Tunnetko olevasi vailla yhteyttä? Kokeile hidastamista
Kukaan ei sano koskaan: ”Rakastan odottamista.” Mutta ehkä pitäisi.
Kuvitus Pascal Campion
Jos seisominen pitkässä jonossa on mielestäsi yhtä kauhea painajainen kuin hämähäkit ja käärmeet, et ole yksin.
Me inhoamme odottamista, oli se sitten jonossa seisomista, ruuhkassa istumista tai bussin vahtaamista.
Odotusajoista on kuitenkin todella tulossa vain painajaisunien aihe: pelätty mahdollisuus mutta onneksi ei päivittäistä todellisuutta. Elämme aikaa, jolloin meidän ei juurikaan tarvitse odottaa. Tekniikka vauhdittaa kaikkea siinä määrin, että meillä on huonompi keskittymiskyky kuin kultakalalla (tämä on muuten totta).1 Kun meidän sitten on odotettava, yritämme täyttää aikamme – yleensä avaamalla jonkin mobiililaitteen.
Tekniikassa tai tehokkuudessa sinänsä ei ole mitään väärää, mutta nopea tahti ja jatkuvat häiriötekijät saattavat pitää meidät erossa jostakin tärkeämmästä.
Enemmän kuin naseva pyhien kirjoitusten kohta
Jokin aika sitten tunsin olevani hengellisesti tuuliajolla. En voinut ymmärtää sitä. Kävin kirkossa, latelin rukoukset ja vilkuilin pyhiä kirjoituksia. Tunsin toisinaan hengellistä innoitusta, mutta yleisesti ottaen olin jotenkin vailla yhteyttä.
Kun kerroin tästä taivaalliselle Isälle huolestuneessa rukouksessa, mieleeni tulivat nämä sanat: ”Olkaa levollisia ja tietäkää, että minä olen Jumala” (OL 101:16).
Oli kuin sana levollisia olisi ollut korostettu, alleviivattu ja lihavoitu.
Olin ehkä tehnyt kaikkia oikeita asioita, mutta tein niitä nopeassa tahdissa ja huonosti keskittyen. Olin omaksunut ylimalkaisen suhtautumisen evankeliumin mukaiseen elämään.
Mikään uskonnollinen tapa ei voisi tuoda minulle syvää hengellistä yhteyttä, jos osallistumiseni oli pintapuolista ja tarkkaamatonta. Kyse oli paljon enemmästä kuin nasevasta pyhien kirjoitusten kohdasta. Jos halusin oppia tuntemaan Jumalan ja saada yhteyden kaipaamaani jumalalliseen, sielua elähdyttävään tietoon, minun piti hidastaa ja olla levollinen.
Tuon innoituksen noudattaminen ei ollut helppoa. Mutta sillä oli valtava vaikutus.
No niin, hidastahan nyt…
Nefi opettaa, että ”se, joka etsii uutterasti, löytää; ja Jumalan salaisuudet paljastetaan hänelle Pyhän Hengen voimalla” (1. Nefi 10:19, kursivointi lisätty).
Eritelläänpä tätä hieman: Jumalan salaisuuksien oppiminen edellyttää uutteraa etsimistä. Se on jatkuvaa ja tietoista toimintaa, ei kerran tehty haku netistä. Seuraavaksi: salaisuudet eivät vain putkahda esiin vaan ne paljastuvat vähitellen. Tämä prosessi vie aikaa. Ja tuo aika on ratkaisevan tärkeä! Se aika, jonka käytämme pohtimiseen ja etsimiseen, suo meille aikaa solmia yhteys Henkeen, jonka voimalla vastauksia tulee.
Presidentti David O. McKay (1873–1970) on julistanut, että mietiskely – jonkin uskonnollisen aiheen syvä, jatkuva pohdinta – on ”yksi – – pyhimmistä ovista, joista me käymme Herran eteen”2. Hidastamalla me voimme avata oven ilmoitukselle. Voimme kohota kaikkialle tunkeutuvien maailman ihanteiden yläpuolelle ja solmia yhteyden jumaluuteen. Me tarvitsemme sitä ovea. Meidän pitää hidastaa.
Tarvitaan ponnistelua
Minulle hidastaminen tarkoitti sitä, että rukoillessani polvistuin ja puhuin ääneen. Kunnioittava asento ja sanani, jotka kuulin, auttoivat minua keskittymään paremmin. Hidastaminen tarkoitti pyhien kirjoitusten tutkimista varsinaisista kirjoista ja muistiinpanojen tekemistä käsin kirjoittamalla. Se vaatii enemmän ponnistelua ja aikaa, ja tuo lisääntynyt ponnistelu ja aika on hyvä tapa ”herätä ja herättää kykymme”, jotta Henki ja halu tietää totuus voivat ”tehdä työtä itsessämme” ja että todistuksen siemen voi ”juurtua, kasvaa ja tuottaa hedelmää” (ks. Alma 32:27, 37).
Voimme löytää miltei mitä tahansa tietoa muutamalla näppäimen painalluksella, mutta hengellinen ymmärrys ja kääntymys edellyttävät aikaa ja uutteraa ponnistelua. Tärkeää ei ole se, kuinka hidastat ja ponnistelet omistautuaksesi evankeliumille, vaan se, että teet niin! Kun olemme meille syötetyn tiedon varassa, poistamme suuren osan omasta henkilökohtaisesta osallistumisestamme omaan oppimiseemme. Poistamme mahdollisuudet saada yhteyden Henkeen.
Tietenkin voimme hyödyntää tekniikkaa ja edistysaskelia, jotka tekevät päivittäiset tehtävät helpommiksi ja joiden ansiosta voimme käyttää aikamme tehokkaammin. Meillä ei kuitenkaan ole varaa omaksua tarkkaamatonta elämäntapaa ja pintapuolista ajattelua, jotka hyvin usein tulevat sen kylkiäisinä. Sen sijaan että pelkäisimme sitä, että joudumme odottamaan, voimme pitää odotusaikaa tilaisuutena hidastaa, mietiskellä ja syventää yhteyttämme Henkeen.