Sydämenmuutoksen kokeminen

Vanhin Edward Dube

seitsemänkymmenen koorumista

Me saamme iloa, kun pyrimme johdonmukaisesti kokemaan sydämenmuutosta ottaessamme vastaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen omassa elämässämme.

Esikoisemme Rosemary oli uusi suloinen pienokainen, kun äitini tuli omasta kylästään Keski-Zimbabwesta tapaamaan meitä. Aivan tuoreina vanhempina vaimoni Naume ja minä olimme hyvin innoissamme äitini vierailusta. Halusimme innokkaasti oppia kaiken, mitä meidän piti tietää lapsen kasvattamisesta.

Tullessaan äitini otti esiin kankaisen kaulanauhan. Hän selitti, että kankaan sisään oli kiedottu taikakalu. Hän ojensi kaulanauhan Naumelle laitettavaksi Rosemaryn kaulaan. Aistiessaan Naumen epäröinnin äiti sanoi heti: ”Kun olin pieni, niin oma äitini ja hänen äitinsä antoivat minulle tämän taikakalun, joka on suojellut minua ja kaikkia lapsiani – myös sinun aviomiestäsi. Tämä amuletti suojelee teidän tytärtänne sairauksilta ja kaikenlaisilta kirouksilta, joita hänen päälleen saattaa langeta, ja hän voittaa kaikki vaikeat tilanteet elämässä. Hänen täytyy pitää tätä, kunnes hän on viisivuotias.”

Palvelin siihen aikaan seurakunnanjohtajana ja ajattelin heti: ”Mitä seurakuntani jäsenet ajattelevat, kun he näkevät tämän ’taikakaulanauhan’ pienokaisemme kaulassa?” Sitten ajattelin: ”Ehkä voisimme peittää sen niin, ettei se näy.” Katsoin Naumea. Hänen ilmeensä kertoi minulle, ettei meidän pitäisi ottaa vastaan tätä lahjaa. Kysyin äidiltäni, voisiko hän tehdä pienen, ohuen kaulanauhan, joka ei olisi niin silmiinpistävä. Hän vastasi, ettei se ollut mahdollista ja että tämä taikakalu toimii parhaiten tässä hänen valmistamassaan kaulanauhassa.

Naume katsoi minua jälleen selvästi paheksuen. Käännyin äitini puoleen ja selitin, että paikallisen seurakuntamme johtajana minusta ei tuntuisi hyvältä laittaa sitä kaulanauhaa lapsemme kaulaan. Äiti vastasi varoittaen: hän sanoi, että ilman kaulanauhaa pienokaisemme kuolisi.

Kriisihetken paniikki

Muutama viikko tämän tapauksen jälkeen pieni Rosemarymme sairastui vakavasti. Meillä ei ollut varaa viedä häntä lääkäriin. Oli yö, ja sillä hetkellä aloin ajatella, mitä äitini oli varoituksessaan sanonut. Aloin toivoa, että olisin hyväksynyt sen kaulanauhan. Olisin ottanut sen ja laittanut sen Rosemaryn kaulaan. Tänä paniikin hetkenä kuulin hiljaisen, vienon äänen, joka kehotti minua osoittamaan uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Pukeuduin heti sunnuntaivaatteisiini. Otin pienokaisemme syliini ja lausuin pappeuden siunauksen. Tunsin rauhaa ja lohtua, ja aistin, että vaimoni tunsi samoin. Miltei välittömästi sekä Naume että pieni Rosemary nukahtivat rauhalliseen uneen. Tyttäremme Rosemary parani. Siunausta seuranneina päivinä hän vähitellen toipui ja tuli aivan terveeksi. Millaisen ihmeen me näimme omin silmin! Lempeine armotekoineen Herra auttoi minua ja vahvisti uskoani Häneen.

