Viimeinkin ikuinen perhe
Kirjoittaja asuu Coloradossa Yhdysvalloissa.
”Mitä sinä sinetöit maan päällä, se on sinetöity taivaassa” (Hel. 10:7).
”Mitä se, että ’perheet ovat ikuisia’, tarkoittaa?” Mia kysyi. Hän siirsi pelinappulaansa laudalla. Hän ja hänen paras ystävänsä Zoey olivat pelaamassa Zoeyn olohuoneessa. Seinällä oli kuva, jossa oli teksti ”Perheet ovat ikuisia”. Miasta se kuulosti hyvältä.
”Se tarkoittaa, että olemme perhe senkin jälkeen kun olemme kuolleet”, Zoey selitti. Hän laski kortin kädestään ja siirsi omaa pelinappulaansa.
Mia katseli ympärilleen huoneessa. Se näytti normaalilta. Siellä oli sohvia, pöytiä, tyynyjä ja tv. Mutta Zoeyn luona tuntui erilaiselta kuin heillä kotona. ”Onko teillä ikuinen perhe?” Mia kysyi.
Zoey kohotti hymyillen katseensa pelistä. ”Kyllä! Äiti ja isä vihittiin temppelissä. Siksi me voimme olla yhdessä ikuisesti.”
”Siksikö teidän kotona tuntuu erilaiselta?” Mia kysyi.
Zoey näytti hämmentyneeltä. ”Erilaiselta?”
Mia ei tiennyt, kuinka selittäisi, miltä Zoeyn kotona tuntui. Siellä tuntui onnelliselta ja lämpimältä. Mutta kuulosti hassulta sanoa niin. ”Unohda koko juttu”, hän sanoi. ”Jatketaan pelaamista.”
Sinä iltana Mia ei voinut lakata ajattelemasta Zoeyn ikuista perhettä. Hän rakasti tunnetta, joka oli Zoeyn kotona. Mian perhe oli muuttamassa muutaman päivän kuluttua Ontarioon Kanadaan. Hän mietti, miltä heidän uusi kotinsa tuntuisi.
”Äiti, Zoeyn koti tuntuu niin onnelliselta”, Mia sanoi, kun äiti peitteli häntä vuoteeseen. ”Minä haluan, että meidän uusi kotimme tuntuu sellaiselta.” Mia ajatteli sitä, miten paljon hän rakasti äitiä, isää ja pikkuveljiään. ”Minä haluan, että meidänkin perhe on ikuinen.”
Äiti kuunteli ääneti. Sitten hän sanoi: ”Niin minäkin.”
Seuraavana päivänä Mian äiti soitti Zoeyn äidille. Hän sai tietää, että Zoeyn perhe kävi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.
”Minä haluan mennä siihen kirkkoon”, Mia sanoi vanhemmilleen, kun he olivat pakkaamassa. Heidän talonsa oli nyt melkein tyhjä.
”Zoeyn äiti sanoi, että hän voisi auttaa meitä löytämään kirkkorakennuksen”, isä sanoi teipatessaan laatikon kiinni.
Mia hymyili ja tunsi perhosia vatsassaan. Ehkä heidän uusi kotinsa voisi tuntua yhtä lämpimältä ja onnelliselta kuin Zoeyn!
Kun Mian perhe oli asettunut uuteen kotiinsa, he alkoivat käydä kirkossa. Ihmiset siellä olivat hyvin mukavia. He kutsuivat toisiaan ”veljiksi” ja ”sisariksi”. Mia meni Alkeisyhdistykseen pikkuveljiensä kanssa. Hänestä oli hauskaa laulaa lauluja ja lukea pyhiä kirjoituksia.
Pian Mian kotiin tuli kaksi nuorta naista. Heidän nimensä olivat sisar Justin ja sisar Ramos, ja he olivat lähetyssaarnaajia. He kertoivat Mian perheelle taivaallisesta Isästä, Jeesuksesta ja Mormonin kirjasta. Miasta oli ihanaa kuulla evankeliumista. Jopa hänen veljensä istuivat hiljaa ja kuuntelivat!
Mia kertoi sisar Ramosille ja sisar Justinille Zoeyn kodista. ”Minä haluan ikuisen perheen niin kuin Zoeylla.”
”Taivaallinen Isä haluaa, että meillä kaikilla on ikuinen perhe”, sisar Ramos sanoi hymyillen aurinkoisesti. ”Hän haluaa meidän olevan onnellisia.”
Pian Mian perhe päätti mennä kasteelle.
Zoey ja hänen perheensä ajoivat koko matkan Ontarioon kastetilaisuuteen. Vuotta myöhemmin he tulivat sinne jälleen. Tällä kertaa se johtui siitä, että Mia ja hänen perheensä sinetöitiin temppelissä!
Sinetöimispäivänä Mia seisoi temppelin ulkopuolella perheensä kanssa valkoisissa vaatteissa. He kaikki olivat yhtä hymyä. Mialla oli sisimmässään lämmin ja rauhallinen tunne. ”Nyt me olemme ikuinen perhe!” hän sanoi onnellisena.
”Aivan oikein”, isä sanoi. ”Me olemme ikuinen perhe.”