Rukous sukututkimuskeskuksessa
Susana Magdalena Gos de Morresi, Tierra del Fuego, Argentiina
Kun minut kutsuttiin sukututkimusneuvojaksi seurakunnassamme Ushuaiassa Argentiinassa, sain vahvan tunteen, että minun tuli etsiä omien esivanhempieni nimiä. Se oli vaikeaa, ja kului tuskin päivääkään, etten yrittänyt jotakin uutta keinoa saadakseni selville, keitä he olivat ja mistä päin Italiaa he olivat tulleet.
Vuonna 2006 sain tehtävän johtaa sukututkimuskeskusta. Tunsin kuitenkin edelleen turhautuvani, koska en kyennyt löytämään tietoja omasta suvustani. Turhautumiseni kasvoi, kun aviomieheni onnistui löytämään tietoja omista esivanhemmistaan. Sinä vuonna Ruben löysi yli 5 000 esivanhempansa nimet. He olivat asuneet San Ginesiossa Maceratassa Italiassa.
Eräänä iltapäivänä sukututkimuskeskuksessa, kun Ruben löysi mikrofilmiltä esivanhempiaan toinen toisensa jälkeen, hän huudahti iloisesti yhä uudelleen: ”Taas yksi!” Tunsin masentuvani. Kyyneleet silmissäni ilmaisin suruni ja lisäsin, etten tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä löytääkseni sukuni jäseniä. Hän näki tuskani ja ehdotti, että rukoilisimme. Teimme niin pyytäen Pyhää Henkeä valaisemaan mieltämme niin, että voisimme nopeuttaa oman sukuni puolesta tehtävää työtä.
Rukoillessamme Ruben muisti yhtäkkiä erään sivuston, jossa oli italialaisia sukunimiä. Heti rukouksemme jälkeen kokeilimme sivustoa. Muutamassa minuutissa löysimme neljä ihmistä, joiden sukunimi oli sama kuin tyttönimeni Gos. Nimet olivat pienen Pohjois-Italiassa sijaitsevan Iutizzo-nimisen kaupungin puhelinluettelossa.
Lähetin heti kirjeen heille jokaiselle. Yksi vastasi kirjeeseeni sanoen, että hänen aviomiehellään oli sama sukunimi, mutta mies ei ollut sukuani. Hän oli kuitenkin tuntenut yhden isoisäni edesmenneistä sisarista ja tarjoutui auttamaan minua ottamaan yhteyttä toiseen, vielä elossa olevaan sukulaiseeni.
Muutamaa kuukautta myöhemmin, joulukuussa 2006, vastaanotimme kaukopuhelun.
”Onko Susana Gos”, kaukainen miesääni kysyi.
”Kyllä”, vastasin.
”Olen sukulaisesi Italiasta”, hän sanoi,
Soittaja, Giovanni Battista Tubaro, oli isoisäni sisaren Marian poika!
Maaliskuussa 2008 Giovanni ja hänen vaimonsa Miriam vierailivat luonamme Argentiinassa. Kerroimme heille evankeliumista ja sukututkimustyöstä, ja useiden päivien ajan keskustelimme meitä ennen eläneistä ihmisistä. Nyt kaikilla sukulaisilla kuusi sukupolvea taaksepäin oli kasvot ja oma tarinansa.
Sukututkimus on antanut minulle mahdollisuuden osallistua tärkeään osaan Herran työtä. Se on myös lähentänyt minua esivanhempiini – taivaallisen Isämme lapsiin, joita en olisi oppinut tuntemaan ilman sitä uskon rukousta sukututkimuskeskuksessa.