Uskon kaksi tasoa
Vanhin Wilford W. Andersen
seitsemänkymmenen koorumista
Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 17. maaliskuuta 2015 pidetystä puheesta ”The Faith to Reap” [Uskoa niittää satoa].
Usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa on uskoa niittää satoa. Se on uskoa Hänen voimaansa, ei omaamme.
Kultaista satoa, David Merrill, kirkon historian museon luvalla
Kristus rukoilemassa Getsemanen puutarhassa, Hermann Clementz
Lehi ja hänen perheensä olivat olleet erämaassa vasta muutamia päiviä, kun Herra kehotti häntä lähettämään poikansa takaisin Jerusalemiin hakemaan pronssilevyjä Labanilta. Emme useinkaan kehu Lehin kahta kapinallista poikaa Lamania ja Lemuelia, mutta he olivat itse asiassa halukkaita menemään. Heillä oli riittävästi uskoa yrittää.
Laman ja myöhemmin Lemuel veljiensä kanssa pyysivät levyjä Labanilta. Sitä yrittäessään veljekset menettivät perheensä omaisuuden ja miltei oman henkensäkin. Siinä vaiheessa Lamanin ja Lemuelin usko petti ja he olivat valmiita antamaan periksi. Nefi sen sijaan nousi vaaran ja lannistuksen yläpuolelle:
”Niin totta kuin Herra elää ja me elämme, me emme mene isämme luokse alas erämaahan, ennen kuin olemme toteuttaneet sen, mitä Herra on käskenyt meidän tehdä.
Olkaamme siis uskollisia Herran käskyjen pitämisessä.” (1. Nefi 3:15–16.)
Sitten Nefi osoitti suurta uskoaan, hankki Labanin levyt ja palasi veljiensä kanssa isänsä luo erämaahan.
Näyttää siltä, että on kaksi erillistä uskon tasoa. Ensimmäinen taso on uskoa yrittää, uskoa panna sirppimme työhön. Toinen taso on uskoa tehdä. Se on enemmän kuin uskoa panna oma sirppi työhön – se on uskoa niittää satoa.
Lamanilla ja Lemuelilla oli uskoa yrittää, mutta Nefillä oli uskoa tehdä. Lamanilla ja Lemuelilla oli riittävästi uskoa panna sirppinsä työhön, mutta Nefillä oli uskoa niittää satoa.
Tämä hienovarainen ero, joka erottaa uskon panna sirppinsä työhön uskosta niittää satoa, vaikuttaa ratkaisevasti teidän elämäänne. Jotta voimme elää jälleen taivaallisen Isämme luona sekä elää antoisaa ja iloista elämää maan päällä, meidän pitää kasvattaa itsessämme uskoa niittää satoa.
Olemme saaneet Herralta ihmeellisiä lupauksia – lupauksia onnesta ja ilosta tässä elämässä ja korotuksesta tulevassa maailmassa. Mutta päivittäisen elämämme haasteilla ja vaikeuksilla on taipumus murskata meidän toivomme. Lupauksen maamme näyttää niin kaukaiselta, niin epätodennäköiseltä, että alamme epäillä.
”Minun ei ole mahdollista saavuttaa sitä tavoitetta tai vastaanottaa sitä siunausta”, ajattelemme. ”Varmaankin Herra ajatteli jotakuta muuta, kun Hän lausui ne lupaukset.”
Ei, Hän tosiaankin ajatteli teitä ja minua. Me tarvitsemme vain riittävää uskoa vastaanottaa meille varatut siunaukset – kyllin vahvaa uskoa niin että se muuttaa tulevaisuuden lupaukset nykypäivän todellisuudeksi. Me tarvitsemme uskoa niittää satoa.
Mitä tämä usko tarkalleen ottaen on ja kuinka voimme kasvattaa sitä itsessämme?
Uskokaa Jeesukseen Kristukseen
Ensiksikin, toisin kuin usko panna oma sirppi työhön, usko niittää satoa ei ole uskoa itseenne. Se ei ole samaa kuin itseluottamus tai myönteinen mielenlaatu. Se ei ole edes uskoa omaan perheeseen tai ystäviin – jotka kaikki ovat hyviä asioita. Usko niittää satoa on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa. Se on uskoa Hänen voimaansa, ei omaamme.
