Nuorille aikuisille
Opeta minut lentämään saavutamme emotionaalisen omavaraisuuden Herran tavalla
Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Valerie Durrant on Kaliforniasta Yhdysvalloista ja on ollut neljä vuotta naimisissa aviomiehensä Ryanin kanssa. Hiljattain hänestä tuli poikavauvan äiti. Hän rakastaa joogaa, maalaamista, lukemista ja patikoimista.
Meidän tulee luottaa taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen sekä tehdä oma osamme, kun pyrimme tulemaan emotionaalisesti omavaraisiksi.
Kuvitus Getty Images
Kun ajattelemme linnunpoikasta, joka opettelee lentämään, näemme usein mielessämme sen viimeisen sankarillisen yrityksen: untuvikon, kun se pudottautuu pesästä, levittää siipensä ja kohoaa taivaalle. Ennen sitä viimeistä onnistumista on luultavasti ollut monia epäonnistumisia, joissa lintu ei ole kohonnut taivaalle vaan pikemminkin tipahtanut maahan.
Lentämään opettelevan linnun tavoin mekin saatamme pudota yhä uudelleen, kun yritämme omin avuin saavuttaa emotionaalisen omavaraisuuden. Mutta jos pyydämme apua Herralta ja ponnistelemme, niin me voimme oppia, kuinka olla sinnikkäitä, kun elämä ei suju aivan suunnitelmien mukaan, ja turvautua Häneen, kun koettelemukset käyvän liian suuriksi, jotta kestäisimme ne omin voimin.
Opettelemme lentämään
Jos lentämään opetteleminen on tuskallinen prosessi, niin miksi lintu yleensä koskaan lähtisi pesästä? Sen emon ansiosta. Poikastensa elämän alkuvaiheiden aikana emolintu tuo niille ruokaa suoraan pesään. Mutta aikanaan se alkaa jättää ruokaa pesän ulkopuolelle, jotta untuvikkojen täytyy uskaltautua pois mukavuusalueeltaan hankkiakseen ravintoa.
Kyse on samasta prosessista, jonka käymme läpi opetellessamme tulemaan emotionaalisesti omavaraisiksi – mutta meidän ei odoteta osaavan lentää täysin omin voimin aivan vielä.
Samalla tavoin kuin emolintu antaa poikastensa pudota pesästä, taivaallinen Isä antaa meidän kulkea läpi koettelemusten ja kokemusten, jotka voivat olla tuskallisia, turhauttavia ja lannistavia. Hänen pelastussuunnitelmansa tarkoituksena on auttaa meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen, joten jokainen haaste, jonka kohtaamme, voi olla mahdollisuus oppia ja kasvaa. Emolinnun tavoin taivaallinen Isä antaa meille yhä lohtua ja ohjausta, koska ainoastaan Hänen avullaan me voimme saavuttaa oman emotionaalisen ja henkisen terveyden ja säilyttää sen.
Räpyttelemme omia siipiämme
Vaikka taivaallinen Isä onkin kumppanimme, meidän ei pidä odottaa Hänen tekevän kaikkea meidän puolestamme. Hän haluaa meidän käyttävän tahdonvapauttamme ja voimavaroja, joita Hän on antanut meille matkallamme kohti emotionaalista omavaraisuutta.
Esimerkiksi kun käymme läpi syvää murhetta, vihaa tai menetystä, Hän haluaa meidän pyytävän Häneltä neuvoa, mutta meidän ei pitäisi tyytyä siihen – meidän pitää tehdä parhaamme, jotta toimimme Hänen meille antamansa innoituksen mukaisesti, pidämme käskyt, käymme temppelissä saadaksemme rauhaa, lohtua ja vastauksia, otamme huomioon profeettojen antamat neuvot ja luotamme Hänen suunnitelmaansa meitä varten.
Taivaallinen Isä on antanut meille monia työkaluja emotionaalisen omavaraisuuden saavuttamiseen, mutta jos olemme tehneet kaikkemme emmekä pääse eteenpäin ja meillä on yhä ongelmia mielenterveytemme kanssa, muukin apu saattaa olla tarpeen. Epäilemättä on tilanteita, jolloin sinun pitää ehkä kääntyä mielenterveystyön ammattilaisen puoleen tai saada piispaltasi lisäopastusta päästäksesi eteenpäin.
Pidä kuitenkin mielessä, että jos pyydämme muilta neuvoa joka kerta, kun törmäämme johonkin esteeseen tiellä, me saatamme menettää arvokkaita mahdollisuuksia oppia ja kasvaa itseksemme. Edelleen, meidän tulee ponnistella itse riittävästi päästäksemme eteenpäin.
Noudatamme Herran mallia
Opin ja liittojen luvussa 9 Oliver Cowderya nuhdellaan siitä, että hän yritti kääntää Mormonin kirjan levyjä ilman että hän olisi käyttänyt ollenkaan ”harkintaa, paitsi että [pyysi Jumalalta]” (jae 7). Sitten häntä kehotetaan tutkimaan sitä tarkoin mielessään, päätymään omaan johtopäätökseen ja sitten kysymään Jumalalta, onko se oikein (ks. jae 8).
Kun noudatamme tätä mallia huolehtiessamme omasta henkisestä terveydestämme, taivaallinen Isä ei jätä meitä pelkästään omien kykyjemme ja ajatustemme varaan. Hän sallii meille tilaisuuden oppia, kuinka käyttää omaa tahdonvapauttamme. Nimenomaan se, että etsimme vastauksia omiin kysymyksiimme ja ratkaisuja ongelmiimme Hänen avullaan, auttaa meitä viime kädessä tulemaan Hänen kaltaisikseen. Tämä mielessämme voimme pyytää Häntä näyttämään meille, kuinka meistä voi tulla emotionaalisesti tasapainoisempia, sen sijaan että pyytäisimme Häntä tekemään meistä parempia.
Kun tällä tavoin käytämme tahdonvapauttamme yhä uudelleen aina kun emotionaalista hyvinvointiamme koetellaan, meistä tulee vähitellen parempia ja varmempia. Vaikka meidän ei tarvitsekaan aivan vielä hallita lentämistaitoa, voimme olla varmoja siitä, että Hän on meidän kanssamme koko matkan, ja riemuita siitä seikasta, että Hän auttaa meitä vähä vähältä tulemaan paremmiksi. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus kurkottaa kohti uusia korkeuksia – mikä valmistaa meitä sitä päivää varten, jolloin me pystymme lentämään omin voimin.