Älkäämme jättäkö tuntematta

Vanhin Jorge F. Zeballos

seitsemänkymmenen koorumista

On olemassa voima, joka on vahvempi kuin maanjäristykset, ankarat tuulet tai raivoisat tulipalot. Mutta se on hiljainen ja vieno, ja meidän täytyy kiinnittää siihen huomiota, jos haluamme sen johdattavan meitä.

Helmikuun 27. päivänä 2010 klo 3.34 Chileä ravisteli raju maanjäristys, jonka voimakkuus momenttimagnitudiasteikolla oli 8,8, aiheuttaen miljoonissa ihmisissä paniikkia, pelkoa ja huolta.

Muutama päivä myöhemmin tehtävänäni oli johtaa erästä vaarnakonferenssia paikassa, joka sijaitsi lähellä tämän huomattavan järistyksen keskusta. Mietin, vaikuttaisivatko maanjäristys ja jatkuvat jälkijäristykset konferenssin läsnäolijamäärään. Yllätyin, kun osallistujamäärä konferenssin jokaisessa kokouksessa oli suurempi kuin se oli ollut koskaan aiemmissa konferensseissa.

Ilmeisesti maanjäristys oli muistuttanut vaarnan jäsenille – ainakin tilapäisesti – kuinka tärkeää on päästä lähelle Jumalaa, pyhittää lepopäivä ja osallistua kokouksiin. Muutamia viikkoja myöhemmin soitin vaarnanjohtajalle. Kysyin, oliko osallistujamäärä kirkon kokouksissa yhä korkea. Hän vastasi, että sitä mukaa kuin jälkijäristysten lukumäärä ja voimakkuus pienenivät, samoin kävi kirkkoon osallistuvien lukumäärälle.

Samanlaista käyttäytymistä havaittiin niiden murheellisten tapahtumien jälkeen, jotka tuhosivat World Trade Centerin New Yorkissa Yhdysvalloissa syyskuussa 2001. Tuhannet ihmiset kääntyivät kirkkonsa puoleen etsien kipeästi kaipaamaansa mielenrauhaa ja lohtua. Mutta kun aikaa kului, tämä etsiminen väheni ja asiat palasivat entiselleen. Eivät maanjäristykset, myrskyt tai katastrofit ja murhenäytelmät – olivatpa ne luonnon tai ihmisen aiheuttamia – saa aikaan uskoa, todistusta ja kestävää kääntymystä.

Elia ja hiljainen, vieno ääni

Profeetta Elian aikaan Israelin kuninkaana oli Ahab. Ahab solmi avioliiton foinikialaisen prinsessa Isebelin kanssa. Tämä tutustutti israelilaiset foinikialaisten tapoihin, muun muassa epäjumalien palvontaan. Kun Elia oli haastanut ja voittanut Baalin papit, joita oli runsaasti kuningas Ahabin hovissa, Isebel uhkasi profeetan henkeä, ja Elia pakeni autiomaahan. (Ks. 1. Kun. 18:4, 13, 19, 21–40; 19:1–4.)

Sen jälkeen kun enkeli oli ruokkinut Eliaa autiomaassa, Elia kulki 40 päivää ja 40 yötä Horebinvuorelle (ks. 1. Kun. 19:5–8). Autiomaassa Elialle tuli Herran sana. Häntä käskettiin menemään ulos luolasta, jossa hän oli yöpynyt. Kun hän seisoi vuorella Herran edessä, ”nousi raju ja mahtava myrsky”, niin voimakas, että ”se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita”, mutta ”myrskyssä Herra ei ollut”. Sitten tuli maanjäristys, ”mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä”. Sitten tuli tulenlieska, ”mutta Herra ei ollut tulessakaan”. (1. Kun. 19:11–12.) Tuulen, maanjäristyksen ja tulen ankaruudesta huolimatta ne eivät olleet Herran äänen ilmenemisiä profeetalle.

Näiden luonnonvoimien rajujen ilmenemisten jälkeen Elialle tuli hiljainen, vieno ääni, ja hän kuuli sen (ks. 1. Kun. 19:12–13). Herran tyynnyttävä ääni kertoi hänelle, kenet tuli voidella Syyrian seuraavaksi kuninkaaksi, kenet tuli voidella Israelin seuraavaksi kuninkaaksi, ja että hänen tuli voidella Elisa profeetaksi hänen jälkeensä.

Äänen huomaaminen

Sama ääni, joka tuli Elialle – ääni, joka kertoi hänelle, mitä tuli tehdä vaikeana aikana hänen elämässään ja palvelutyössään – on yhä Jumalan jokaisen lapsen ulottuvilla, joka vilpittömästi haluaa tehdä Isän tahdon. Mutta monien kovaäänisten, maailmallisten äänten keskellä, jotka kutsuvat meitä kulkemaan pimeitä ja hämmentäviä polkuja, mistä voimme löytää sen hiljaisen, vienon äänen, joka kertoo meille, mitä tulee tehdä, mitä sanoa ja millaisia Jumala haluaa meistä tulevan?

Nefi neuvoo meitä kestitsemään itseämme ”Kristuksen sanoilla, sillä katso, Kristuksen sanat kertovat teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:3).

