Lähetystyö vai raha?
Kirjoittaja asuu Cearássa Brasiliassa.
Minkäänlainen rahasumma ei vastaa sitä siunausta, kun näkee perheiden valmistautuvan menemään temppeliin sinetöitäviksi.
Kuvitus David Malan
Vuosi sen jälkeen kun minusta oli tullut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, lähetin hakemukseni voidakseni palvella kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Perheeni oli täysin lähetystyössä palvelemistani vastaan. Heidän mielestään minun piti sen sijaan suorittaa maisterin tutkinto. Olin vastikään suorittanut alemman korkeakoulututkinnon, ja olin aina unelmoinut maisterin tutkinnon suorittamisesta heti sen jälkeen. Professorinikin halusivat auttaa minua, koska menestyin hyvin opinnoissani.
Valmistautuessani lähtemään lähetystyöhön perheeni joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Vanhin veljeni menetti työpaikkansa. Pian sen jälkeen liikeyrityksellä, jossa isäni oli työskennellyt monta vuotta, alkoi mennä huonosti, ja hänet lomautettiin. Isäni joutui käyttämään kaikki korvauksensa isoäitini auttamiseen. Eräänä iltana näin isän itkevän, koska hän ei tiennyt, kuinka elättäisi perheensä.
Siihen aikaan sain stipendirahoja yliopistoa varten. Rahasumma vastasi kuukausittain noin puolta minimipalkasta. Kun sain rahani, maksoin aina ensin kymmenykset. Mutta kun sain viimeisimmän rahasummani sen jälkeen, kun isäni oli menettänyt työpaikkansa, äitini pyysi, etten antaisi rahoja kirkolle, koska tarvitsimme niitä kotona. Kerroin hänelle kymmenyksistä ja niiden tärkeydestä ja näytin hänelle lupauksen, jonka Herra antoi kohdassa Malakia 3:10. Vaikka äiti ei ilahtunut asiasta, maksoin kymmenykseni ja tiesin olevani oikeassa.
Kun jatkoin valmistautumistani lähetystyötä varten, osallistuin paikallisen yliopiston järjestämään kilpailuun ihan vain nähdäkseni, kuinka hyvin onnistuisin siinä. Menestyinkin hyvin, ja minulle tarjottiin työpaikkaa, jossa voisin ansaita melkein yhtä paljon kuin isäni oli ansainnut omassa työssään. Se riittäisi perheestäni huolehtimiseen kunnes isäni voisi jäädä eläkkeelle. Perheeni halusi minun ottavan työn vastaan.
Rukoilin paljon, ja Herra vastasi, että minun täytyi lähteä lähetyskentälle. Luotin Häneen, ja otin vastaan kutsun palvella Santa Marian lähetyskentällä Brasiliassa. Herra siunasi perhettäni lähetystyössä ollessani. Tiedän, että taivaan ikkunat avattiin (ks. Mal. 3:10). Isäni ja veljeni löysivät jälleen työtä, ja perhe saattoi alkaa kasvattaa lypsylehmiä lisätuloja saadakseen.
Todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen työstään on vahvistunut. Se, että sain nähdä ilon niiden ihmisten kasvoilla, joita palvelin, ja muutoksen heidän sydämessään, on minulle todella arvokasta. Minkäänlainen rahasumma ei vastaa sitä siunausta, kun näkee perheiden valmistautuvan menemään temppeliin sinetöitäviksi.