Odotin uskoen
Kirjoittaja asuu Cearássa Brasiliassa.
Odotin vuosia, mutta en koskaan luopunut toivosta, että vanhempanikin liittyisivät kirkkoon.
Kuvitus Joel Castillo
Tutustuin kirkkoon tätini ja setäni kautta, jotka asuvat lähellä kotiani. Olin siihen aikaan vasta 7-vuotias ja menin mielelläni kirkkoon ollakseni toisten lasten kanssa. Vanhempani eivät olleet jäseniä, mutta heillä ei ollut mitään sitä vastaan, että kävin tätini ja setäni kanssa kirkossa joka sunnuntai. Vanhempani sanoivat, että minun oli parempi olla tekemisissä Jeesuksesta Kristuksesta kertovan kirkon kanssa kuin olla ulkona kaduilla joutumassa vaikeuksiin.
Lähetyssaarnaajat tulivat usein kotiimme opettamaan meitä. Vanhempani pitivät kovasti keskusteluista, mutta he eivät halunneet ottaa evankeliumia vastaan. He sanoivat, etteivät olleet valmiita siihen, koska kasteen vesiin astuminen on vakava sitoumus. Lähetyssaarnaajat kävivät edelleen kotonani, mutta aina pois lähtiessään he olivat pettyneitä vanhempieni antamiin vastauksiin. Minä kuitenkin tiesin, että jonakin päivänä he menisivät kasteelle.
Kun täytin kahdeksan vuotta, olin valmis tekemään kasteenliiton. Äitini kysyi minulta, halusinko sitä todella. Hän sanoi minulle, että kun minut olisi kastettu, en voisi muuttaa mieltäni, ja että kaste muuttaisi koko elämäni. Sanoin, että olin unelmoinut kasteelle menemisestä siitä asti, kun aloin käydä Alkeisyhdistyksessä.
Kun minut oli kastettu ja konfirmoitu, kävin edelleen kirkossa, mutta vanhempani tulivat vain harvoin mukaan Alkeisyhdistyksen toimintoihimme. Minusta oli tuskallista nähdä kaikki muut lapset vanhempiensa kanssa. Toivoin kuitenkin, että jonakin päivänä vanhempanikin kastettaisiin ja meidät sinetöitäisiin temppelissä ja suurin unelmani toteutuisi.
Kun olin teini-ikäinen, lähetyssaarnaajat opettivat edelleen vanhempiani, mutta he eivät vieläkään halunneet mennä kasteelle. He tulivat kuitenkin silloin tällöin kirkkoon, mikä antoi minulle vähän toivoa. Unelmoin yhä, että vanhempani liittyisivät kirkkoon, mutta aloin ajatella, ettei se tapahtuisi tämän elämän aikana.
Sitten eräänä kauniina sunnuntaiaamuna, kun olin 17-vuotias, äitini tuli jälleen kanssani kirkkoon. Matkalla kotiin hän sanoi minulle jotakin, minkä voin yhä kuulla mielessäni ja sydämessäni. Hän sanoi päättäneensä mennä kasteelle. Olin ällistynyt! Odotettuani niin pitkään mietin, voisiko se olla totta. Toukokuussa 2010 äitini astui kasteen vesiin. Se oli todella onnellinen päivä.
Hänen kasteensa jälkeen katsoin isää ja sanoin: ”Vain sinä olet jäljellä.” Isä vastasi, ettei sitä tapahtuisi lähiaikoina, koska hänellä ei ollut halua mennä kasteelle. Olin taas surullinen – osa unelmaani oli toteutunut, mutta loppuosa siitä näytti kaukaiselta haaveelta. Vaikka tuntuikin vaikealta, olin varma, että asiat muuttuisivat. Suureksi onnekseni rukouksiini vastattiin jälleen kaksi kuukautta myöhemmin, kun isäni astui kasteen vesiin. Se oli elämäni suurin ilon hetki. Minusta tuntui siltä kuin taivaat olisivat laulaneet.
Kun vanhempani olivat liittyneet kirkkoon, ymmärsin, että toinen osa unelmaani oli toteutunut, mutta meidät täytyisi vielä sinetöidä iankaikkisuudeksi Herran huoneessa. Vanhempani sanoivat minulle, etteivät he tunteneet olevansa valmiita, ettei heillä ollut tarpeeksi rahaa pitkään matkaan muualla Brasiliassa sijaitsevaan Recifen temppeliin, ja ettei kukaan vahtisi taloamme sillä aikaa, kun olisimme poissa. Olin surullinen, mutta rukoilin edelleen sitä siunausta tietäen, että Herra vastaisi rukouksiini.
Ajan mittaan äitini alkoi tuntea voimakasta halua mennä temppeliin, vaikka isäni lykkäsi asiaa edelleen. Keskusteltuaan monta kertaa piispan kanssa he päättivät kumpikin lähteä temppeliin. Olin aivan suunniltani ilosta!
Syyskuussa 2011 äiti, isä ja minä menimme temppeliin ensimmäisen kerran elämässämme. Minut sinetöitiin vanhempiini seuraavana päivänä. Voin todella sanoa, että 11 vuoden odotuksen jälkeen se oli elämäni paras päivä.
Olen hyvin kiitollinen taivaalliselle Isälle kaikesta, mitä Hän on antanut minulle – etenkin siitä, että Hän on vastannut rukouksiini ja toteuttanut suurimman unelmani: unelman nähdä koko perheeni Herran huoneessa.
Kuvitus Joel Castillo