Henkilökuvia uskosta
Christian Karlsson
Buskerud, Norja
Kun Christian löysi isoisänsä päiväkirjat, hänellä ei ollut aavistustakaan, että ne merkitsisivät niin paljon hänelle ja hänen perheelleen.
Cody Bell, valokuvaaja
Äiti antoi minulle laatikon täynnä vanhoja valokuvia. Yksi sen laatikon yllätyksistä olivat isoisäni päiväkirjat. Monet merkinnät ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja niissä on sellaisia yksinkertaisia asioita kuin bensiinin, banaanien tai kalojen hinta.
Isoisän päiväkirjojen lisäksi iloisin yllätys olivat tarkat muistiinpanot puheista, joita isoisä piti kirkossa.
Isoisä liittyi kirkkoon vuosien tutkimisen jälkeen. Hän palveli uskollisesti, oli luotettava jäsen ja hyvin nuhteeton. Ennen kuin Norjassa oli vaarnoja, hän palveli neuvonantajana Nuorten Miesten johtokunnassa koko Norjan alueella. Kuollessaan vuonna 1986 hän palveli neuvonantajana Tukholman temppelin johtokunnassa.
Isovanhempani alkoivat seurustella ennen kuin isoisä liittyi kirkkoon. Isoäiti kertoi hänelle, ettei ollut tavattavissa sunnuntaisin eikä useana iltana viikollakaan. Alkuun isoisä harkitsi seurustelua jonkun toisen kanssa, koska isoäiti oli niin kiireinen. Viimein isoäiti selitti: ”Olen sellaisen kirkon jäsen, josta et ole ikinä kuullutkaan.”
Isoisä sanoi heti: ”Tarkoitatko Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa?” Isoäiti oli ällikällä lyöty – hän arveli isoisän väijyvän häntä! Mutta isoisä oli kuullut kirkosta aiemmin.
Kun hän oli 19-vuotias, häntä pyydettiin auttamaan väestörekisterin pitämisessä, koska hänellä oli niin hyvä käsiala. Kun hän kysyi eräältä naiselta tämän uskontoa, tämä sanoi: ”Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen.” Se oli pisin uskontokunnan nimi, mitä isoisä oli koskaan kuullut. Nimi jäi hänen mieleensä. Kun isoäiti kertoi hänelle kuuluvansa kirkkoon, jota hän ei todennäköisesti tuntenut, kirkon nimi oli jo hänen muistissaan.
Pitäessään puheita isoisä kertoi ajatuksistaan ja tunteistaan sekä kamppailuista, joita hän koki tutkiessaan kirkkoa. Hänen oli nöyrryttävä rukoilemaan kirkkoon liittymisestä. Hän sai vastauksen ja toimi sen mukaan.
On hämmästyttävää lukea isoisän kirjoittamia kertomuksia vaimoni ja lastemme kanssa. He eivät ole koskaan tavanneet häntä, mutta hänen sanansa tavoittavat heidät 30 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.