hän kiitti minua.
”Muuten, olen kotiopettajasi”, sanoin.
Hän kiitti minua jälleen, kun jatkoin matkaani töihin.
Soitin veli Ericksonille ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Hän pyysi minua soittamaan veli Wrightille ja sopimaan kotiopetuksen seuraavaksi illaksi, ja tein niin. Veli Wright oli sekä ystävällinen että suostuvainen. Meillä oli mukava vierailu perheessä, ja sovimme toisesta tapaamisesta. Kun lähdin heidän luotaan, minulla oli lujempi todistus paastosta ja rukouksesta sekä kotiopettajana olemisen tärkeydestä.
Myöhemmin sillä viikolla saimme kuulla, että veli Wright oli antanut kokoaikaisten lähetyssaarnaajien alkaa opettaa 15-vuotiasta tytärtään. Tyttö oli kuukausien ajan rukoillut, että isän sydän heltyisi ja että isä antaisi hänen mennä kasteelle. Ajan mittaan perhe alkoi käydä kirkossa, ja lopulta veli Wright antoi luvan tyttärensä kasteeseen. Itse asiassa juuri hän kastoi tytön.
Olen kiitollinen siitä, että veli Erickson oli sopusoinnussa Hengen kanssa. Hänen oivalluksensa tämän kokemuksen aikana auttoivat minua saamaan lujemman todistuksen omistautuneen kotiopetuksen voimasta ja mahdollisuuksista.