Annaa tavoittamassa
Margaret S. Lifferth
Utah, USA
Joitakin vuosia sitten opetin Alkeisyhdistyksessä kuusivuotiaita. Anna oli luokkani jäsenluettelossa. Tunsin hänen perhettään sen verran, että tiesin hänen vanhempiensa eronneen ja Annan asuvan isänsä luona. He kävivät harvoin kirkossa.
Piipahdin heidän luonaan tavatakseni Annan ja hänen isänsä ja kutsuakseni Annan Alkeisyhdistykseen. Anna vaikutti kiinnostuneelta mutta ei koskaan ilmaantunut paikalle. Joka sunnuntaiaamu viikkojen ajan soitin hänen kotiinsa kutsuakseni hänet Alkeisyhdistykseen. Kukaan ei koskaan vastannut puhelimeen, mutta jätin aina viestin kertoen Annalle, kuinka iloinen olisin, jos näkisin hänet Alkeisyhdistyksessä.
Yhtenä sunnuntaiaamuna Anna oli paikalla. Hänen isänsä oli auttanut häntä pukeutumaan Alkeisyhdistystä varten parhaaseen pyhämekkoonsa ja antanut hänelle sitten kyydin kirkkoon. Olin iloinen nähdessäni hänet, joten toivotin hänet tervetulleeksi ja autoin häntä tutustumaan muihin lapsiin luokassa.
Pidimme oppiaiheemme, lauloimme lauluja ja luokan lopuksi oli väritystehtävä. Kun lapset olivat lähdössä, Anna tuli luokseni ja pudotti käsiini rypistyneen paperin. Ensin ajattelin, että se oli roska. Olin heittämässä sitä pois, mutta Henki kehotti minua avaamaan sen. Anna oli kirjoittanut paperiin viestin minulle. Kuusivuotiaan käsialalla siinä luki: ”Oot rakas.”
Anna ei tuntenut minua tarpeeksi hyvin rakastaakseen minua. Hän tunsi minut vain puhelinvastaajassa olevana äänenä, joka kutsui häntä Alkeisyhdistykseen. Mutta tuo vähäinen yritys Annan tavoittamiseksi auttoi häntä tietämään, että joku välitti hänestä ja halusi auttaa häntä tuntemaan Vapahtajan rakkautta.
Näin Annan Alkeisyhdistyksessä aina silloin tällöin, ja myös hänen isänsä alkoi tulla toisinaan kirkkoon. Mutta kun tilanne heidän perheessään muuttui jälleen, emme nähneet heitä kovin usein.
Olen ajatellut Annaa vuosien varrella. Koko sydämestäni toivon, että hän muistaa aikansa Alkeisyhdistyksessä. Hän saattaa muistaa jotakin siellä oppimastaan, mutta toivon paljon enemmän, että hän muistaa tunteneensa Herran rakkautta, Hengen lohtua ja opettajansa rakkautta.