Olin kiitollinen mutta myös hieman häpeissäni. Minä – kotiin palannut lähetyssaarnaaja, joka palveli seurakunnanjohtajana – ennemminkin kannoin huolta siitä, mitä ihmiset sanoisivat, kuin uskoin Jumalaan (ks. Moosia 4:9). Niin, edes äitini, jota rakastin ja ihailin niin paljon, ei pystynyt käsittämään kaikkea. Minun täytyi olla enemmän kuin vain kotiin palannut lähetyssaarnaaja, enemmän kuin vain seurakunnanjohtaja. Minun täytyi muuttua: kokea samaa, mitä Alma oli kokenut.

Voimallisen muutoksen hetki

Jumalattoman kuningas Nooan pappi Alma tutkisteli todennäköisesti itseään tarkoin, kun profeetta Abinadi esitti tämän tutkivan kysymyksen: ”Te ette ole halunneet ymmärtää sydämessänne; sen tähden te ette ole olleet viisaita. Mitä te siis opetatte tälle kansalle?” (Moosia 12:27.) Alman tavoin minun sydämessäni täytyi tapahtua ”voimallinen muutos” (Alma 5:12).

Alma, joka oli pappi kuningas Nooan hovissa, oli tottunut elämään etuoikeutettuna. Hän sai elantonsa ihmisten veroista. Hänellä oli huomattava valta-asema. Hän oli yksi niistä, ”jotka olivat ylpistyneet sydämensä kopeudessa” (Moosia 11:5). Kun Alma sai kuitenkin tietää Vapahtajan tulemisesta maailmaan – Hänen opetuksistaan, kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan ja että Jeesus Kristus on ”maailman valo ja elämä, eli valo, joka on loputon, jota ei voida milloinkaan pimentää, niin, ja myös elämä, joka on loputon, niin ettei kuolemaa voi enää olla” (Moosia 16:9) – hän oli valmis muuttumaan. Hän oli tarvittaessa jopa valmis kuolemaan.

Vastustuksen ja hengenvaarallisten uhkien ympäröimänä Alma anoi urheasti kuningas Nooaa päästämään Abinadin lähtemään rauhassa. Alman teot kumpusivat hänen sydämestään. Hän oli tuntenut Vapahtajan osoittavan rakkautta häntä kohtaan Herran profeetan Abinadin välityksellä.

Kun äitini tarjosi minulle suojakaulanauhaa laitettavaksi pienokaisemme kaulaan, huolenaiheeni perustui siihen, miltä tilanne näyttäisi. Kannoin huolta siitä, mitä seurakuntamme jäsenet ajattelisivat minusta. En ollut ilmiselvästikään vielä kokenut täysin sitä ”voimallista sydämenmuutosta”. Olen sittemmin oppinut ymmärtämään, että meidän menestyksemme ja onnellisuutemme perustuu siihen, kuinka täysin me haluamme omaksua evankeliumin sydämeemme. Jotta löytäisimme todellista onnea, iloa ja rauhaa, ”Jeesuksen Kristuksen puhtaan evankeliumin täytyy painua [sydämeemme] – – Pyhän Hengen voimalla”¹.

Mahdollisuus todistaa

Se, että koemme tämän muutoksen ja katsomme Vapahtajaan kaikessa ja kaikkialla, antaa meille mahdollisuuden auttaa muita. Almasta tuli voimallinen lähetyssaarnaaja, joka auttoi hyvin monia ja perusti Kristuksen kirkon kansansa keskuuteen, joka oli paennut kuningas Nooaa.

Huomaatko, kuinka menetin mahdollisuuden kertoa evankeliumista äidilleni, kun hän tarjosi meille sitä taikakalua, jonka hän uskoi aina suojelleen häntä ja hänen lapsiaan? Olisin voinut olla välineenä Herran käsissä – kuten Alma, joka saarnasi Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja ”muutti heidän sydämensä; niin, hän herätti heidät syvästä unesta, ja he heräsivät Jumalalle” (Alma 5:7).