Kun minut kutsuttiin Maricopan vaarnan johtajaksi Mesassa Arizonassa Yhdysvalloissa, vanhin W. Mack Lawrence, siihen aikaan johtavana auktoriteettina palveleva seitsenkymmen, kutsui vaimoni ja minut vaarnanjohtajan toimistoon ja esitti kutsun. Otin sen vastaan velvollisuudentuntoisesti. Sitten hän kutsui meidät korkean neuvoston huoneeseen rukoillen miettimään, keitä miehiä suosittaisin neuvonantajikseni. Kun astuin huoneeseen, näin kaikkien niiden vaarnanjohtajien kuvat, jotka olivat aiemmin palvelleet vaarnassa sen perustamisesta lähtien, ja mielialani laski. He olivat suurenmoisia johtajia sekä kirkossa että yhteiskunnassa.
Katsoin vaimoani ja sanoin: ”Kathleen, en usko, että pystyn tähän. En kuulu heidän joukkoonsa.”
Hän sanoi: ”No, älä sano sitä minulle. Sinun on paras puhua vanhin Lawrencelle.”
Kun kerroin vanhin Lawrencelle, etten uskonut pystyväni tehtävään, hän vastasi yllätyksekseni: ”No, luulen, että olet oikeassa.”
Mutta sitten hän sanoi: ”Sinä et pysty siihen, veli Andersen, mutta Herra pystyy. Hänellä on voima tehdä työtään, ja jos sinä olet kelvollinen ja työskentelet uutterasti, Hän tekee sen. Huomaat kyllä.”
Ja niin Hän teki.
Usko panna oma sirppi työhön on uskoa yrittää. Se on uskoa itseensä, ja se haihtuu heti, kun tulee vaikeuksia. Ja silloin alamme epäillä. Mutta usko niittää satoa on uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Se ei koskaan anna periksi.
Mukauttakaa oma tahtonne Jumalan tahtoon
Osoittaaksemme uskoa niittää satoa meidän täytyy olla varmoja siitä, että toiveemme ja tavoitteemme ovat yhdenmukaiset Jumalan tahdon kanssa. Emme voi koskaan osoittaa uskoa niittää satoa, mikäli Jumala ei ole samaa mieltä sadosta. Jotta saisimme Häneltä apua, meidän täytyy mukauttaa oma tahtomme Hänen tahtoonsa.
Koska Helamanin kirjan profeetta Nefi oli vanhurskas ja uskollinen mies, Herra sanoo hänelle: ”Minä siunaan sinua ikuisesti; ja minä teen sinusta väkevän sanassa ja toimessa, uskossa ja teoissa, jopa niin, että kaikki tapahtuu sinulle sanasi mukaisesti.” Melkoinen lupaus. Sitten Herra lisää: ”Sillä sinä et pyydä sellaista, mikä on vastoin minun tahtoani.” (Hel. 10:5.)
Ja Moroni sanoo meille: ”Ja Kristus on sanonut: Jos teillä on usko minuun, teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi” (Moroni 7:33).
Omien toiveidemme mukauttaminen Jumalan tahtoon on edellytyksenä uskolle niittää satoa.
Kun poikani olivat nuorempia, he pelasivat lukion koripallojoukkueissa. Siihen aikaan heillä oli tapana pitää joukkueen kesken rukous ennen kunkin pelin aloittamista. Kun katselin heitä katsomosta, minulla oli tapana miettiä, mitä he rukoilivat. Jos he rukoilivat pelin voittamista, heidän rukouksissaan ei ollut uskoa niittää satoa. Tämä kävi selvästi ilmi siitä, kuinka monta peliä he hävisivät. Ilmiselvästikään Herralla ei ollut samaa toivetta siitä, että he välttämättä voittaisivat joka pelin.
