Jääkarkkeja ja lähetystyöpankki
Kirjoittaja palveli lähetyssaarnaajana Filippiineillä ja asuu nykyään Virginiassa Yhdysvalloissa.
”Jeesus sanoi: ’Ruoki minun lampaitani’” (Joh. 21:17).
Jared käveli äidin ja isän kanssa kirkosta kotiin paahtavassa auringonpaisteessa. Hän mietti Alkeisyhdistyksen sen päivän oppiaihetta. Koska Jaredilla on heikko kuulo, hänen piti kiinnittää tarkasti huomiota kuviin, joita hänen opettajansa näytti, ja sanoihin, joita tämä kirjoitti taululle.
Sinä päivänä hän oli oppinut, että Jeesus pyysi opetuslapsiaan olemaan lähetyssaarnaajia. Jared mietti, mitä hän voisi tehdä kertoakseen evankeliumista, kuten Jeesus on pyytänyt. Hän tiesi, ettei hän voinut vielä palvella lähetystyössä. Sitten hän sai hienon idean. Kenties hän voisi alkaa säästää rahaa sitä varten!
Kun Jared pääsi kotiin, hän juoksi lemmikkivuohensa Umberin ohi suoraa päätä sisälle taloon. Hän haki ison muovipurkin ja leikkasi huolellisesti sen kanteen reiän. Hän kirjoitti purkin kylkeen ”Lähetystyöpankki”. Sitten hän meni huoneeseensa ja haki vuoteensa alta rahansa. Yksitellen hän pudotti purkkiin jokaisen kolikon. Mutta kaikki hänellä olevat kolikot tuskin peittivät purkin pohjan. Kuinka hän voisi ansaita lisää rahaa?
Jared mietti ja mietti. Hän katsoi ulos ikkunasta kirkasta aurinkoa. Filippiineillä oli hyvin helteistä. Jared ja hänen ystävänsä söivät miltei joka iltapäivä koulun jälkeen kookosjääkarkkeja. ”Siinäpä se!” hän ajatteli. Ehkäpä hän voisi valmistaa jääkarkkeja ja myydä niitä muille ihmisille, jotka halusivat viilennystä.
Jared juoksi etsimään äitiä. ”Voitko näyttää minulle, miten tehdään jääkarkkeja?” Jared viittoi. He käyttivät viittomakieltä, jota puhutaan viittomalla käsillä. Äiti nyökkäsi hymyillen.
Seuraavana päivänä Jared ja äiti kävelivät isolle torille ja ostivat kaikki tarvikkeet. Kun he pääsivät kotiin, Jared otti esiin ison kulhon ja sekoitti keskenään kookosmaidon, säilykemaitotiivisteen, vaniljan ja kookoshiutaleet. Äiti ja Jared kaatoivat seoksen suppilon avulla pieniin pusseihin. He laittoivat kaikki pussit pakastimeen. ”Hienoa!” äiti viittoi.
Kesti kauan ennen kuin jääkarkit olivat pakastuneet. Mutta seuraavana päivänä koulun jälkeen ne olivat viimein valmiita! Jared kiipesi tuolille ja otti jääkaapin päältä valkoisen kylmälaukun. Hän laittoi kylmälaukun pohjalle pyyhkeitä ja niiden päälle jääherkut kerroksittain. Hän malttoi tuskin odottaa sitä, että pääsisi myymään niitä.
Jared juoksi ulos pölyiselle kadulle. Hänen ystävänsä lennättivät itse tehtyjä leijoja ja heittivät sandaalejaan yrittäen saada peltipurkin kumoon.
Jared laittoi tien reunaan pöydän, jossa oli iso kyltti: ”Jääkarkki, 5 pesoa.” Hänen ystävänsä Jhonell juoksi paikalle ja osoitti kylmälaukkua. Hän antoi Jaredille viiden peson kolikon, ja Jared antoi hänelle jääkarkin. He läpsäyttivät kättä.
Pian muitakin Jaredin ystäviä tuli ostamaan jääkarkkeja. Muutaman tunnin kuluttua, kun äiti kutsui Jaredin syömään ateriaa, jäljellä oli enää vain muutama jääkarkki.
Jared poimi miltei tyhjän kylmälaukun ja kolikot. Hän laittoi osan kolikoista toiseen taskuunsa kymmenyksiä varten. Loput kolikot hän laittoi toiseen taskuunsa. Hän malttoi tuskin odottaa sitä, että näkisi lähetystyöpankkinsa täyttyvän.
Kotona hän pudotti lähetystyöhön varatut kolikkonsa kasaksi purkin pohjalle. Purkissa oli vieläkin todella paljon tilaa! Mutta Jaredilla oli lämmin tunne sisimmässään, kun hän ajatteli palvelevansa jonakin päivänä lähetystyössä. Hän päätti myydä jääkarkkeja joka päivä siihen asti, kunnes hänen purkkinsa olisi täynnä. Tuntui tosi hyvältä ansaita rahaa, jotta hänestä voisi tulla lähetyssaarnaaja, kuten Jeesus oli pyytänyt häntä.