Puhujakorokkeella
Kotikäyntiopettajat ovat Jumalan lähettiläitä
Valokuva sisar Smithistä hänen perheensä luvalla; kehys Getty Images
Kun Jeesus kapusi Galilean kuivia kukkuloita tai kulki Juudean pölyisiä teitä, hän tapasi köyhyyttä, sairautta, kaikenlaisia ahdinkoja. Hän löysi katuvia synnintekijöitä ja niitä, jotka eivät tehneet parannusta. Hän kohtasi kärsimystä. Ja kaikkien näiden kokemusten sekä laajan ymmärtämyksensä johdosta Hän esitti myötätuntoisen kutsunsa: ”Tulkaa minun luokseni.”
Vuonna 1830 profeetta Joseph Smith julisti, että Jumala on ”sama muuttumaton Jumala” [OL 20:17]. Ei siis ole yllättävää, että 28. heinäkuuta 1843 annettiin 16 naiselle tehtävä ”etsiä köyhiä ja kärsiviä – – kaikkien ahdingon lievittämiseksi”1. Vain 16 naista miljoonien ihmisten maailmassa. Mutta jostakin täytyi aloittaa. Vuonna 1843 kotikäyntiopettajia oli 16, tänään [1969] yli 100 000, huomenna 200 000, ylihuomenna kaksi miljoonaa.
Tapasin muutama viikko sitten erään suurenmoisen ystäväni. Hän on ollut aktiivinen Apuyhdistyksessä monet vuodet. – – Kysyin häneltä, mitä hän tekee nykyään kirkossa. Seurasi tuntuva hiljaisuus. Sitten hän vastasi: ”Voi, olen vain kotikäyntiopettaja.” Vain kotikäyntiopettaja! Kun erosimme, mietin, miltä hänestä tuntuisi, jos Vapahtaja – – sanoisi hänelle: ”Minä haluan, että olet minun lähettilääni. Haluan, että kerrot naisille [joiden kotikäyntiopettaja olet], että minä rakastan heitä, että minua kiinnostaa se, mitä heille ja heidän perheelleen tapahtuu. Haluan, että olet auttajani, varjelet näitä sisaria, pidät heistä huolta, jotta kaikki on hyvin valtakunnassani.” Jos olisimme kohdanneet sellaisen tapaamisen jälkeen, olisiko hänen vastauksensa ollut erilainen? Eikö Hän ole jo kutsunut tämän sisaren pappeutensa kautta yhtä varmasti kuin jos Hän seisoisi tämän sisaren edessä?
Kuinka monet kotikäyntiopettajistamme pitävät itseään ”vain kotikäyntiopettajina”?
Kotikäyntiopettajalle on annettu suuri vastuu etsiä niitä, jotka tarvitsevat apua. Lisäksi hänen käyntinsä kertoo kaikille sisarille, että joku välittää ja että Jumala välittää.
– – Hänen ei pitäisi olla sellainen, joka ryntää sisään kuukauden viimeisenä päivänä ja sanoo: ”Minulla on vain muutama minuutti aikaa – tiedän, että olet lukenut sanoman ja tunnet sen paremmin kuin minä, etkä edes tarvitse sitä. Mitä sinulle kuuluu, ja nähdään ensi viikolla Apuyhdistyksessä.” Kotikäyntiopettajan pitäisi jättää jälkeensä rakkautta, joka siunaa sekä sisarta, jonka luona vieraillaan, että tämän kotia. – –
Kirkon kasvaessa joka vuosi kasvaa kotikäyntiopettajien tarve vielä enemmän. – – He auttavat taistelussa yksinäisyyttä vastaan, joka vaivaa maailmaamme ja suurten kaupunkien persoonattomuutta. He pitävät huolta muukalaisesta, leskestä, orvosta, haavoittuneesta ja ahdistuneesta antaen kaikille välittävää ja rakastavaa hoivaa. – – He lievittävät osaltaan fyysistä, emotionaalista ja henkistä kärsimystä. He auttavat synnintekijää ja lohduttavat surevaa. He vievät evankeliumin rakkaudensanoman kaikille sisarillemme kaikkialla maailmassa. – –
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” [Matt. 11:28–30.]
Jumala siunatkoon kotikäyntiopettajia, sillä kun kaikki tekevät yhdessä työtä, ies on hyvä kantaa ja kuorma on kevyt.
– – Rukoilen, että niin olisi aina. Aamen.