Henkilökuvia uskosta
Phan Phon
Phnom Penh, Kambodža
Phan Phon ja hänen vaimonsa pitävät huolen siitä, että he opettavat evankeliumia lastenlapsilleen. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on auttanut heidän perhettään kulkemaan eteenpäin sen murhenäytelmän jälkeen, kun he menettivät kotinsa tulipalossa.
Kun Phanin koti syttyi palamaan, hän ehti pelastamaan vain kolme lastenlastaan. Kaikki muu paloi maan tasalle. Phan oli vihainen naapurille, joka aiheutti tulipalon. Kun vihaisuus tarttui Phanin perheeseen ja naapureihin, Phan tiesi, että hänen piti antaa anteeksi.
Leslie Nilsson, valokuvaaja
Kun ensimmäistä kertaa kuulin räjähdyksen, kysyin vaimoltani: ”Mikä tuo ääni on?”
Hän sanoi: ”Ehkä naapuri on polttamassa jotakin.”
Sitten kuulin toisen räjähdyksen. Joku naapureista tuli sanomaan minulle: ”Naapuritalo teidän takananne on tulessa!”
Menimme hakemaan vettä, mutta emme saaneet tulipaloa sammumaan. Tulipalo levisi meidän taloomme. Juoksin sisälle hakemaan kolme lastenlastamme. Ikkunoista työntyi savua, mutta en ajatellut mitään muuta kuin lastenlapsiani. He ovat minulle kaikkein tärkeintä. Kaiken muun jätin sisälle.
Pääsimme ulos ja saatoimme vain katsoa, kun talo paloi. Palomiehet eivät ehtineet ajoissa, koska talomme luo johtava tie on liian kapea. Talomme oli vanha, ja se paloi nopeasti. Seisoin vaimoni ja lastenlastemme kanssa ja katselimme talon palavan.
Kun talo oli palanut maan tasalle, tunsin toivottomuutta. En tiennyt, mitä odottaa. En tiennyt, mitä tehdä löytääksemme uuden paikan, jossa asua. Tulipalon jälkeisenä päivänä polvistuimme rukoukseen ja pyysimme Herraa näyttämään meille tietä ja siunaamaan meitä niin että voisimme löytää uuden kodin. Itkin rukoillessani Herraa, mutta luotin siihen, että Hän auttaisi minua.
Alussa olin vihainen naapurille, joka aiheutti tulipalon. Halusin hänen joutuvan maksamaan siitä, mitä oli tapahtunut. Perheeni ja naapurini, joihin tulipalo oli vaikuttanut, olivat myös vihaisia ja halusivat lähettää viranomaisille kirjeen, jotta tulipalon aiheuttanut henkilö joutuisi edesvastuuseen siitä, mitä oli tapahtunut. He pyysivät minua allekirjoittamaan kirjeen, mutta en halunnut tehdä sitä.
Ymmärsin, että naapurini oli minun laillani köyhä. Ei hän ollut aikonut sytyttää tulipaloa. Jos panisin hänet maksamaan, hän joutuisi ongelmiin ja minä tuntisin yhä vihaa. Muistin Herran sanat siitä, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme. Tunsin, että minun pitäisi antaa anteeksi.
Kun päätin antaa anteeksi, tunsin rauhaa.
Kerroin kaikille tulipalosta kärsineille, että halusin antaa anteeksi. Yhtä perhettä lukuun ottamatta kaikki päättivät tehdä samoin. He eivät panneet naapuriani edesvastuuseen tapahtuneesta.
Naapurini on onnellinen siitä, että olen antanut hänelle anteeksi. Minunkin perheeni on onnellisempi. Tämän huomaaminen saa minutkin onnellisemmaksi.
Jäsenet ja naapurit tekivät mahdollisuuksiensa mukaan lahjoituksia auttaakseen perhettämme. Sain paljon riisiä ja jaoin sitä muille. Ihmiset kysyivät minulta, miksi annan sitä muille, kun olen itse vaikeassa tilanteessa. Sanoin heille, että kun palvelen muita, palvelen Herraa. Haluan antaa Hänelle, koska Hän on saanut monia ihmeitä tapahtumaan elämässäni. Meillä on kaunis koti, parempi kuin se, joka paloi maan tasalle.
Phanin suuttumus tulipalon aiheuttanutta naapuriaan kohtaan vaihtui rauhaksi, kun hän muisti Herran sanat. Phan on kiitollinen johdatuksesta, jota hän saa pyhistä kirjoituksista.
Kun Phanin koti oli tulessa, hän pystyi ajattelemaan vain lastenlapsiaan. Phan rakastaa perhettään. ”He ovat minulle kaikkein tärkeintä”, hän sanoo.