Kun muistelen sitä tilannetta äitini kanssa, mietin, mitä olisi tapahtunut, jos olisin vastannut enemmän Alman tavoin. Äitini olisi ehkä herännyt Jumalalle, ja hänessä tapahtunut muutos olisi voinut vaikuttaa myönteisesti sisaruksiini. Tämä muutos olisi sitten voinut vaikuttaa suuresti sisarusteni lasten elämään ja edelleen heidän jälkeläisiinsä.

Alman voimallisen muutoksen tunsivat paitsi ne, joita hän opetti ja joille hän todisti, myös hänen lapsensa ja jälkeläisensä. Kun hänen poikansa Alma saarnasi ihmisille Sarahemlan maassa ja ympäröivillä seuduilla, hän muistutti heitä todistuksesta, joka hänen isällään oli Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta:

”Katso, minä voin sanoa teille – eikö isäni Alma uskonut sanoihin, jotka puhuttiin Abinadin suulla? – –

Ja hänen uskonsa mukaisesti hänen sydämessään tapahtui voimallinen muutos.” (Alma 5:11–12.)

Almalle, joka oli nuori, tämä voimallinen sydämenmuutos, joka alkoi Abinadin esittämästä kutsusta avata sydämensä Jumalan sanan ymmärtämiselle, oli avain hänen onnellisuuteensa ja menestykseensä muiden auttamisessa: ”Ja katso, hän saarnasi sanaa teidän isillenne, ja heidänkin sydämessään tapahtui voimallinen muutos, ja he nöyrtyivät ja panivat turvansa todelliseen ja elävään Jumalaan. Ja katso, he olivat uskollisia loppuun asti; sen tähden he pelastuivat.” (Alma 5:13.)

Tee jatkuvaa muutosta

Jotkut nuoret nykyään empivät sen välillä, valitako se, mikä on oikein Jumalan silmissä, vai miellyttääkö omia vanhempia tai huoltajia, joilla ei ehkä ole samoja tuntemuksia kuin heillä evankeliumin totuudesta. Kun joudut tekemään tällaisen valinnan, kysy itseltäsi: ”Auttaako tämä valinta minua tuntemaan, että minun tekoni ’ovat olleet vanhurskauden tekoja maan päällä’ (Alma 5:16), ja saako se minut yhä tuntemaan ’halua laulaa lunastavan rakkauden laulua’ (Alma 5:26)?”

Vaikka meidän tulee kaikkien rakastaa ja ihailla vanhempiamme, meidän tulee tietää, että tekemillämme valinnoilla on suoranainen vaikutus lapsiimme ja jälkeläisiimme. Joidenkin meistä saattaa olla välttämätöntä siirtyä pois mukavuusalueeltamme, kuten Alma, joka pakeni kuningas Nooan palvelijoita ja opetti evankeliumia hyvin vaikeissa olosuhteissa. Hän sai aikaan muutoksen paitsi omassa perheessään myös muissa. Jotta voimme kokea sydämenmuutoksen, on tärkeää, että ajattelemme muita ja liitymme ”paastoon ja voimalliseen rukoukseen niiden sielun hyvinvoinnin puolesta, jotka eivät [tunne] Jumalaa” (Alma 6:6).

Entä jos Rosemary-pienokaisemme ei olisi selviytynyt sairaudestaan – edes sen pappeuden siunauksen jälkeen, jonka annoin hänelle? Herran kehotus on suurena voimana minulle: ”Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (Matt. 10:39).

Me saamme iloa, kun pyrimme johdonmukaisesti kokemaan sydämenmuutosta ottaessamme vastaan Jeesuksen Kristuksen sovituksen omassa elämässämme. Olen kiitollinen tästä tiedosta, ja tiedän sydämessäni, että meidän Vapahtajamme on kulkenut ”kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet” (Alma 7:11). Tiedän, että Herraan katsominen ja Hänen neuvojensa noudattaminen antaa todellista turvaa ja suojaa.