Elämä on näytelmä: Pelastussuunnitelma kolmessa näytöksessä
Kirjoittaja asuu New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Tämän artikkelin idea perustuu kahdentoista apostolin koorumin presidentin, presidentti Boyd K. Packerin (1924–2015) puheeseen ”The Play and the Plan”, jonka hän piti kirkon koululaitoksen takkavalkeaillassa nuorille aikuisille 7. toukokuuta 1995.
Olemme keskellä kolminäytöksistä näytelmää, jota emme täysin ymmärrä, mutta Kristukseen keskittyminen auttaa meitä löytämään iankaikkisesti onnellisen lopun.
Kuva © iStock/Thinkstock
Valot himmenevät. Punainen samettiesirippu kohoaa. Rooliasuihinsa pukeutuneet hahmot ympärilläsi heräävät toimimaan. Kuka on sankari? Kuka on konna? Sitä on vaikea sanoa.
Seisot keskellä näyttämöä, etkä pysty käsittämään sitä kaikkea. Jokainen näyttää ymmärtävän, mitä tapahtuu, paitsi sinä. ”Tämä on toinen näytös”, yksi näyttelijöistä kuiskaa. ”Vilkaise tätä käsikirjoitusta.”
Me kaikki emme ehkä ole näyttelijöitä, mutta ajatus sellaisesta näytelmästä ei ole kovinkaan kaukana todellisuudesta. Kuvittele pelastussuunnitelma, jota kutsutaan myös ”suureksi onnensuunnitelmaksi” (ks. Alma 42:8), kolminäytöksisenä näytelmänä. Ensimmäinen näytös on se, mistä tulimme, toinen näytös on elämämme maan päällä ja kolmas näytös on se, minne olemme menossa. Toisen näytöksen aikana meillä ei ole muistoa menneisyydestämme eikä juurikaan tietoa tulevaisuudestamme, mutta onneksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumi – näytelmän käsikirjoitus – asettaa elämämme kuolevaisuudessa oikeaan yhteyteen.
Ensimmäinen näytös: Ymmärrys meidän alustamme
Pyhissä kirjoituksissa ja elävien profeettojen sanoissa puhutaan kuolevaisuutta edeltävästä olemassaolostamme (ks. Abr. 3:22–24). Ennen kuin tulimme maan päälle, me osallistuimme neuvostoon taivaallisen Isämme kanssa. Me saimme tietää, että tulisimme maan päälle saamaan ruumiin ja jälkeläisiä, kohtaamaan vastustusta ja saamaan lisää valoa ja totuutta. Jos olisimme kuuliaisia ja meistä tulisi enemmän Kristuksen kaltaisia, me voisimme jonakin päivänä asua jälleen Isämme luona.
Koska me tekisimme virheitä matkan varrella, Jeesus Kristus valittiin Vapahtajaksemme maksamaan synnin hinta. Hän kärsi meidän jokaisen puolesta, ja Hänen uhrinsa ansiosta me voimme tulla puhtaiksi tekemällä parannuksen.
Mutta Saatana (tai Lusifer, kuten häntä kutsuttiin kuolevaisuutta edeltävässä olemassaolossa) kapinoi ja pyrki poistamaan kykymme valita oikein tai väärin. Taivaassa alkoi sota. Saatanan koettua tappion hänet karkotettiin taivaasta yhdessä niiden henkien kanssa, jotka päättivät seurata häntä (ks. Moos. 4:1–4).
Vaikka emme muistakaan tätä kuolevaisuutta edeltävää olemassaoloa, me tiedämme, että me lupasimme tehdä maan päällä ollessamme kaiken voitavamme palataksemme Jumalan luo. Ja Hän lupasi meille tahdonvapauden antaen meidän tehdä valinnan seurata Häntä.
Toinen näytös: Tahdonvapautemme käyttö
Nyt olemme täällä toisessa näytöksessä, ja Jumala on antanut käsikirjoituksen – Jeesuksen Kristuksen evankeliumin – ohjaamaan meitä takaisin luokseen. Haasteemme on käyttää tahdonvapauttamme tuon käsikirjoituksen noudattamiseen, jotta voimme valmistautua palaamaan taivaallisen Isämme luokse (ks. Abr. 3:25). Niin kuin monitahoinen näytelmä on täynnä sivujuonia, elämämme kuolevaisuudessa voi olla monimutkaista. Se on täynnä kaikenlaisia kiusauksia, koettelemuksia ja tragedioita. Mutta totuus on, että toisessa näytöksessä kyse on nimenomaan siitä, päätämmekö me seurata Kristuksen opetuksia, jotta meistä voi tulla enemmän Hänen kaltaisiaan.
Pyhissä kirjoituksissa annetaan täydellinen onnen kaava ja meitä kannustetaan ponnistelemaan eteenpäin kestiten itseämme Kristuksen sanalla ja kestämään loppuun asti (ks. 2. Nefi 31:20). Me kehitymme, kun teemme liittoja ja pidämme ne, noudatamme käskyjä ja syntiin langettuamme teemme parannuksen. Kun uppoudumme pyhiin kirjoituksiin ja profeettojemme opetuksiin, me pysymme keskittyneinä suunnitelmaan, jota me riemuiten suostuimme noudattamaan ensimmäisessä näytöksessä.
Kolmas näytös: Iankaikkisuuden syleily
Vaikka fyysinen ruumiimme kuolee toisen näytöksen lopussa, näytelmä ei pääty siihen. Itse asiassa esirippu ei laskeudu kolmannen näytöksen jälkeen – näytös jatkuu iankaikkisesti (ks. Abr. 3:26).
Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta kaikki Jumalan lapset, jotka tulevat maan päälle, kokevat ylösnousemuksen. Mikä voisi olla riemullisempaa kuin ylösnousemus? (Ks. OL 93:33.)
Lähes kaikki saavat myös jonkin kirkkauden asteen tekojensa perusteella: tähtien kaltaisen kirkkauden telestisessä valtakunnassa, kuun kaltaisen kirkkauden terrestrisessä valtakunnassa tai auringon kaltaisen korkeimman kirkkauden selestisessä valtakunnassa (ks. OL 76:50–113). Selestisessä valtakunnassa me asumme Isän ja Pojan kanssa. Suhteellisen harvat jäävät edelleenkin saastaisiksi (ks. 2. Nefi 9:16), ja heidät karkotetaan ulkoiseen pimeyteen, missä he eivät voi koskaan edistyä.
Millainen on sinun kertomuksesi?
Jos noudatamme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia toisessa näytöksessä, niin näytelmämme kolmas näytös on uskomattoman ihmeellinen. Esirippu on ylhäällä. Näytelmä on käynnissä. Mitä sinä aiot tehdä näyttämöllä?