Toisin sanoen Jumala auttaa meitä saavuttamaan vain ne tavoitteet, jotka ovat meille hyväksi. Tämä johtuu siitä, että Hän rakastaa meitä, ja Hän tietää meitä paremmin, mikä on meidän hyväksemme. Ja meidän tulee olla siitä kiitollisia. Meidän tulee rukoilla joka päivä, että taivaallinen Isä siunaa meitä vanhurskaalla halulla mukauttaa oma tahtomme Hänen tahtoonsa. Meidän täytyy oppia rukoilemaan kuten Herra rukoili Getsemanen puutarhassa, että toteutukoon Jumalan tahto, ei meidän tahtomme (ks. Luuk. 22:42). Vain silloin voimme osoittaa uskoa niittää satoa.
Ryhtykää työhön
Kolmantena edellytyksenä uskolle niittää satoa on työnteko. Apostoli Jaakob tekee selväksi, että ilman tekoja usko on kuollut. Usko panna sirppimme työhön edellyttää uskomista, mutta usko niittää satoa edellyttää muutakin kuin uskomista. Pahat hengetkin uskovat, kirjoittaa Jaakob, ja vapisevat. (Ks. Jaak. 2:17, 19.)
Kuulin kertomuksen isästä, joka huomasi pienen tyttärensä polvistuvan vuoteensa viereen ja rukoilevan, että taivaallinen Isä varjelisi pikkulintuja niin etteivät ne menisi lintuansaan, jonka hänen veljensä oli nikkaroinut ja laittanut takapihalle. Myöhemmin samana päivänä isä alkoi huolestua. Hän tiesi, että ansa oli hyvä. Hän oli auttanut poikaansa sen nikkaroimisessa.
”Kuulin sinun rukoilevan tänä aamuna, että taivaallinen Isä varjelisi pikkulintuja veljesi ansalta”, hän sanoi tyttärelleen. ”Mutta toisinaan surullisia asioita tapahtuu silloinkin kun rukoilemme, ettei niitä tapahtuisi.”
Tyttö vastasi: ”Isi, kyllä minä tiedän, ettei hän saa kiinni yhtään lintua.”
”Ihailen uskoasi, kultaseni”, isä sanoi. ”Mutta jos veljesi saa pyydystettyä lintuja, toivon, ettei se vahingoita uskoasi.”
”Ei hän saa niitä, isi”, tyttö sanoi. ”Tiedän, ettei hän saa.”
Isä kysyi: ”Kuinka sinulla on niin vahva usko?”
”Koska sen jälkeen kun olin pitänyt rukoukseni”, tyttö vastasi, ”menin ulos takapihalle ja potkaisin hänen lintuansansa kappaleiksi.”
On hyvä rukoilla taivaalliselta Isältä siunauksia. Mutta kun olemme sanoneet aamen, meidän pitää ryhtyä työhön. Emme voi odottaa Herran ohjaavan askeliamme, ellemme ole halukkaita liikuttamaan jalkojamme. Eikä meidän pidä pyytää Häntä tekemään puolestamme sitä, minkä me voimme ja mikä meidän pitäisi tehdä itse.
Meidän täytyy tehdä työtä saavuttaaksemme vanhurskaat tavoitteemme, ja meidän täytyy tehdä uutterasti työtä pitääksemme käskyt. Todellinen voima, jota saamme liitoistamme ja uskosta niittää satoa, ei tule todeksi, kun päätämme varmuudella, että Jumala pitää lupauksensa, vaan sen sijaan kun päätämme varmuudella, että me pidämme omat lupauksemme. Tämä suurenmoinen totuus on se, mikä muuttaa tulevaisuuden lupaukset nykypäivän todellisuudeksi. Meidän on tehtävä työtä.
Älkää lannistuko kohdatessanne epäonnistumista tai tehtyänne virheitä, vaan olkaa johdonmukaisia pyrkimyksissänne ja olkaa päättäväisiä. Usko niittää satoa ei edellytä täydellisyyttä, mutta se edellyttää sinnikkyyttä.
Kutsun teitä kasvattamaan itsessänne uskoa niittää satoa. Kohdistakaa uskonne lujasti Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa. Pitäkää huoli sitä, että toiveenne mukautuvat Hänen tahtoonsa ja ovat sen kanssa yhdenmukaisia. Ryhtykää sitten työhön koko sydämestänne, väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne vankkumattoman päättäväisinä ja sinnikkäinä. Ei ole mitään haastetta, ongelmaa tai estettä, joka ei antaisi periksi uskolle niittää satoa.