Entä mistä löydämme Kristuksen sanoja, jotta voimme kestitä itseämme niillä? Voimme kääntyä pyhien kirjoitusten puoleen, varsinkin Mormonin kirjan, joka kirjoitettiin ja säästettiin puhtaudessaan meitä, tämän sukupolven ihmisiä, varten. Me myös kuuntelemme nykyajan profeettojen sanoja. He kertovat meille, mitä iankaikkinen Isämme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus haluavat nykyään.

Elävien profeettojen sanat opastavat meitä, kun kohtaamme uusia ja monimutkaisia haasteita. Esimerkiksi viime vuosina, kun maailmassa ja sen filosofioissa vallitseva hämmennys on pyrkinyt pysyvästi muuttamaan käsityksen avioliitosta ja perheestä, profeettojen sanat ovat lujasti, rohkeasti ja rakastavasti tähdentäneet perheen pyhää luonnetta julistaen, että ”avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja että perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi”¹.

Nykyajan profeetat ja apostolit ovat myös korostaneet, miten tärkeää on pyhittää lepopäivä kotona ja kirkossa sekä saavuttaa pelastus esivanhemmillemme tekemällä sukututkimus- ja temppelityötä. He antavat jokaisessa yleiskonferenssissa lisää hengellistä opastusta kirkolle.

Pyhä Henki opastaa teitä

Nefi opettaa edelleen: ”Jos te menette sisälle oikealla tavalla ja saatte Pyhän Hengen, se osoittaa teille kaiken, mitä teidän tulee tehdä” (2. Nefi 32:5). Niinpä vahvistettuaan ensin, miten tärkeää on etsiä Kristuksen sanoja, Nefi opettaa meille sitä suoraa, henkilökohtaista yhteydenpitoa, joka meillä täytyy olla jumaluuden kolmannen jäsenen, Pyhän Hengen, kanssa.

Nefi tiesi täsmälleen, mistä hän puhui. Noin 30–40 vuotta aiemmin, kun Nefin perhe oli yhä erämaassa ja Nefi oli rakentamassa laivaa, joka veisi heidät luvattuun maahan, hän nuhteli vanhempia veljiään siitä, että nämä olivat langenneet pahuuteen, jopa kuultuaan enkelin äänen.

Nefi sanoi heille: ”Te olette kerkeitä tekemään pahaa mutta hitaita muistamaan Herraa Jumalaanne. Te olette nähneet enkelin, ja hän puhui teille; niin, te olette kuulleet hänen äänensä kerran toisensa jälkeen; ja hän on puhunut teille hiljaisella, vienolla äänellä, mutta teidän tuntonne oli turtunut, niin että ette voineet tuntea hänen sanojaan; sen vuoksi hän on puhunut teille kuin ukkosen äänellä, joka järisytti maata, ikään kuin se olisi ollut halkeamaisillaan.” (1. Nefi 17:45.)

Älkäämme lakatko tuntemasta

Tavallisesti Jumala on yhteydessä lapsiinsa Pyhän Hengen välityksellä, ja Pyhä Henki useimmiten viestii meille äänellä, joka tulee mieleemme ja sydämeemme hiljaisena, vienona äänenä, ”joka kuiskaa läpi ja lävistää kaiken” (OL 85:6). Kuunnelkaamme sitä lempeää ääntä ja älkäämme odottako, kunnes jonkun täytyy puhua meille ukkosen äänellä! Muistakaa – Elia oppi, ettei Herran ääni ollut tuulessa, maanjäristyksessä eikä tulessa. Herra puhui hänelle Pyhän Hengen kautta hiljaisella, vienolla äänellä.

”Hengen ääni tulee pikemminkin tunteena kuin äänenä”, sanoi presidentti Boyd K. Packer (1924–2015), kahdentoista apostolin koorumin presidentti. ”Kuten minä opin, tekin opitte kuuntelemaan sitä ääntä, jonka voi pikemminkin tuntea kuin kuulla. – –

Se on hengellinen ääni, joka tulee mieleen ikään kuin sydämeen pantu ajatus tai tunne.”²

Me tunnemme Pyhän Hengen sanat mielessämme ja sydämessämme voimakkaammin kuin ne, jotka me kuulemme korvillamme. Älkäämme jättäkö tuntematta niitä kehotuksia! Avatkaamme mielemme ja sydämemme vastaanottamaan profeettojen sanoja. Sallikaamme Pyhän Hengen jatkuvasti opettaa meitä hiljaisella, vienolla äänellä. Vapahtaja opetti opetuslapsilleen Pyhästä Hengestä, joka lähetettäisiin heille Hänen lähtönsä jälkeen, ja Hän sanoi: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken” (Joh. 14:26).

Jokaisella uskollisella Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenellä on oikeus ja siunaus vastaanottaa henkilökohtaista johdatusta, innoitusta ja henkilökohtaista ilmoitusta taivaasta Pyhän Hengen kautta.

Presidentti Thomas S. Monson (1927–2018) on sanonut: ”Antakaa tuon hiljaisen, vienon äänen vaikuttaa teihin. Muistakaa, että henkilö, jolla oli valtuus, asetti konfirmoinnissa kätensä teidän päänne päälle ja sanoi: ’Ota vastaan Pyhä Henki.’ Avatkaa sydämenne, koko sielunne, tuolle erityiselle äänelle, joka todistaa totuudesta. Kuten profeetta Jesaja on luvannut: ’Sinä omin korvin kuulet – – ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä.’ [Jes. 30:21.]”³